Tallikoiran elämä on taivas ja helvetti

Täällähän on vaikka mitä aarteita.

Täällähän on vaikka mitä aarteita.

No nyt se sitten tapahtui mistä aina piipitetään. Koirani otti osumaa hevosen kaviosta. Kyseessä oli kaiketi eläimiin tottumaton ratsu, joka rohkeasti hääti tunkeilijan kintereiltään. Olin juuri viemässä koiraa pois kentältä (jossa se oli auttamassa radan rakentamisessa), kun hepat ehtivät sisään. Ystävällinen lemmikkini tervehti vieraalla kielellä hevosta, ja hevonen latasi. Tähän asti ollaan pärjätty pelkällä säikähdyksellä. Toinen koira ei mene lähellekään muita hevosia kuin omaamme, tämä toinen taas tervehtii kaikkia norsusta sylivauvaan. Ja kops!

Tapahtumat etenivät seuraavasti: en saanut selvää mihin osui. Verta oli tassussa ja poskessa, koira ei suostunut liikkumaan. Kannoin sen sisään, jossa tutkin tilanteen. Kävi ilmi, että sokki oli laukaissut epilepsiakohtauksen (koira on epilepsialääkityksellä jo), joten odotin kun se on ohi. Sen jälkeen paikansin reiän huuleen. Tassussa oleva veri oli peräisin huulesta. Koira käveli ja juoksi ihan normaalisti, mutta oli melko kujalla. Menimme kotiin ja annoin hälle kunnon kipulääkkeet. Neito nukkui ruususen unta ja seuraavana päivänä oli jo aivan okei. Periaatteessa siis säikähdyksellä päästiin tästäkin.

Mitä tästä opimme? Aivan, älä koskaan päästä koiraa hevosen jalkoihin. No minä satun olemaan niitä ihmisiä, joiden lapset saavat syödä hiekkaa ja koirat liikkua melko vapaasti. Jos ne häiritsevät jotain, korjaan ne talteen, mutta muuten uskon sulaan sopuun. Kaikki hevoseni ovat tottuneet koiriin melko pienellä vaivalla ja näin olen onnistunut saavuttamaan kaikkien hevosihmisten suuren unelman: mennä koiran ja hevosen kanssa yhdessä maastoon. Tähän muistaakseni joku sanoi, että koiraa ei saa pitää vapaana metsässä. Ei niin, mutta maksan iloiten sakot. On se sen verran hienoa. Kaikille kolmelle (neljälle). Hevonen ei pelkää, koska koirat vahtivat, ja koirat kokevat olonsa tärkeäski, koska seuraavat laumaansa.

Kun vanhat ystäväni Oku ja Esko ensimmäisen kerran tulivat tallillemme, he törmäsivät heti koiriini. ”Onko nämä molemmat sun”, kuului kysymys. Juu, minunhan ne. Ne kirmailivat ympäri pihoja omissa asioissaan, välillä leikkien, välillä kakkaa syöden. ”Kun mä kuolen, mä haluan syntyä uudestaan tallikoirana”, sanoi Oku. Ymmärrän oikein hyvin miksi. Jos tallikoira jää henkiin, sen elämä on yhtä ulkoilmaa ja uusia juttuja. Koko ajan tapahtuu jotain. Kakansyönti kruunaa päivän. Tai kavionsyönti. Sitä on sitten kiva oksennella kotosalla.

Saattapi olla, että moni kavioliittolainen on eri mieltä kanssani, ja se on ihan okei. Minun näkemykseni hyvästä koiran elämästä on se, että se saa riittävästi ulkoilmaa, aktiviteettia, hellyyttä ja ruokaa. Onnellinen koira rojahtaa kotiin tullessaan matolle makaamaan ja jää siihen.

Ja terveisä raisa reikänaamalta! Hyvin pyyhkii, menneet on unohdettu!

Raisa Reikänaama.

Raisa Reikänaama.

Kommentit
  1. 1

    loho sanoo

    Voi harmi.tarkkaile vielä, mulla koira alko ontuun vasta paljon myöhemmin, ku oli tullu verihyytymä niveleen, joka piti sitten liuottaa. Toivottavasti selvisi pienellä.

    • 1.1

      katjastahl sanoo

      joo, toki. se on muutenkin aktiivitarkkailussa epilepsiansa kanssa. höperehtii välillä.

  2. 2

    Maija H sanoo

    Just näin! Muutama vuosi sitten sain toteuttaa tämän heppatytön lapsuuden suurimman haaveen vuokrahevosen kanssa, maastossa ratsastuslenkki koirien juoksennellessa mukana. Se oli mahtavaa! Ja on vieläkin!! Otan koirat aina mukaan kun se on vain mahdollista. Ja ne on tallilla ja maastossa irti, kyllä vain.

  3. 3

    pööpö sanoo

    Kannattaa tarkkailla hampaita ettei ole lohkeamia! Ne ei välttämättä näy päällepäin, joten seuraavan kerran jos/kun hammaskiveä poistetaan, kannattaa ottaa röntgenkuva varmuuden vuoksi. Ja jos koira oireilee niin toki lääkäriin jo ennen sitä! Mutta tallikoiran ja myöskin kissan elämä on varmasti erittäin mieluisaa, olen kanssasi erittäin samaa mieltä. Jospa koira osaa pysyä poissa kavioiden tieltä jatkossa.:)

    • 3.1

      katjastahl sanoo

      hyvä pointti! tämän hampaat on niin perverssin valkoiset, ettei ole koskaan ollut hammaskiveä! mutta kai se ajan mittaa tulee.

  4. 4

    Martta sanoo

    Kukkahattutäti täällä hei. Tallilla ensisijaista on ratsastaminen ja hevosten turvallisuus. Meidän tallilla koirien vapaanaolo loppui siihen kun yksi niistä mammanmussukoista syöksyi kentällä hevosen jalkoihin, hevonen ponkaisi pystyyn ja ratsastaja tipahti selästä murtaen kätensä. Maastossa vaaratilanteita on ollut myös.

    • 4.1

      katjastahl sanoo

      niin, tuo on se kääntöpuoli. mä pyrin siihen, että sekä koirat että hevot olisivat hallinnassa.

  5. 5

    Eppu sanoo

    Jokainen vastaa itsestään ja eläimestään, ja samaa mieltä siitä että on koiralle ihanaa että saa olla välillä vapaana. Vaan maastoillessa on aina kurjaa jos koira tulee jalkoihin tervehtimään ja hevonen pelkää ja yrittää potkia saatika poistua paikalta. Omani ei näin tee koiriin tottuneena, mutta monta läheltä piti -tilannetta olen todistanut maastossa (ratsastajan turvallisuuden kannalta) irtokoirien vuoksi. Ja joka kerta omistajat ovat ihmetelleet, miksi aina niin tottelevainen koira ei sillä kertaa totellutkaan. 99% kohtaamisista sujuu kuitenkin hyvin, ja lähtökohtaisesti täytyy olla niin, että metsiin mahtuvat kaikki 🙂

  6. 6

    Tiitu sanoo

    Koirien ja hevosten yhteiselosta haaveilevien kannattaa muistaa myös, että joistakin roduista (mm. ausseista ja collieista) löytyy yksilöitä, jotka ovat yliherkkiä hevosten matolääkkeenä käytetylle ivermektiinille. Näille koirille hiljattain madotetun hevosen kakan syöminen pieninäkin määrinä tietää hengenlähtöä.

  7. 7

    Ravilikka sanoo

    Meillä koira juoksi aina ravureiden matkassa lenkeillä se oli turvallisuus tekiä koska osasin lukea sen käytöksestä koska tulee autoja se kun kuuli jo ennenkun niitä edes näkyi ja siinä ehti hyvin asetella kärryt ja pollen tien reunaan ennen kohtaamista . Nyt jo vanha koira ei enää halua lähteä hevosten mukaan mutta monta vuotta se juoksi kaksikin 10 kilsan lenkkiä päivässä ja kunto pysy hyvänä. Ikinä se ei lähteny mihinkää omille teilleen eikä jääny käveliöitä häiritsemään kulki tiukasti hevosen mukana joko vähän edellä tai sit pikkusen jäljessä.

  8. 8

    Tiina sanoo

    Jaksaa aina ihmettyttää hevoset jotka pelkäävät koiria. Kyllä siinä kohtaa voisi hevosihminen katsoa peiliin jos oma hevonen sinkoaa kuuhun koiran nähdessään, asialle voisi nimittäin tehdä jotain. Se on itselleenkin mukavaa kun hevonen on tottunut siihen että ympärillä tapahtuu, ja jos hevonen pelkää koiraa niin onko mitään muuta mitä ei pelkäisi..

    Meidän tallilla saan kauhistuneita katseita kun kaivan ison pressun maneesin nurkasta ja teen sen kanssa erilaisia harjoituksia nuorikon kanssa. Ei muuten tarvitse mun hevosen pelätä koiria eikä kauheasti mitään muutakaan, kun vähän viitsii harjoitella! Niin ja koirat juoksevat tietenkin mukana joka paikassa.

    • 8.1

      katjastahl sanoo

      sepä se. se on loppujen lopuksi pieni vaiva opettaa kaikki toisiinsa, verrattuna siihen, että pitää sinkoilla loppuelämänsä ympäriinsä.

    • 8.2

      Elisa P sanoo

      Mulla ei hevonen sinkoa mihinkään, mutta koiran tullessa liian lähelle hevonen hyökkää. Hevonen on aivan ns. tervepäinen, muiden hevosten kanssa juttuun tuleva ja tallikissan paras kaveri. Mutta koiria se vihaa ( pl. pienet koirat, menevät kai kissa kategoriaan). Kyseessä ei enää mikään nuori tamma ja Virosta kotoisin, jossa paljon irtokoiria maalla. Ilmeisesti jokin huono kokemus taustalla. Hyvin ollaan selvitty. Tallilla käyvien koirien omistajat ovat tietoisia ja huolehtivat etteivät heidän koiransa tule lähelle. Maastossa kohdatessa olen saanut hevosen pidettyä hallinnassa eikä läheltäpiti tilanteita ole sattunut. Koska tammalla jo reilusti ikää en ole nähnyt tarpeelliseksi ryhtyä koiriin siedättämään.

      • 8.2.1

        katjastahl sanoo

        Tunnen ihmisiäkin, jotka vihaavat koiria. Toiset vihaa, minkäs teet!

  9. 9

    Sääntö sanoo

    Kerran, kauan sitten maastoillessani Vantaanjoen Pitkäkosken tienoilla irrallaan oleva Saksan paimenkoira tuli hyppimään ja näykkimään hevoseni takajalkojen viereen. Koiran onni oli siinä, että ratsuni oli tottunut hevosenhoitajani koiraan eikä hermostunut asiasta ja koira päässyt hengestään. Näin jonkin matkan päässä koiran omistajat ja ratsastin heidän luokseen jotta saisivat koiransa kiinni. Jatkoin taas matkaa hiljalleen ravaillen ja eiköhän se koira ollut taas hevoseni takajaloissa ja omistajat huutelivat sen perään kun olivat koiransa uudelleen päästäneet irralleen. Enää en viitsinyt toimittaa koiraa takas omistajilleen vaan laukkailin kohti Haltialaa koira perässä ja lopussa otin pienen spurtin niin koirakin jäi jälkeen. Kait ne sen koiran omistajat saivat elukkansa kiinni jossain vaiheessa. Sääntöyhteiskunnassa jotkut säännöt on jopa tehty turvallisuuden vuoksi ei siksi, että ihmisiä kiusattaisiin niillä. Yksi sääntö on että tallilla jossa on useamman kuin yhden tädin omistamia hevosia koirat pidetään kiinni.

    • 9.1

      katjastahl sanoo

      ei se ole huono sekään. meillä on yleensä 4-5 koiraa pihalla, joista keskimäärin kaksi höseltää hevosten jaloissa. äkkiä siinä tottuu 😀 yleensä ärsyynnyn itse tosi nopeasti, jos mun koirasta on vaivaa jollekin. laitan ne heti autoon tai kiinni. tallin omistajien koirat omistaa alueen yhtä lailla kuin ihmiset, niillä on vähän eri meno. se ei minua haittaa, sillä koen, että minun vastuullani on minun elukat (ja lapset). hyvin eletty yhdessä!

  10. 10

    Jonna sanoo

    Itsekin harrastan maastoilua hevosen ja koiran kanssa, ja mikä sen kätevämpää. Tosin asumme maalla, jossa vastaantulijoita ei ole juuri koskaan, ja koira on opetettu ettei hevosen jalkoihin saa mennä, ja hevonen on sen verran varovainen, että jos koira juoksee jalkoihin se lyö liinat kiinni vaikka täydestä laukasta. Lisäksi koiralle on opetettu käsky ’auto tulee’ jossa kohti se siirtyy minun ja pientareen väliin odottamaan, ihan sama olenko liikenteessä hevosella, polkupyörällä vai potkukelkalla. Ratsastustunneille koirilla ei ole asiaa, eikä vieraiden hevosten karsinoihin. Harjoittelemalla voidaan ehkäistä riskitilanteita hurjasti, ja opettamalla eläimille miten talliympäristössä toimitaan.

    • 10.1

      katjastahl sanoo

      sama! mun sakemanni osasi myös mennä tien laitaan, sen jälkeiset (pumi, vehnä) eivät ole sitä oppineet. siis pelkästään metsään sillä porukalla.

  11. 11

    Nina sanoo

    Ihana juttu! Jos koirani (collie, joka on herkkä ivermektiinille) ei olisi herkistynyt hevosten matolääkkeille kuolettavan vaarallisesti, pitäisin sitä aina mukanani tallilla ja se saisi syödä kakkaa joka kerta. Pliis, elkää käyttäkö sitä matolääkitystä, joohan…

  12. 12

    Johanna sanoo

    Mun mielestä jotenkin koirat kuuluu hevosihmisille ja sitä myöden tallille. Ja ihmisen tehtävä on opastaa koiralle kuinka niiden kaviokkaiden kanssa kuuluu olla. Mun koirat on aikanaan syntyneet tallikoiriksi tallilla, ei Suomessa. Mutta lensivät tänne 8 viikkoisina jatkamaan tallikoirana olemista. Joutuivat toki siinä ohessa opettelemaan kunnon koirakansalaisiksi ja harrastamaan kaikkea koirillekin kuuluvaa esim. agilityä. Ne on ensimmäisinä olleet karsinan oven raossa illistelemässä syntyneitä varsoja ja hevoset tietää että ne kuuluu kalustoon. Meillä yhteiselo sujuu hienosti kun kaikki tietävät kuinka kuuluu olla. Koirat tietää, että vanha rouva hefoinen ei pidä koirista ja antavat hänen olla rauhassa. Muiden kanssa hengaillaan ja syödään tippuneet ruuat ym. luontoisedut. Samalla tässä ohessa mun koirat ovat opastaneet yhden pennun tallikoirana olemisen saloihin. Eli, kaikille win-win. 🙂

    • 12.1

      Johanna sanoo

      Peeäs;

      Raisa Reikänaamalle tsemppiä ja parempaa arviointikykyä seuraavalla kerralla. Ja sulle Katja kiitos tästä sun blogista, ihanan rehellistä, joka kerta. 🙂

  13. 13

    Metsästäjä sanoo

    Kyllähän koiran pitää saada juosta metsässä. Pitäisi kuitenkin muistaa, että keväällä alkava kiinnipitoaika ei ole kenenkään kiusaksi tarkoitettu, vaan sillä annetaan villieläimille lisääntymisrauha. Ei sitä voi verrata mihinkään parkkisakkoon, kysymyksessä on elävät eläimet ja luonnonrauha! Jokaisen koiranomistajan pitäisi tutustua metsästyslakiin, koska se koskee heitä.
    Koiraa ei saa rauhoitusaikana pitää metsässä irti, ellei se ole välittömästi kytkettävissä. Koiralle pitää opettaa välitön luoksetulo, se on samalla koiran henkivakuutus. Esimerkiksi oma vanhempi koirani voi kulkea vapaana hevosenkin kanssa maastoillessa, koska se pysähtyy vaikka jänis lähtisi nenän edestä. Nuorta metsästyskoiraani en rauhoitusaikana pidä irti metsässä.
    Kaikki linnut eivät pesi puussa, vaan pesiä on paljon myös maassa, josta koira ne kyllä löytää. Koira saa kiinni jäniksenpojan ja kauriinvasan. Vaikka kuinka kivaa olisi päästää koira viipottamaan metsään, niin pitäisi kuitenkin muistaa myös ne metsäneläimet. Töyhtöhyypän hätä on hirmuinen, kun se näkee koiran lähestyvän pesäänsä.
    Maanomistajan lupa koiran irtipitoon kannattaa kysyä kiinnipitoajan ulkopuolellakin, koska hevos- ja koiravihaajia on täällä jo ihan tarpeeksi. Yksi hölmö hevosenomistaja koirineen pilaa helposti kaikkien maineen. Meidän kylällä sellainen oli, ja nyt kylän ukkojen mielestä kaikki hevosihmiset ovat ihan idiootteja.

  14. 14

    Merja sanoo

    No meillä on tallilla paljon koiria ja kaikki ovat irti. Hyvänä puolena on, että hevoset tottuvat koiriin, joten maastossa (tai kisoissa) irtioleva koira ei nykyään aiheuta hevosessani minkänlaista reaktiota.

    Sinällään tämä pätee moneen muuhunkin asiaan meidän tallilla, kun jo kotitallilla hevoseni on tottunut ihan kaikkeen (mopoihin, mönkijöihin, juokseviin lapsiin, koiriin… niin vähitellen hevosestani on tullut todella luotettava). Myönnän tosin saaneni alussa muutaman raivokohtauksen – mutta nyt olen tyytyväinen kaikkiin häiriötekijoihin.

  15. 15

    Mari sanoo

    Olen samaa mieltä siinä, että koirienkin on silloin tällöin päästävä juoksemaan vapaana, mutta mielellään valvottuna, maanomistajan luvalla ja luonnollisesti koiranomistajan vastuulla.

    Elämäni paskin maastoratsastusreissu tuli, kun kaksi irrallaan olevaa paimenkoiraa hyökkäsi hevoseni jalkoihin kiinni. Hevoseni ei pelkää koiria, mutta nämä kävivät kiinni. Seurauksena itselleni aivotärähdys, lonkkamurtuma ja hevoselle piiiitkä sairasloma. Tapahtui koirien kiinnipitoaikana, joten päiväsakkoja olisi omistajalle ollut tarjolla ja tietenkin jonkinlaisia korvausvaateita eläinlääkärikuluista + rikkoutuneista varusteista. Rikosilmoitus tehtiin, mutta koirien omistajaa ei koskaan löytynyt. Voitte arvata, että jäi maastoilut vähemmälle tuon tapahtuman jälkeen.

    Myös lähipiirissä on sattunut ratsastajille maastoreissuilla kaikenlaisia läheltä piti -tilanteita vapaana juoksevien koirien kanssa; eläimiin (koiriin eikä hevosiin) kun ei voi koskaan luottaa 100%:sesti. Ja usein ne koirat eivät ”koskaan aikaisemmin ole tehneet tällaista”…

  16. 16

    Saarakka sanoo

    Kiinnipitoaikana metsässä irrallaan kirmaava koira on yhtä kuin metsästysrikos. Söpöt kotikoiratkin syö linnunpoikasia. Lintujen pesimärauhan häirintä on rikos sekin.

    Kyllä minunkin koirat on irti metsissä, iliman maanomistajan lupaa. Silloin kyttään niitä tarkasti, etteivät lähde huitelemaan. Pesimäaikaan eivät ole koskaan irti. Omallatunnollani on yksi tuhottu lehtokurppapoikue.

    Minun hevonen oli ok koirien kanssa, mutta naapuri holtittomana hortoilevan rotikan se potkaisi hengiltä.Ei ollut kiva juttu se, mutta koira oli yleisellä tiellä irti josta minä tieliikennelakia noudattaen ratsastin ja se hyökkäsi hevoseni kintereisiin kiinni ja heppa lotaisi. Omin jaloin koira meni kotiinsa, oli kuollut iltaan mennessä. Ikävä tapaus.

  17. 17

    HM sanoo

    Harrastan ratsastamisen lisäksi juoksemista, ja ulkoilun iloa vähentää jalkoihin hyökkivät irtokoirat (ja koiranpaska). Pidemmällä juoksulenkillä koiria voi tulla vastaan 30 kipaletta, niin en voi (enkä edes halua) muistaa mikä koira on asiallisesti koulutettu. Että taajamassa koirat kiinni (flexit lyhyellä) ja paskat pussiin & roskiin.

    Tallilla kissoista on aidosti hyötyä, koirista ei.

    • 17.1

      katjastahl sanoo

      Melkein samaa mieltä, mutta en ihan. Meillä koirat ovat auttaneet hevosta rauhtoittumaan ihan pelkällä läsnäolollaan. Kissat eivät sitä tee. Että voi niistä olla hyötyäkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *