”Tyttö putosi ratsailta ja kuoli, koira säikytti hevoset”

Hups. Kuva: www.writingofridig.com

Hups. Kuva: www.writingofridig.com

Otsikko on tämän päivän uutisesta. Kun näin otsikon, luin uutisen heti kokonaan ja jäin miettimään mitä tapahtui. Kaksi teinityttöä oli ollut maastossa ratsastamassa, hevoset olivat pelästyneet ja lähteneet laukalle. Toinen tyttö oli pudonnut kyydistä. Hänellä oli yllään sekä kypärä että turvaliivi. Silti kuolo korjasi. Uutinen on todella paska. Sellaisia ei saisi tulla ja kuitenkin niitä aina silloin tällöin tulee.

Pistää muistelemaan missä puitteissa sitä itse teininä ja varhaisteininä harrasti. Ei ollut satuloita, suitsissakin lukuisia puutteita, toisinaan mentiin pelkällä riimulla. Kypärä oli kuin munankuori ja oikeisiin ratsastussaappaisiin tai -kenkiin ei ollut kellään varaa. Laukkaa vedettiin kun heikkopäät ties missä soramontuilla. Toisinaan osuttiin metsästä jonkun pihaan ja saatiin sekä koirat että pyssymiehet perään. Talikon kanssa huitoi myös jokunen isäntä. Aina selvittiin. Harrastuksen vaarallisuudesta en muista kenenkään pitäneen ainuttakaan luentoa. Esimerkiksi isäni, joka oli itsekin hevosmies, painotti aina yksinomaan sitä, miten tärkeää on saavuttaa eläimen luottamus. Vaikka viina maistui äijälle paremminkin, oli suhde eläimiin aina poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Ukko kaulaili milloin minkäkin verikoiran kanssa ja sai hevosetkin luottamaan itseensä. Joutui sittemmin juomaan itsensä hautaan, koska harrastaessa ei sattunut mitään.

Tänä päivänä turvallisuudesta puhutaan joka kulmassa. Tällaisten tapaturmien johdosta vielä enemmän. Ratsatuskouluun mentäessä törmätään usein lukuisiin kieltokyltteihin. Kaikki kiellot tähtäävät turvallisuuden lisääntymiseen. Tunneilla ei laukkailla liikoja, ettei vaan mitään satu. Tilanne on kärjistynyt siihen, että pikkutyttöjen vanhemmat, jotka eivät tiedä hevosista MITÄÄN, seuraavat rakkauden hedelmiensä turvallisuutta kentän laidalla sydän kurkussa. Jos poni/hevonen esim. tekee lentävän laukanvaihdon hieman pyllyä nostaen, vaaditaan hevosen vaihtoa, koska tämä on hullu ja pukittaa. Hevosta ei edes haluta ymmärtää, vaan vaaditaan, että se on lukenut kaikki lapsista kertovat kirjat ja osaa toimia sen mukaisesti. Sitten se on kiva harrastus. Jos hevonen ei tee niin kuin ratsastaja komentaa, se on tuhma ja harrastus on tyhmä ja vaarallinen.

Jollekin saattaa nousta mielikuva, että nyt on Katja puoleellinen ja raivona. No se on kyllä totta. Ottaa aivan homona päähän, että ihmiset eivät vaivaudu opettelemaan HEVOSTA ennen kuin menevät niiden seuraan. Sama laulu muuten koirien kanssa. Täsmälleen sama.

Ja sitten sananen ammattilaisille: eikö hevonen kannata totuttaa kaikkeen kolisevaan ja rämisevään, kuten koiraan, niin säästyy henkiä? Tuli vaan mieleen. Eihän se helppoa ole, mutta ei myöskään mahdotonta.

Hevonen on ihan saakelin hieno ja viisas pakoeläin, joka pelastaa sinut pulasta, jos vaivaudut opiskelemaan miten se ajattelee. Piste. (kirosana)

Kommentit
  1. 1

    Katja sanoo

    Koiraan voi totuttaa. Ja pitääkin. Hankalaksi homma menee, kun koira tulee puskista. Hevonen vain säikähtää. Ja lähtee karkuun.

  2. 3

    JEppe sanoo

    Sama historia hevosten kanssa meikäläisellä ja kuule, kyllä ne hevoset lähti silloinkin monet kerrat ja joskus joku tippuikin, mutta ei sattunut onneksi. Yksi kaveri tippui loppukäynneillä, kun heppa kompastui ja keuhko meni puhki. Eikä meitä ainakaan opettanut kukaan varsinaisesti, kunhan itse opiskeltiin, luonnon menetelmällä. Nämä ovat turhia onnettomuuksia, mutta näitä sattuu, vaikka kuinka varautuisi 🙁 kannattaa opiskella ja olla varovainen ja kouluttaa hevosia ja pitää koirat kiinni, silti näitä joskus sattuu.

  3. 4

    Milla sanoo

    Pakko kommentoida tätä. Olen 2 hevosen omistaja ja ei kovin kauan sitten kävin vanhemman hevoseni kanssa maastossa. Metsästä hyökkäsi musta Saksanpaimenkoira suoraan hevoseni päälle. Sain potkittua koiran pois ja omistaja sai sen onneksi heti sen jälkeen kiinni. Olen totuttanut nuoresta asti mun hevosille että jos koirat pyörii jaloissa niin ei saa liikkua. Hevoseni oli tässä tilanteessa aivan kauhuissaan, mutta pysyi mun kommenuksella rauhallisena ja selvittiin säikähdyksellä. Sanoinkin koiranomistajalle että onneksi oli tämä hevonen ja minä satulassa, koska muuten tässä olisi voinut käydä erittäin huonosti! Totutelkaa hevoset koiriin ja koirat hevosiin ja olkaa hereillä kun olette eläinten kanssa liikenteessä.

  4. 5

    Sanna sanoo

    @Milla. Hieno kirjoitus kiitos. Minun ponini koiriin toteuttaminen valitettavasti ei onnistunut ikinä, nimittäin molemmat tammat olivat saaneet laitumella mielestään ikävän kokemuksen räksyttävistä piskeistä ja suorastaan inhosivat koiria. Joka kerta kun koiran taluttaja tuli vastaan niin poni luimi koiralle ja yritti purra. Kerroin aina koiran omistajalle tästä hyvissä ajoin ja pyysin pitämään koiran loitommalla ettei tule monoa. Omistajat olivat ynmärtäväisiä ja kiitollisia varoittelusta, tietenkin koiransa puolesta. Mutta kertaakaan 30 vuoden aikana (toinen poni eli 32 vuotiaaksi) yksikään koiran omistaja varoittanut omasta koirastaan, ehkä ne kaikki sitten pitivät hevosista. Puhuminen ja toisten tiellä, metsissä tai missä vain liikkuvien huomioon ottaminen auttaa myös osaltaan välttämään vahinkoja. Turvallisia ratsastuslenkkejä kaikille!

  5. 6

    minä vaan sanoo

    No eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu. Ja niin sattuu ilman eläintäkin. Aivan joka asiaan ei aina löydy syyllistä. Tämän jutun kohdalla on kovasti syyllistetty koiranomistajaa jonka koiraa hevoset pelästyivät. Entäs jos hevonen olisi pelästynyt olematonta mörköä, ratsastaja tippunut satulasta ja tiellä olisikin koiranulkoiluttaja jäänyt vauhkon hevon jalkoihin? Olisiko silloin syytetty kokematonta ratsastajaa? Niinkun jo totesit hevosmiestaitojen puute onkin varmaan isoin ongelma ratsastusympyröissä. Kärkevästi yleistäen suuri osa ratsatustoiminnasta tapahtuu suljetulla tallialueella turvallisilla hevosilla turvallisten aitojen sisäpuolella. Sitten kun sieltä turvallisuuden kuplasta poistutaan niin rakas kultamussukka pomminvarma muuttuukin normaaliksi hevoseksi ja siihen ei ole varauduttu eikä opittu. Itse omalla kohdallani huomasin että vuodet ratsatuskoulussa ei ollutkaan opettanut juurikaan hevosenlukutaitoa vaan ratsastamisen tekniikkaa. Ensimmäisenä vuonna ravitallilla olin oppinut enemmän kun 10 vuodessa ratsastuskoulussa. Miksi? No koska niiden hevosten kanssa poistutaan sinne isoon maailmaan, raviradoille ja klinikoille. Vastaan tulee autoja ja lastenvaunuja ja mainoksia ja traktoreita eikä ne nuoret varsat ole niin turvallisia. On pakko oppia ennakoimaan, lukemaan hevosta yritetään välttää riskit ja vahinkoja sattuu silti. Hvosurheilussa lajista riippumatta oli tärkeintä että: Opetetaan hevosta ja opitaan hevosista.

  6. 7

    Maatu sanoo

    Se vaan on niin, että aina voi puskista ”hyökätä” koira, kissa, rotta tai mikä tahansa eläin. Sille ei vain voi mitään. Kyllä minäkin silloin muinoin ratsastuskouluaikana, kun lähdettiin maastoon, niin silloin tällöin joku hevonen jonosta ”säikähti” ja pääsi käsistä, sehän efekti leviää jonossa ja ne hevoset jotka eivät päässeet käsistä, niin ehkä ne päästettiin ja taas saatiin pätkä hurjaa ja niin ihanaa laukkaa pitkin metsää tai peltotietä!! Se oli kyllä ihan parasta! Tietysti välillä selästä putoiltiin, mutta ei mitään takaisin selkään ja meno jatkuu. Silloin tosin ylihuolehtivat äidit ja isät eivät olleet kentän laidalla tai varsinkaan maastossa näkemässä. Oi niitä aikoja! Tuo on muuten tosi, mitä yllä sanottiin ravitallilla touhuamisesta! Olen ennenkin ääneen ihmetellyt, että miksi ratsastuskoulun hevoset ovat niin erilaisia, kun ravitallin hevoset, siis niiden käytökset ovat sadanvuoden päässä toisistaan!! Miksiköhän!!

    • 7.1

      katjastahl sanoo

      just näin. oma hevonen ei sanonut mitään, kun pari koiraa hyökkäs talon pihasta jalkoihin, mutta meni aivan raiteiltaan kun viereisen halkopinon päällä oli muovi.

  7. 8

    suffe sanoo

    Vahinkoja sattuu ja ne ovat aina ikäviä. Eläinten kanssa etenkin voi tapahtua nitä tahansa, niillä kun on ne onat vaistot. Kaikkia ei voi totuttaa koiriin ja osa koirista ei totu esim hevosiin. Toki tottelematonta koiraa ei myöskään saa laskea vapaaksi (kuten ei muitakaan saisi).

    Omat hevoseni eivät siedä koiria jalkoihinsa pyörimään yhtään, siinä saa koirat kyllä monoa tai hammasta. Maastossa omillani on muutamia pelottavia asioita, jotka pitää tietää voidakseen välttää vaarapaikat.

    Nykyisin hevosen lukutaitoa on todella vähän, se on täysin totta. Ei tiedetä minkälainen eläin on kyseessä ja miten ne ajattelevat/toimivat.
    Onko aikoinaan tapaturmia sattunut suhteessa harrastajiin/hevosiin samoja määriä eikä niistä tiedetä, vai onko hevoskulttuurin muutos johtanut tähän?
    Enää ei ole hoitajia, jotka opettelevat hevosia ja hevosista, vaan hankitaan jo lapselle se oma (kun lapsi haluaa).

    • 8.1

      katjastahl sanoo

      mähän tuppaan vähän olemaan sitä mieltä, että jollei koira ehdi väistää monoa tai hammasta, se saakin kuolla. koiran pitää tietää mitä kuuluu väistää.

  8. 9

    Zedi sanoo

    Niin samaa mieltä ja yhdyn myös Maatun kommentteihin. Tuo entisaikojen meno, oli pakko oppia pysymään niiden lähes kouluttamattomien tuontien tai puskaponien selässä, välillä mentiiin joo riimulla ja kaksikin päällä (leireillä salaa)… rantautumisen oppi kyllä aika hyvin.. Turvallisuuden lisäämisessä ei sinällään mitään pahaa, mutta tosiaan – hevoset/ponit ei sais tehdä mitään, kun vanhemmat jo vaativat varmoja poneja (karuselli?).
    Valitettavasti tuo hevosen yltiöpäinen hallitseminen – ei saa reagoida mihinkään- näyttää siirtyneen myös vanhempiin ja ”osaaviin” hevosenomistajiinkin – pienikin säikähtäminen, ilopukki tai muu saa aikaan jo raivoreaktion ratsastajassa? Oman täykkäriverisen puuhastelua tuskin huomaa, maastossa mennään kylkimyyryä tai ties mitä – mutta mennään, välillä maasta taluttaen, jos tarvis. Ja on törmatty niihin koiriinkin. Ja kun sillä päällä ollaan onneksi usein, niin kyllä sujuu hienosti ja kuuliaisesti laukanvaihdot ja hieno liike tai sitten ei… Toimii kuitenkin täydellisesti 2 v lapsenlapsen talutusratsuna, osaa pirule myös valita tapansa ratsastajan osaamisen mukaan, toisaalta tällaiseen hevoseen ei olisi päädytty ilman sitä pitkää erilaisten hevosten ja tilanteiden opettelua – myös ravihevosilla.

    Katjalle suurkiitokset tästä mielettömän ihanasta blogista johon sisäistän itseni 🙂

  9. 10

    Iida (13v.) sanoo

    Se tyttö oli mun kaveri 🙁 hän oli hyvä ratsastamaan, oli kyllä kauhea tapaturma:'( tosiaan ratsastuskouluissakin on aivan erilaisia opetustapoja, talli jossa itse ratsastan, antaa meidän kyllä tehä tosi paljon kaikkea, jos hevonen pukittaa niin se on hyvä koska hevonen innostuu. Käyn myös yksityisellä tallilla, siellä asustaa pieni pukkiponi jolta on sitten lennetty monta kertaa. Ja kyllä nykyäänkin me nuoret mennään pelkillä riimuilla, ilman satulaa, kaks päällä, pari kertaa ollaan metsäänkin eksytty. Mutta tosiaan mulla on kauhee ikävä Jennaa eli tota tyttöö ketä kuoli…. RIP <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *