Tarhaaminen tappaa

Otsikko pitää kuulemma olla iskevä. Oisko se tossa? Ehkä vielä raflaavampi olisi ”tarhaaminen tappaa sinun lapsesi!” Tosin eihän se pidä edes sen vertaa paikkansa kuin yllä oleva, mutta ei kai iltapäivälehtien otsikotkaan niin tarkkaan aina pidä. Tai esimerkiksi Urheilulehden kansi, jossa luki  julkisesti mulkku, vaikka jutussa haastateltiin Kaj Kunnasta, joka ei ole sinne päinkään. Hänhän on ihminen. Tai no siis mies, mutta silti.

Oli miten oli, sydämen päällä on tämä hevostenne tarhaaminen. Olen tehnyt pientä empiiristä tutkimusta aiheesta, ja näin erilaisia näkökulmia olen aiheeseen saanut. Kysymykset olivat: Pitääkö hevostasi tarhata joka päivä? Kuinka kauan? Yksin vai monin?

Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

a) – No jos nyt vähän. Pari tuntia riittää. Ei se viihdy tarhassa, ihan turha siellä on seistä tuntikaupalla. Ei missään nimessä toisen hevosen kanssa, loimet hajoaa.

b) – Ei. Jos sitä tarhataan, sen enegiataso ratsastettaessa on liian alhainen. Saa olla sisällä. Sitäpaitsi tarhassa se rikkoo itsensä.

c) – Kyllä. Ehdottomasti, koko päivän, mielellään kaverin kanssa.

d) – Sitä ei saa päästää sisään. Se viihtyy ulkona kaveriporukassa.

Näin laidunkauden juurella ja äärellä homma alkaa kiinnostella. Sydän tuppaa repeämään liitoksistaan, kun jotkut hevoset pääsevät toteuttamaan itseään laitumelle, silmät vihreästä kiiluen, ja toiset vain haaveilevat siitä läpi elämänsä. Erityisen kusinen tunnelma on, jos kaikki muut tallin hevoset ovat sisällä, paitsi yksi. Se, joka voi loukkaantua, jos se saa olla hevonen. Siellä se kirkuu itseskeen, täysin ymmällään siitä, miksi on ulkopuolinen.

Kertokaa vatipäälle, kuinka kallis hevosen pitää olla, että se lakkaa olemasta hevonen? Kuinka arvokas kopukka saa arvonimen Esine? Ymmärrän kyllä kultakellon, jota ei viitsi pitää joka päivä, koska perkele jos se jää uimahallin kaappiin, mutta että hevonen? Millä perustellaan hevoselle, että ymmärräthän sä, että et sä voi mennä tonne ulos noiden puolasta tuotujen, lyhytkaulaisten mäyräkoirien sekaan, koska sun kisat voi mennä ihan käteen? Etenkin kun suomalaisissa ratsatuskilpailuissa palkinnot ovat luokkaa lippalakki tai saunan lämpömittari.

Minä en mahdu laukkaamaan sisätiloissa näin.

Minä en mahdu laukkaamaan sisätiloissa näin.

On kyllä totta, että tarhassa voi sattua kaikenlaista. Olen nähnyt hevosen katkaisevan jalkansa irtipoikki tasaisella maalla – YKSIN. Olen nähnyt revenneitä loimia ja riekaleisia riimuja. Olen nähnyt tarhan aidan yli hypänneitä villieläimiä.  Mutta toisaalta, olen nähnyt vähintään yhtä monta surullista hahmoa, joka on sairastunut kaikesta toppaamisesta ja varomisesta huolimatta. Että kyllähän se on elämä, joka tappaa, ei se, elääkö sisällä vai ulkona.

Siinä on teille, sisälläsäilöjät!

Siinä on teille, sisälläsäilöjät!

Perheeni eläimet äänestivät myös. Hevosten vastaus:

”Meidän kuuluu olla heinäpaalin/pellon/ruokakupin äärellä 24/7. Muuten metaboliamme kärsii. Emme tiedä, mikä on metabolia, mutta olemme varmoja, että se kärsii, jollemme saa ruokaa jatkuvalla syötöllä kaikista rei’istä. Ja joutoajalla haluamme ajaa laitumella kavereita takaa hampaat irvessä.”

Koirien vastaus: ”Kaikki hevoset on välittömästi lopetettava turhina. Sitäpaitsi niiden liha on kuulemma hyvää. Jos Katja lahtaa kaikki hevosensa, olemme loppuelämämme masut täynnä ja onnellisia.”

Kiitos osallistumisesta.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Näin se on. Hevoset ovat kuin teinejä. Aina niitä ei huvittaisi mennä ulos sateeseen, mutta jos ne saavat olla päivän sisällä, niistä tulee levottomia. Uusi loimi silloin tällöin on hyvinkin hevosen onnen väärti, että se saa olla Kaverin Kanssa ulkona.

    Sanotaan, että jos hevonen saisi valita, se syntyisi ennemmin ravihevoseksi. Vähemmän loimia, enemmän ulkona porukassa. Vaikka kuinka on kallis hevonen.

  2. 2

    Ossi Kinnunen sanoo

    Toi on hyvä, meillä nykyisin 24/7 tarhassa ja nauttii!!! Loppunut turhat hötkyilyt ja ”vastaan panemiset” (kysy Kialta mitä tarkoitan). Eilen tehtiin eka rataharjoitus tulevaa koulukisauraa ajatellen ja ei juuri pehmeämpi voisi olla (herra n.900kg). Eihän se oikeasti koulutykki ole, mutta kuitenkin. Ei olisi vielä kaks vuotta siitten edes kuviteltu joskus olevan tuon mahdollista.

  3. 3

    sanoo

    Tämä on niin totta! Kamalia ovat jotkut ”huippuammattilaisten” tallit, missä Esine-Hevonen seisoo Jalopuukarsinassa, ehkä nuollen ilmassa killuvaa makusuolakiveä tai tuuppien jotain sille työnnettyä lelua – kun se Esine-Hevonenkin haluaisi mennä pierupukkilaukkaa tarhassa kavereiden kanssa!! Hyvällä tuurilla Esine-Hevonen pääsee kahdeksi tunniksi postimerkkitarhaan ja myöhemmin vaikka kävelykoneeseen pyörimään. Mitä ihmeen hevoselämää SE on?? Kävelykone = kaverit. Kaverien kanssa kävellään tarhassa ja saadaan hyvä lihaskunto leikkimällä.

  4. 4

    Riina-Maria R sanoo

    Hyvä kirjoitus ja oon monilta osin samaa mieltä! Suomessa näkee tosi paljon näitä ihan turhaan sisälläsäilöjiä. Tallienpitäjät anta vaihtoehdoksi joko kokopöivätarhauksen tai muutaman tunnin tarhausajan, sanovat että resurssit rajoittavat, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Kaikille hevosille ei kokopäivätarhaus käy, kun taas muutaman tunnin tarhausaika asettaa hevosenomistajalle ”rasittavan” vastuun huolehtia hevosen tarpeellisesta liikutuksesta muuten. Sanomattakin selvää että tätä vastuuta laiminlyödään (”on kiire”).

    Asiassa ei kuitenkaan voi olla liian mustavalkoinen. Hevosenpidossa tärkeintä hevoselle on rutiinit. Ei voi sanoa, että on ehdoton totuus että hevonen on onnellinen kun se saa olla aina pihalla. Hevoselle tärkeää on se että se saa olla siellä missä kaverit, oli se sitten sisällä tai ulkona. Toiseksi hevoselle tärkeää on se että sen ohjelma on päivästä toiseen mahdollisimman samanlainen. Ei hevonen ajattele että hmm, olen laumaeläin ja tekisipä mieli juosta villinä arolla, vaan että hmm eilen meni näin, toivottavasti tänäänkin. Jos rutiineissa on isoja muutoksia, hevonen stressaantuu.

    Tämä on se peruste, millä huippukilpahevoset harvoin tarhataan päivittäin. Usein luulee että syy on se että hevonen hajottaa itsensä, mutta ei pidä olla urpo, se voi hajottaa itsensä koska tahansa, ja tarhaan voi tunkea jalkoihin sellaiset suojapaketoinnit että vältetään ainakin ne jotkut kolhut ja kenkien irtoamiset. Syy ”tarhaamattomuudelle” (ei voi sanoa että niitä ei tarhatakaan ikinä koska kyllä joskus ne saavat lomailla ja olla) on juuri se rutiineista kiinni pitäminen. Huippuhevosen tehtävä on suorittaa parhaimmillaan isoissa kisoissa. Kyseessä on vain muutaman minuutin mittainen hetki, mutta se on se mihin koko hevosen kanssa tehtävä työ tähtää. Silloin hevosen on oltava paitsi sopivassa fyysisessä kunnossa, myös mieleltään tasapainossa. Mikä olisi tilanne 20 tunnin ajomatkalla Eurooppaan kisoihi, kun puolessa välissä aamuheinien jälkeen hevonen alkaisi potkia seiniä, kutoa ja riehua, että nyt oon tottunut pääsemään tarhaan? Samoin kisapaikoilla ei tarhoihin pääse, joten juuri siellä missä hevosen on suoritettava parhaiten, sen on oltava tyytyväinen siihen, että se seisoo karsinassa, pääsee liikenteeseen aamulla ja kävelyille pitkin päivää. Joku voisi pitää sitä surullisena, mutta se on todellinen syy sille ettei kikpahevosia tarhata päivittäin.

    Sama syy sille, miksi Suomessa tarhaamattomuus on perustelematonta ja turhaa, koska pitkiä ajomatkoja ei ole ja vain harva tekee leipänsä sillä että yöpyy hevosen kanssa kisapaikalla useita päiviä.

    Kaikki ”hevonen ei tykkää/menee rikki” on ihan hölynpölyä. Ei mene rikki ja varmasti tykkää. Eli kaikki kynnelle kykenevät hevoset: ULOS kavereiden kanssa tai ainskin ympäröimänä!!

  5. 5

    Miikku sanoo

    Tärkeä aihe! Oma mielipiteeni on: ehdottomasti tarhataan, ehdottomasti kavereiden kanssa ja jossain muualla kuin postimerkin kokoisessa hiekkalaatikossa. Metsäinen, suuri, vaihtelevamaastoinen tarha ja hyvin toimiva lauma <3 Mieluiten niin, että pääsy tarhaan on 24/7, jos ei mahdollista, niin väh. 12 h tarhassa. Ruokinnan tulee olla pääasiassa heinää ja sitä tulee saada tarpeeksi usein, mieluiten koko ajan (lihavuuteen taipuvaisille slowfeederit yms. ratkaisut).

    Hevonen on ennen kaikkea hevonen. Mikä oikeus ihmisellä on poistaa hevoselta sen oikeus elää hevosena? Saman kysymyksen tahtoisin esittää myös tuotantoeläimistä.

  6. 7

    Minna Rahko sanoo

    The Glue ei ole se, että kauhistelemme/puollamme asiaa, vaan että aivan oikeasti teemme jokainen voitavamme sen eteen, että kaikki kavioeläimet tässä maassa saisivat olla ulkona joka päivä,vähintään sen yhden lajitoverin kanssa. Hevonen on arojen eläin, jolle luonnonmukaista on elää avarissa oloissa, ei tumputettuna ja topattuna seisomassa sen kuuluisan postimerkin kokoisessa liejutarhassa ilman yhteyttä laumanjäseniin. Säänsuoja,lauma ja tilaa rallata kuten kirjoituksen varsalla -siitä on onnellinen hevonen tehty. Meidän ihmisten tehtävä on pitää huolta siitä, että uusi eläinsuojelulaki pitää sisällään myös tämän näkökulman.Nimim.Läänineläinlääkärilleaikoinaanilmoituksentehnytlantalassaasuvistaponeistamikäonaivansallittua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *