Tukka kypärän sisään ja muut turvallisuusjutut

warning-horse-may-bite-or-kick-safety-sign-s2-2291

Turvallisuus on hieno asia. Sitä pitää korostaa ja vaalia. Turhia riskejä ei saa ottaa. Valitettavasti hevosten kanssa ei ole kovinkaan turvallista ja riskejäkin pitää usein ottaa. Miten tässä nyt sitten jää eloon? Ihmettelen, että ylipäänsä elän yhä. 80-luvulta (no okei, 70-luvulta) tähän päivään mennessä on kehitetty niin paljon lisää turvallisuutta edistäviä vehkeitä, ettei paremmasta väliä. Aivan upeaa kehitystä on tapahtunut mm. kypärille ja jalustimille. Myös turvaliivi on ilmestynyt käyttöesineeksi. Samaan vauhtia on kehittynyt valitettava hysteria. Jokainen tilanne nähdään mahdollisena uhkana. Sitä se toki voi ollakin, mutta ihan pelkkä auton kyydissä istuminenkin on. Auton kyydissä jännittäminen ei tosin onneksi vaikuta auton käyttäytymiseen. Hevoseen se vaikuttaa, ja paljon.

Luettelen nyt asioita, joita en ole vieläkään ottanut haltuun, vaikka pitäisi. Toivottavasti sinä saat tästä myös pontta tehdä asioille jotain.

  1. Hiukseni roikkuvat kypärän ulkopuolella. Hiuslenkki ei pysy, se tippuu aina, koska liukas tukka. Hiusverkkoa en varmasti laita, olenko jäärä. Kuulemma tässä voi käydä köpelösti. Eikö se hiusverkkokin voi muuten jäädä esim. hevosen hokkiin kiinni? Oli miten oli, tukka kiinni. Ei enää romattista laukkaa pellolla tukka hulmuten.
  2. Kärkivahvistetut kengät tallitöissä. Ei ole, hohkaavat kylmää varpaille. Olisivat kyllä pirullisen hyvät silloin, kun ei ole liian kylmä. Hankintalistalle.
  3. Hevosen taluttaminen ilman hanskoja. Olen kerran kinannut yhden ponivarsan kanssa niin, että liina repi kämmenet auki. En oppinut. Olisi hyvä. Oma hevonen tosin kulkee rinnalla pitämättäkin. Siihenkin on hyvä pyrkiä, että tietää mitä oma/tuttu hevonen tekee seuraavaksi. Silloin ei hanskojen puuttuminen harmita niin paljoa. Ennen vanhaan sanottiin, että pidä kiinni viimeiseen asti. Nykyään kehotetaan päästämään irti. Kyllä tämä viimeinen neuvo on kuulkaa ihan hyvä. Ei ole yksikään hevonen juossut vapauteen ja jäänyt sinne (joskus olen tosin huutanut perään, että moikka, tee pesä metsään).
  4. Ennakkopelko. Sorrun tähän itse yhä vähemmän, mutta joskus silti. Se ei auta yhtään, päinvastoin. On eri asia pelätä mitä seuraavaksi tapahtuu, kuin arvioida tilannetta. Älkäämme suhtautuko asioihin ennen niiden ilmaantumista. Traileri, vesiboksi, muuri, suihkepullo, mitä näitä nyt on. Nehän eivät ole kuolemaksi, ja hevosenkin olisi hyvä oppia se. Jospa itse oppisi ensin.

Hevosen riehaantuminen on myös asia, josta erityisesti ratsastavien lasten äidit tuppaavat menemään raiteiltaan. Jos ponin etukaviot nousevat kolme senttiä ilmaan, on kyseessä pystyynnousu. Jassoo, no ei ole. Pukitteleva hevonen on vaarallinen. Jassoo, no ei ole. Se nyt vaan on niin, että tässä lajissa mikään ei ole varmaa, paitsi epävarma. Se olisi hyvä tolkuttaa ALOITTELIJOIDEN ÄIDEILLE. Ja vielä riskaabelimpaa on kuitenkin mopoilu.

 

Back on track, enkä nyt tarkoita pelkästään itseäni

Kaupallinen yhteistyö: Back on track

Tässä me tytöt ollaan uudet vehkeet päällä. Pullukalla verkkoloimi ja meikällä hieno EQ3 -kypärä ja hanskat.

Tässä me tytöt ollaan uudet vehkeet päällä. Pullukalla verkkoloimi ja meikällä hieno EQ3 -kypärä ja hanskat. Sopi mun päähän! Ihme!

No niin, hetken kuluttua oltiin taas ihan kujalla.

No niin, hetken kuluttua oltiin taas ihan kujalla.

Olenhan minä niistä kuullut, ja kerran sain kaulaliinankin, mutta sen enempää en tiennyt. Mistäkö puhe? Back on trackista. Muistan monta vuotta sitten törmänneeni kyseiseen materiaaliin, kun edellinen hevoseni Jaska sai jännevamman. Oikein eläinlääkäri kehotti laittamaan yöksi back on track -patjan ja pintelin vammaiseen jalkaan. No minähän laitoin. Jänne parani ihan reippaasti, johtui se sitten siitä tai tästä. Back on track jäi mieleen. Sittemmin olen vuosien saatossa ihaillut cooler-loimia ja jopa satulahuopia. Mitenhän ne vaikuttaa, olen miettinyt. No tässä faktaa:

Back on Trackin lihas- ja nivelsuojat ovat valmistettu funktionaalisesta tekstiilistä, jossa keraamiikkapartikkelit on sulautettu mukaan polyester- tai polypropyleenikuituihin. Kun kehonlämpö lämmittää kuiduissa olevia keramiikkapartikkeleita, lämpö heijastuu takasin pitkäaaltoisena lämpösäteilynä, pitkinä infrapuna-aaltoina, mikä kiihdyttää tehokkaasti verenkiertoa tekstiilin alla olevassa kudoksessa.

  • Verenkierron tason nousu laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Pitkäaaltoista lämpösäteilyä hyödynnetäänkin erityisesti vammojen ennaltaehkäisyssä, jolloin Back on Track -suojiakäytetään ennen treenausta tai kilpailua.
  • Vilkkaampi verenkierto lihaksissa vahvistaa elimistön omaa tulehdusten lievennyskykyä ja edistää vammojen paranemista. Siksi tuotteita käytetään usein tulehdusperäisten oireiden lievittämiseen.
  • Siinäs näätte

Elikkä tosissaan kokeilemaan. Back on trackin uusin aluevaltaus on kypärä. On ihana ajatus, että kypärä lähes hieroo aivojani, jotta olen viisaampi kun otan sen pois. No ei ehkä ihan, mutta tämä kypärä on kyllä hieman edistyneempi kuin aiemmat pottani. Näin siitä sanotaan: Ainutlaatuinen ratsastuskypärä MIPS-järjestelmällä, joka imitoi ihmisen päässä olevaa suojausmekanismia. Kun päähän kohdistuu vino isku, aivot voivat liikkua aivo-selkäydinnesteessä, joka vaimentaa aivoihin kohdistuvia voimia. Kypärä perustuu MIPSiin, integroituun pienikitkaiseen kerrokseen, joka voi tietyissä tapauksissa absorboida osan energiasta, joka voisi muuten aiheuttaa aivovaurion. Ratsastuskypärä on suunniteltu ja hyväksytty kaikkeen ratsastukseen.

Kauhuskenaario tuli tietysti siitä, että sopiiko kypärä minulle. Jospa pääni on väärän muotoinen ja jään vaille ansaittua suojaa. Viime kypäränostoreissulla jouduin tyytymään johonkin, koska mikään hieno ei sopinut.

Miten hieno potta! Ja hyvä päässä, ihmeiden ihme. Ja turvallinen, voiko olla kaikki?

Miten hieno potta! Ja hyvä päässä, ihmeiden ihme. Ja turvallinen, voiko olla kaikki?

Tässä olin jo taas ihan kännissä.

Tässä olin jo taas ihan kännissä.

Ja sitten hevonen sotkee hienon kuvaustilanteen.

Ja sitten hevonen sotkee hienon kuvaustilanteen.

Ei kun tallille.

Olin kysellyt millainen viitta olisi ikääntyvälle kilparatsulle oivallinen. Kaikki palauttava, pehmentävä, elvyttävä ja kohottava on hyvä Pullukalle. Niinpä Back on trackin Krista ehdotti BOT:in verkkoloimea. En ollut moista nähnytkään! Se on kuulemma vallan hyvä juurikin jos on jumittuvaa sorttia. Eikä hiosta, kun se verkkoloimi tosiaan. Heti päälle!

Miksi sitten Back on track on kuuma merkki juuri nyt? No, sepä on mukana järjestämässä seuraavaa: Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä pidetetään 30.9. Kenttäratsastusforum, jonka vetää olympialupauksemme Elmo Jankari ja legendaarinen Seppo Laine. Seppo on vaikuttanut lajin parissa jo vuosikymmeniä, voittaen mm. 29 SM-mitalia. Ihan okei.

Samalla Ainoon halutaan kerrankin kunnollinen lauma miehiä! Ratsastuksen parissa on edelleen niin vähän äijävoimaa, valittaa mm. Korumies Arvi, joka on halunnut koota hevosmiehiä yhteen jo jonkin aikaa. Nyt Arvin toive toteutuu: Kenttäfoorumissa hevosen selässä nähdään Elmo Jankari, nuorten EM-voittaja vuodelta 2013, lajin olympiaedustaja Riossa, Axel Lindberg, tuore PM-joukkuekultaa ratsastanut tulevaisuuden lupaus sekä Sami Siltakorpi, vasta 15-vuotias nuori kenttäratsastaja. Juontajana mukana on myös hevosmies ja Olympialegenda Toni Nieminen. Onhan siinä niitä nyt noin alkuun!

Ja kas: Tapahtumaan lipun ostaneen naisen mukana saapuva mies pääsee tapahtumaan sisään ilmaiseksi. Sinne sitten viettämään parisuhdepäivää!

Sanomattakin selvää, että paikan päällä Back on trackin tarvikkeita pääsee hiplaamaan ihan kunnolla. Ja niitä nimittäin riittää sekä ihmisille, hevosille, että koirille.

Se on nyt Pullukalla yöpukuna. Katsotaan miltä se näyttää aamulla!

Se on nyt Pullukalla yöpukuna. Katsotaan miltä se näyttää aamulla!

Päivää, opetan sinua ratsastamaan

albert

Juteltiin tuossa yhtenä päivänä kaverini kanssa ratsastamisen opettamisesta. Pohdittiin siinä, että aika moni opettaja ei ole käynyt lähelläkään mitään koulua. Toisten kohdalla se häiritsee ja toisten ei. Ratsastuksenopettajaksi tuskin kukaan itseään kutsuu ellei ole moinen. Sitä vain ”annetaan tunteja.” Mitenkähän valmentajien koulutus? Löytyykö?

Otetaanpa vertailua. Näyttelijäksi ei juuri kukaan itseoppinut kutsu itseään. Onhan niitä muutama, mutta hyvin vähän. Näyttelijä on lähes poikkeuksetta käynyt teatterikorkeakoulun. Toimittajaksi valmistutaan nykyään useammastakin kohteesta, mutta perinteisesti toimittajia syntyi vain Tampereen yliopistolla. Taksikuskin on käytävä taksikurssi, muuten ei sovi körötellä kyltti katolla. Uber-kuskitkin saavat nykyään sakkoa.

Aikanaan tehdessämme Tallitähdet-sarjaa suurin kohu nousi siitä, että vierailevat opettajamme eivät olleet liiton hyväksymiä ratsastuksenopettajia tai ohjaajia. Opettajina toimivat tuolloin Kyra Kyrklund, Piia Pantsu ja Mikael Forstén. Se on paljon mahdollista, että heillä ei ole opettajan papereita, mutta että eivät ole päteviä opettamaan? Ok.

Näitähän näkee paljon. Itsekin olen ”opettanut” ihmisiä, jotka kiipeävät hevosen selkään ensimmäistä kertaa. Väitän jopa, että olen aika hyvä neuvomaan ummikoita, etenkin lapsia. Monet suosikkiopettajistanikin ovat olleet paperittomia opettajia. Ilmeisesti kaipaan opettajalta ihan eri asioita kuin Hevosopisto tai ratsastuskoulut, kun pärjään hyvin myös opettajalla, joka ei ole virallinen. Minua kiehtoo opettajassa se, että hän suhtautuu minuun kuin ongelmaan, joka pitää ratkaista. Hän haluaa saada minut oppimaan. Minulle on aivan sama onko periaatteet haettu koulusta vai metsästä.

Valmentajan ominaisuudessa toimii aika iso liuta todella kovia ratsastajia. Ei siis epäilystäkään tietävätkö he, mitä hevosen selässä kuuluu tehdä. Toisinaan he saattavat suorastaan herpaantua, koska heille on niin itsestään selvää miten siellä toimitaan, eikä nuijat oppilaat meinaa tajuta ollenkaan. Sitten käy niin, että opettaja keskittyykin taas itse ratsastamaan, koska opettaminen onkin pirullisen helvetillistä jos oppilas ei ole priimus. Jotkut oppilaat ovat vielä vaativia ja haluavat tietää miksi tehdään niin kuin tehdään. Hirveää.

Opettaminenhan on melko vaikeaa. Näin oppilaana ei ole ollenkaan vaikeaa tajuta mitä pitää tehdä, mutta paikoin on lähes mahdotonta siirtää se käytäntöön. Tässä vaiheessa opettaja punnitaan. Jaksaako inttää, muuttaa näkökulmaa, ottaa huumorilla, yrittää toisin, joku muu, mikä. Turhautuminen on väistämätöntä. Olen minäkin nähnyt oppilaita, jotka eivät saa edes kantapäätä alas käynnissä. Mihin se sitten pystyy jollei edes siihen. Ihan varmasti tekee mieli käydä rusauttamassa ne kantapäät alas, mutta kun se ei käy.

Kovimmat opettaja/valmentajat rakentavat kokonaisen systeemin. Siinä pitää olla jo näyttöjä ja lisäksi itsetunto kohdillaan. Vastustusta saa kuunnella varmaan kotiovelle asti. Se on kuitenkin selkeä tapa erottaa jyvät akanoista. Joko otat koko paketin tai menet muualle. Ei lisäkysymyksiä.

Tyttäreni venkoillessa opettajan komennoille annan aina saman neuvon: joko kuuntelet opettajaa tai sitten menet pois. Välimaastossa et opi mitään. Kunnioitus opettajaa kohtaan on kaiken a ja o. Jos et luota siihen, että hän tietää, vaihda paikkaa. Tee se heti. Jonkun mielestä juuri se opettaja on paras.

Valkku inisee, muuten menee hyvin.

Valkku inisee, muuten menee hyvin.