Varustepimahdus

Upeeta kamaa! Miksi en ole jo kaupassa?

Upeeta kamaa! Miksi en ole jo kaupassa?

En pysty ymmärtämään. Siis varusteilla koreilijoita. Tänään se varsinaisesti korostui, kun olin yhdellä tallilla tuomaroimassa tallin omia mestaruuskisoja. Tuomarien lahjonta oli sallittua, joten kävelin kotiin kolme kassillista täynnä herkkuja, kukkia ja naamarasvoja. Ja miten siellä tuli sitten mieleen varustehomoilu? No kun kyseessä oli karnevaalimeininki. Kaikilla oli joku naamiaisasu päällä. Sekä hevosilla että ratsastajilla. Oli seepraa, yksisarvista, Harley Davidsonia ja ties mitä hippiä. Kaikilla oli älyttömän hauskaa ja ratsastajille ja hevosille naurettiin tasapuolisesti.

On täysin ymmärrettävää ja jopa suotavaa, että varusteet kehittyvät. Silti en jaksa uskoa, että jokainen muutos on kehitystä. Haiskahtaa muodilta. Otan esiin muutamia huomiota.

Turparemmi. Kymmenisen vuotta sitten yhtäkkiä kaikilla piti olla maailman levein turparemmi. Otsapanta jäi aivan varjoon, leveällä turparemmilla päästiin tuloksiin. Itse muistan vielä ajan, jolloin kanttinauhalla punottiin otsapantaan siksakkia.Nyt otsapannan pitää ikään kuin roikkua ja siinä pitää olla dimangeja.

Martignaali eli marginaali. Nykyään on suorastaan velvollisuus hankkia rintaremmimartsari riippumatta siitä onko ongelmasi se, että satula valuu muutenkin eteen. Jaa, mutta siitähän selviää sitten häntäremmillä. (Ei muuten hirveästi näy häntäremmejä hevosilla.) Vanhanaikainen martignaali on luokiteltu vaaralliseksi.

lammas

Loimi. Enää ei riitä, että hevosella on sadeviitta. Pitää olla myös kuivatusviitta, ohut talliviitta, paksu talliviitta, viitta, ohut ulkoviitta, paksu ulkoviitta, kaulakappaleellinen ohut ulkoviitta, kaulakappaleellinen paksu ulkoviitta, kaulakappaleellinen sisäviitta, matkaviitta, kisaviitta ja ratsastusviitta. On myös magneetti/keramiikka/jokumuumikä -loimia, jotka edistävät pelkällä olemassa olollaan hevosen terveyttä. Emmehän myöskään unohda enkkuvilttiä, jota kuuluu nykyään roikottaa poikittain hevosen pyllyn päällä, koska? Ai niin, lannehalvaus. Sehän iskee heti jollet muista pitää kesällä pyllyä lämpimässä. Ennen vanhaan me urpot laitettiin hevosille loimi kun niille tuli hiki. No se on ihan jepstödei se. Loimen nimikin oli Hansbo, sehän kuulostaa ihan Ikean kalusteelta.

Satulahuopa&korvapussukat. Tämä yhdistelmä ryyditettynä pinteleillä on hyvä merkki siitä, että kuvastoja on lueskeltu. Mikään ei näytä niin ihanalta kuin uusi, puhdas satulahuopa, sointuvat korvanyssykät ja sointuvat pintelit. Pakko päästä kauppaan ja heti. Onneksi olen itse niin allerginen pinteleiden käärimiselle, että siihen ansaan en lankea. Jos minulle tulee hevonen, joka pitää pintelöidä, vierotan sen heti. Ei pysty, minkään värisiä.

Suojat. Nykyään kaikilla hevosilla on kaikissa jaloissa erityisesti kouluun/esteille/kenttään/matkaratsastukseen suunnitellut Professional Gel Audio Video Compressor Strap-on Outdoor Carbon -suojat. Ne ovat erityismateriaalia, itse asiassa samaa matskua, josta rakennetaan kuurakettien istuimet. Siis TODELLA laadukasta. On NIIN leimiä laittaa hevoselle tavalliset suojat. Niistä voi tulla varmaan ihottumaa/keripukkia/mahahaava/haava/maha.

Ohjat. Ei herran tähden että ohjatkin voi olla nykyään irvokkaan väriset ja kumia! Joku vaan päättää, että nää on hienot ja sitten kaikilla on ne. Kumiohjat (siis sileät) on kuulemma sentään sateella liukkaat. Ohjat eivät kuitenkaan voi olla ne suitsien mukana tulevat tavalliset kangasohjat, joissa on nypylät. Ne on NIIN tavalliset. Niin kuin myös ne suitset, jonka mukana tulee ne ohjat. Tosiharrastaja ostaa suitset osa kerrallaan, kaikki laatumerkkinä. Hevonen viihtyy paremmin.

Satulat. Ennen hevosella joko oli satula tai sitten ei ollut. Huovan kanssa oli vähän sama juttu. Mitään välilärpäkkeitä ei juuri näkynyt. 90 % hevosista oli valkoisia karvoja sään päällä. Ei tainnut kaikki satulat sopia ihan hyvin. Nykyään hevosella on SOPIVA satula, tai sitten soitetaan eläinsuojeluviranomaiselle. Sopivan satulan etsiminen voi olla vaikeaa, paitsi jos löytää semmoisen kauppaajan, jonka mielestä joku kallis satula sopii juuri sinun hevosellesi. Sitten se on ihan sopiva. Tai sitten ei, mutta ei siitä kannata mölyä pitää, vaihtaa vaan vähin äänin satulan semmoiseen, jossa voi itsekin istua ja ottaa siinä rytäkässä pari tonnia takkiin. Sattuuhan sitä ja oppirahat on maksettava jne.

Saappaat. Nykyään saappaaseen on helppo mennä. Niissä on vetoketjut. Ennen tehtiin ties mitä taikoja, että saatiin saappaat jalkaan. Tai pois. Merkittävin ero vanhan ja uuden saappaan välillä on kestävyys. Itse ratsastan n. 50 vuotta vanhoilla saappailla, jotka ovat moitteettomassa kunnossa, kun taas itse 15 sitten ostamani nahkasaappaat menivät puhki jo vuosia sitten. Että.

Housut. Muodikkaimmat ratsastushousut vaikuttavat tänä päivänä enemmän sukkahousuilta kuin ratsastushousuilta. Ilman teräosaa, toki. Siis vielä. Värejä on niin, että rauhallisempaa hirvittää ja materiaalikin on suunniteltu niin, että ratsastaja pysyy selässä, halusi tai ei. Kiitos siitä.

Ei saakeli. Otanko vielä jalustimet? Otan: Jalustimet. Nykyään pitää olla FreeJumpit. Ne on ihmeelliset triangelin näköiset muoviesineet, jotka maksavat saman verran kuin 80-luvun pikkuauto. Jos meinaat olla ajassa kiinni, et tosiaankaan keventele millään perusmäystimillä. Niissähän tulee turvaton olo! Hevonenkin alkaa hermostua! FreeJump – ja olet askeleen edellä. Ja askeleen köyhempi.

Ihan lyömätön tavara.

Ihan lyömätön tavara.

Älkäämme unohtako, että kaikkien näiden vehkeiden on soinnuttava sävyiltään paitsi keskenään yhteen, myös hevosen väriin. Ja jos hevonen vaihtuu – vips! Vaihtuu koko tarvikkeisto. Että tervemenoa vaan kaupoille! Mutta te, joilla ei ole rahaa, älkää välittäkö: ihan hyvin voi mennä rumillakin vehkeillä. T. Nimim. Täällä ollaan.

Kommentit
  1. 1

    V sanoo

    Tuli mieleen ratsihousuista, että ennenhän niitä ei voinut pestä kun nahkapaikat meni koppuraksi 😀 Ja kaikilla hevosilla on nykyään pakko olla omat harjat, eihän ne taudit (mitkä?) siellä tarhassa leviäkään. Tarhauskulttuurikin on mun ratsastusuran aikana muuttunut. Mun nuoruudessa opetettiin, että hevosen tulee saada olla mahdollisimman paljon ulkona. Viereisessä ratsastuskoulussa, josta ajan ohi n. 2-10 kertaa päivässä, ei näy hevosen hevosta mihinkään vuorokauden aikaan pihalla. Kentällä joskus näkyy, muttei missään nimessä tähän aikaan vuodesta. Nykyään ratsutalleilla saa oikeasti toivoakin hevosta. Kun mä olin muksu, ne hevoset vaan määrättiin ihan vain siksi, että auktoriteetti pystyi siihen. Nykyään ponityttöä ei edes kirpaise viedä poniaan teuraaksi jos sillä ei voi enää kisata, kun meikäläiset itki verta 2 kuukautta ja harkitsi hevosen varastamista, jos joku oli teurasuhan alla.

    Yks mikä kuitenkin eniten häiritsee, on se, miten hevosesta on etäännytty. Ostetaan hirveä määrä kaiken maailman turvasysteemejä, pommikoiria, varauloskäyntejä ja laskuvarjoja siltä varalta, että jos poni pillastuu. Entäs, jos lapsille opetettaisiin sen sijaan hevosmiestaitoja? Voisivat muksut a) oikeasti kehittyä lajissa, b) opetella, miten toimia jos se poni pillastuu. Hyvä hevosmiestaito on tärkein turvavaruste tässä harrastuksessa, mun mielestä.

    • 1.1

      katjastahl sanoo

      Ihan tosissaan samaa mieltä olen. Siksi olenkin niin onnellinen kun lapsellani on opettaja, joka nauraa kippurassa jos lapsen poni ottaa hatkat. Sehän on eteenpäinpyrkimystä, sitä halutaan! Yes, sanon minä. Hevosellakin on huumoria, ei siitä voi suuttua 😀

  2. 3

    Någon Annana sanoo

    Ehkä tässä blogissa ja vielä anonyyminä uskaltaa kysyä: mitä varten niitä pinteleitä käytetään? Samassa funktiossa kuin suojiako?

    • 3.1

      Suetus sanoo

      Hih loistava kirjoitus, pelasti mun maanantain 😀

      Tosiaan pinteleitä on kahdenlaisia; joustopinteleitä sekä villa/fleecepinteleitä. Joustopintelit on suunniteltu nimenomaan käärittäväksi jalkoihin samalla tavalla suojaamaan kuin suojatkin. Siksi joustavat että saa käärittyä vähän tiukemmin eli myös pysyvät hepan liikkuessa.
      Nuo jälkeenpäin mainitsemani pintelit sitten kääritään esim. yöksi hepalle vaikkapa villapatjan kera, jolloinka pintelien funktio on lämmittää hevosen jalkaa. Näin voidaan hoitaa tai ennaltaehkäistä vammoja. Itse työskentelen ravihevosten kanssa ja tää toiminta onkin melkein jokapäiväistä jalkojen hoitoa 🙂

  3. 4

    Heidi sanoo

    Kiitos illan hihitystuokiosta, vaikka kauppahan se on joka kannattaa. 70-luvusta ovat hevoset, varusteet ja ratsastajat muuttuneet suuntaan sun toiseen . Oma 19 vuotias tammani on pärjännyt samoilla este- ja koulusatuloilla 15 vuotta kipeytymättä (hierojan sanoin tarvitsee vain vuosihuollon) ja niillä aloitti sen nyt 4 vuotias varsakin ratsun uransa ja tyytyväisenä liikkuu. Hankin hienolle pojalle kuitenkin uuden upean satulan, ehkä…

  4. 6

    Pave sanoo

    Katja. Allekirjoitan täysin, ihmetellyt minäkin olen varustelukilpailua. Kirjoita seuraavaksi yhtä hauska juttu ruokinnasta. Viime vuosituhannella hankkimallani omalla puoliverisella esteratsullani mentiin ruokinnan suhteen ”kaura-heinä-lese-melassi-kalkki-suolakivi-1 peruslisärehu” -linjalla (Ja toki porkkanoita ja omenoita sekä starttipaukkuja kisoissa).
    Nykyään kun katselee hevosrehutiskejä, niin tuntuu, että oma lisärehu on kehitelty vähän joka tarpeeseen, esim. tämä lisäravinne sopii kimoille 17-20v täysverisille hollantilaisille ja Saksan kautta autokyydillä Suomeen maahantuoduille tammoille, joilla on tähti otsassa.
    t. nimim. 25 v sama hevonen, joka oli terve kuin pukki,

  5. 7

    Tuula sanoo

    Voi että ei meinannu aamupalan syönnistä tänään tulla mitään nauramiselta Onneksi oma tyttäreni ei tarvitse ponilleen tai itselleen varusteita oikein sävytettynä. Ehkä äidin lakoniset toteamukset turhista härpäkkeistä ovat tehonneet tai katsotaan mitä tapahtuu kun joskus ostaa kaikki tarvikkeet omilla rahoillaan.
    Mä niin toivoisin että sinä tulisit joskus katsomaan katsomaan meidän harrastamaa lajia ja kirjoittamaan siitä jutun, sinulla voisi olla mielenkiintoisia mielipiteitä Eli kaivele Kipasta valjakkokisoja ja tervetuloa katsomaan! Ja jos et jaksa kaikkina päivinä tulla niin valitse maratonpäivä, silloin on vauhtia ja värisävyjä

  6. 8

    Heidi sanoo

    Tipun tuolilta kohta. Sun pitää alkaa laittaa juttujesi loppuun kommentti, että ”Lue myös kommentit. Hupi jatkuu”.

  7. 9

    possu sanoo

    Luojan kiitos en omista enää hevosta, tämän varustelukilpailun takia. Kiero huumorintajuni nimittäin pakottaisi ostoksille: ostaisin ihan kaikkea ihan kaikissa väreissä ja sitten valmennuksiin ja kisoihin!

  8. 10

    Laura J. sanoo

    Hyvä kirjoitus! Ainut mikä osui silmiin oli tuo martignaalin väärä kirjoitusasu. Se kun pitäisi kirjoittaa martingaali.

    • 10.1

      katjastahl sanoo

      niin muuten perkele onkin. ei ihme, etten oikeen pärjää elämässä.

  9. 11

    Kinkka sanoo

    Herranjestas sentään! Mul on varastos vaarallinen martingaali! Rintaremmistä tietookaa. Tänään just ratsastelin ilman satulaa, riimulla. Mikä timanttiotsapanta ja turpahihna? Muistelin just aikoja, ku ratsastelin entisellä vuokrahevosella yks elokuu pitkin pellonreunaa, jalassa yöhousut ja kukkatennarit. Ei kukaan tainnu nähdä. Jos näki, ni tuskin kiinnitti huomiota.

  10. 12

    Emmi sanoo

    Siis tajusin vasta vuosi sitten mistä johtui ettei hevoseni kulkenut peräänannossa… Minulta puuttui jinstirrupin kullatut jalustimet jotka on koristeltu shvarowskin timanteilla.. Niihin ei ollut varaa joten möin hevosen

    • 12.1

      katjastahl sanoo

      se voi olla myös rehu. olen kuullut keskustelun, jossa pohdittiin millä rehulla ne saa peräänantoon. sitä kaupasta ja heti.

      • 12.1.1

        Sarppa sanoo

        Tirsk 🙂

        Minulla maksoi satula yhtä paljon kuin poni itse. Mutta kyllä on ponilla nyt hyvä olla 😀
        Perusponi huippusatulalla! Ku ei sille käynyt mikään muu…

  11. 13

    Lotta sanoo

    Eikä niitä vanhoja kunnon Hansbon loimia kerpele edes saa enää! Törmäsin tähän vanhaan postaukseen epätoivoisen googletukseni lomassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *