Varsojen ensimmäinen irtohypytys

 

Iik, me ollaan isojen hevosten hallissa! Vasemmalla Kalle, oikealla Hilppa <3 foeva.

Iik, me ollaan isojen hevosten hallissa! Vasemmalla Kalle, oikealla Hilppa <3 foevö.

Ja niin koitti varsoille kauhujen päivä! Keskellä päivää mentiin ja otettiin lapsilaumasta 2/4 hahmoa maneesiin. Laumassa on nyt Hilppa, joka on syntynyt huhtikuussa, Kalle ja Urpå, jotka on syntyneet jossain vaiheessa kesällä ja sitten eräs jättilapsi, joka on kaiketi myös kesäinen varsa. Iso on kumminkin, äitinsä painoi kuulemma 900 kiloa.

Ai kanttarelliharjoitukset? Onnistuu!

Ai kanttarelliharjoitukset? Onnistuu!

Otettiin ensin Hilppa ja Kalle, koska ne seukkaa. Nuorisolta otettiin takit pois päältä ja sanottiin: antaas mennä, laukalle! Tyrmistykseksemme Hilppa vain venytti ravia. Etujalat lensivät epäilyttävän korkealle eteen. Ei kai siitä tule kouluhevosta? Mikä kohtalo! Sitten se on pakko myydä.

Hei lapset, ei sinne!

Hei lapset, ei sinne!

Lapset laukkasivat ensin pitkin areenaa, ja Hilppa yletti jopa katsomaan itseään peilistä. Mikään ei ole kivempaa kuin taivastella omaa, linjakasta ulkonäköään, vai mitä Hilppa. Kallella oli enemmän kiire, ei ehtinyt sillä lailla tuijotella, tai sitten ei vaan tajunnut. Kun oli ensimmäisestä kujanjuoksusta kyse, lapsia yritettiin ensin kohdistaa ylipäänsä koko kujaan. Siinä ehti emännälle tulla monta hikeä. Kun lapset vihdoin saatiin usutettua kujaan, ne pysähtyivät ensimmäisten puomien kohdalle kuin seinään.

– Tässä on aita, tästä ei saa mennä, sanoivat pikkuhevot.

– Saa, saa, menkää vaan, huusivat ihmiset.

– Okei mä meen jos säkin meet, neuvottelivat lapset ja loikkasivat yksissä tuumin yli puomien.

Hilppa hyppää!

Hilppa hyppää!

”Esteet” olivat siis pelkkiä puomeja maassa. Nelisen kertaa Hilppa ja Kalle kaahasivat läpi kujan ja sitten tuotiin toinen parivaljakko sisään. Pareihin lapset jaettiin siksi, että yksin ne olisivat liian järkyttyneitä. Oli Hilpalla silti kakka ihan suihkuna, koska oli niin tavattoman yllättävää. Hilppa ja Kalle antoivat ihanteellisesti kiinni, mutta seuraavaa paria saatiin jahdata ihan eväiden kanssa ja toinen vaan jatkoi silti kujahölkkää omine nokkineen, vaikka toinen oli jo kiinni. Kerran kun oppii, niin hitto, mennään sitten koko rahan edestä!

Siis mitä.

Siis mitä. Urpå ja kaveri.

Isompi lapsi hyppäsi hienosti.

Isompi lapsi hyppäsi hienosti.

Saldona varsoilla oli varmasti elämänsä jännittävin päivä ja meikäläisellä elämäni hikisin selkä. Olin meinaan pukeutunut ns. kunnolla enkä lainkaan niin, että nyt juostaan. Ihan sama, oli kerrassaan mahtavaa! Palkitsimme itsemme voisilmäpullilla ja kaakaolla paikallisessa leipomossa. Kiitos Lapinkylän Leipomo, niillä vedettiin iltaan asti.

Pyydän anteeksi kuvien laatua. Nyt ja aina.

Kommentit
  1. 2

    Iida sanoo

    Ihanan iloisia kavereita! 😀 Tuosta alimman kuvan tyypistä tulee kyllä melkoinen esteheppa, että alta pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *