Vieläkö on villihevosia? Siis talleissa?

Tarkistamme amalgaamit.

Tarkistamme amalgaamit.

En edes muistanut koko laulua ennen kuin viime kesänä esitin sen menestyksekkäästi karaokessa duettona yhtä taitavan kaverini kanssa. Olimme Duo ”Sirpa&Helena”. Tämä tieto ei liity tulevaan tekstiin mitenkään.

Nyt kun sitä meidän Hilppaa on alettu opettamaan hevoseksi, joka selviytyy ihmisten seassa saamatta selkäänsä, olen alkanut miettiä hevosten käytöstapoja ihan eri tavalla. Jokainen perheenäiti on ollut tilanteessa, jossa ruokapöydässä sikaillaan ja äiti huutaa. Tuntuu, että se sekoilu ei lopu koskaan. Sitten yhtenä päivänä ne hyväkkäät sanovatkin kiitos ja anteeksi ja voitko ojentaa maidon. Mitä ihmettä, eikö pitkäjännitteisyys olekaan pelkkä huhu? Sekö todella toimii?

Eläinten kohdalla homma toimii vielä pirullisen  paljon nopeammin, ehkä siksi, että elämähän siinä loppuisi muuten kesken. Voipi olla, että menee jankkaamisen puolelle, mutta kun tämä on niin tärkeä asia. Kun Pullukka tuli Suomeen, se oli melkoinen tuuliviiri. Se irvisteli aina kun oven avasi, mutta tykkäsi hoitotoimenpiteistä. Ruoan kanssa se oli kiivas. Voiko olla, että hänellä oli nälkä? Silloinen tallityöntekijä haukkui Pullukan ihan paskaksi ja sanoi sitä ilkeäksi. Se tuntui ikävältä. Itse en juurikaan ollut kohteessa ruoka-aikoihin, joten en oikein tiennyt mitä tehdä. Tosin kuutisen vuotta sitten en ehkä muutenkaan tiennyt mitä tehdä.

Pullukan kohdalla käytös muuttui hiipien sitä myöten kun siitä tuli tyytyväisempi. Itsekin aloin kiinnittää toki huomiota pikkujuttuihin. Ei ole pakko hakata hevosta paskaksi pikku virheestä, mutta pikku virheeseen tulee puuttua. Jos jotain sovitaan, niin siitä pidetään kiinni. Kuten esim. että heinää antaessa ei saa naamailla, tai heinää ei tipu. Tai että kavioita putsattaessa seistään paikallaan ja nostellaan ilman erityistä kolaamista jokainen jalka vuorollaan. Tai että selkään noustaessa ollaan paikallaan. Siihen muuten eräs satulansovittaja sanoi, että anna sen lähteä liikkeelle, se voi olla, että siitä tuntuu pahalta. Aha? No mistäs sen tietää tuntuuko pahalta vai eikö vaan huvita jäädä paikalleen?

Leppälän Minna opetti neuvokkaan konstin: noustuasi selkään anna toisen puolen kädellä hevoselle namunen. Näin se odottaa innokkaasti, että nouset selkään. Toiminut kuulemma nuorilla, jotka hötkyilee. Meillä myös!

Ehkä mikään ei ole ärsyttävämpää tallia tehdessä, kuin hevonen, joka vie sinut tarhaan ja takaisin, eikä päin vastoin. On periaatteessa ihan tuuria osutteko tarhaan vai jonnekin sinne päin. En yhtään tiedä miten puututaan aikuisen, 600-kiloisen hevosen menohaluihin, mutta varsan menohaluihin on vielä ihan helppo vaikuttaa. Miksei sitä siis tekisi? Opeista saa parhaillaan nauttia monen monituinen ihminen.

Ja kyllä, on hötkyjä hevosia. Silti ottaisin riskin ja yrittäisin opettaa niitä elämään tässä maailmassa. Olen varma, että se on pienempi vaiva kuin ajaa 350 kilometriä kisoihin ja raivota siellä kaikille, kun elämä ei pysähdykään ratasi ajaksi.

Jaana Pohjola, jos olet kuulolla, niin kerrohan miksi hevosen pitää antaa joskus päättää jostain asiasta? Eikö sille tule tällöin illuusio, että hän voi päättää parista muustakin asiasta? Kirjoitit kerran, että hevosta ei pitäisi päästää maneesiin villisti juoksemaan, koska sitten se luulee, että siellä saa aina juosta villisti. Miten tämä nyt menee? Miksi hyvin käyttäytyvät hevoset vaikuttavat myös kirkkaasti tyytyväisimmiltä? Miksi 4yourHorse -tapahtumassa reilu vuosi sitten esittämänne tuplavahviste ei mennyt kaaliin oikein kellään?

HUOM! Nämä eivät siis olleet arvostelua, vaan ihan puhtaasta ymmärtämättömyydestä kumpuavia kysymyksiä. Olen ehdottoman avoin tiedolle.

Kommentit
  1. 1

    Ehkä..?:D sanoo

    ”Jaana Pohjola, jos olet kuulolla, niin kerrohan miksi hevosen pitää antaa joskus päättää jostain asiasta? Eikö sille tule tällöin illuusio, että hän voi päättää parista muustakin asiasta?”

    En toki tiedä tän kontekstia, mutta itse koen ajatuksen ”hevosen tulee saada päättää” enemmänkin niin, että heppa saa päättää asioista, mutta jos minä jossain vaiheessa haluan käyttää veto-oikeuttani se on ok. Eli meillä hevonen saa esimerkiksi joskus päättää, että hei, mennään katsomaan tuota uutta traktoria/tuulimyllyä/vastaavaa, mutta tietynlainen vihellys palauttaa hevosen saman tien siihen taluttajan viereen. Eli hevonen saa meillä kysellä ja joskus mennään jopa sen hoppasen päätöksen mukaan, mutta aina ja joka tilanteessa on toteltava jos ihmiseltä tulee kumoava käsky. Toki hevoselle voi antaa tätä tilaa valita vasta siinä vaiheessa, kun sille on selvää ketä totellaan. Eikä meillä ole yhdenkään näistä kanssa ongelmaa ollut, kaikki toimii kun ihmisen mieli, vaikka välillä saavatkin päättää maastossa mihin käännytään tai taluttaessa että tsekataas toi.

  2. 2

    kia sanoo

    Toi namu toisesta kädestä toimii ihan hyvin suurimmalla osasta hevosia, mutta Thor on niin herkkä et se melkein katkaisee kaulansa kun olen matkalla satulaan. Thorin kanssa on melkein helpompaa ilman nameja kun se menee niistä niin ylikierrokselle.:)

  3. 4

    amatööri sanoo

    ”Jaana Pohjola, jos olet kuulolla, niin kerrohan miksi hevosen pitää antaa joskus päättää jostain asiasta? Eikö sille tule tällöin illuusio, että hän voi päättää parista muustakin asiasta?”

    Jos nyt ottaa vaikka esimerkin, että haen hevoseni tarhasta hoitaakseni sen ratsastusta varten. Laitan sen käytävälle kiinni ja haen harjaboksin sekä tapani mukaan ämpärillisen lämmintä vettä, sillä talvisin hevoseni saattaa olla vähän huono juomaan viileää vettä tarhassa. Juurikin tänään se ei halunnut juoda, vaikka eilen se joi. Siinä hevonen sai itse valita ja kyllä ihan kauniisti toimi treenin ajan.
    Maastossa hevoseni saattaa myös välillä seisahtua katsomaan jotain hetkeksi (esim kaukana menevää autoa). En ole kertaakaan sitä siitä rankaissut, mutta ei se ole myöskään kertaakaan vedellyt laukassa äkkipysähdyksiä.
    Jos kannan treenin päätteeksi puomeja pois, hevoseni kävelee päivän mukaan mukana tai sitten menee nuuhkimaan jotain suurta ja tuntematonta. Siinä se saa itse valita, eikä se silti ikinä lähde kiikuttamaan minua minne sattuu.
    Joskus kesällä hikien pesun jälkeen vien sen narussa kentälle. Siinä se saa päättää, haluaako piehtaroida vai ei. Ei ole vielä kertaankaan koittanut käydä makuulle ratsastettaessa.
    Tässäpä muutama esimerkki 🙂

  4. 5

    Tiina sanoo

    Nuo namit selkäännousun yhtedessä sai mun nuoren ratsun oppimaan paikallaan odottamisen ihanuuden yhden pienen kävelyretken aikana. 20 minuuttia ja saman verran selkäännousuja sekä hallittuja alastuloja.

    Sitten tänä ä n annoin samaisen Jaanan (jolle aikanaan kerroin siitäkin että mun hepat juoksee villisti ja vapaana monessakin paikassa ja koskaan ne eivä paikasta johtuen ole villiintyneet niin että minä olisin selässä. Mukaan lukien se samainen laidun jolle ne keväällä lasketaan ja sinne mennessä on näkynyt rodeoloikkaa ja kiitolaukkaa, yleensä enemmän. Sieltä me kuitenkin tullaan ihan hyvässä yhteisymmärryksessä vain riimulla ratsastaen pois. Selitä siinä sitten. )

    Mutta asiaan. Tänään taas noudatinkin Jaanan neuvoa ja päätin antaa rakkaan hevoseni tulla maastolenkin viimeisen kilometrin ihan omavaltaista reittiä kotiin. Olin luullut reitin olleen ihan riittävä. Vaan vielä mitä. Ekasta risteyksestä ei käännytykään kotia kohti vaan uudelle kierrokselle.

    Siinä sitten kymmenen minuuttia katselin hevoseni touhuja lievästi hämmästyneenä. Ei sillä ollut kiire mihinkään. Eikä ainakaan kotiin. Käytiin yhdellä postilaatikolla ja siitä meinäsi jatkaa pihan omenapuulle. Päätin kääntää takaisin tielle.
    Seuraavana käveltiin katselemaan tien alittavaa piroa ja sitä riitti varmaan pari minuuttia.
    Vettä katsellessa tuli varmaan jano joten seuraavana siunta tienpientareelle. Harmiksi päätä alas laskiessa alkoi etujalat uppoamaan lumeen, joten hevonen aivan itse perääntyi suunnitelmastaan.
    Näiden toilailujen jälkeen päätin et nyt on aika mennä kotiin. Ja niin mentiin. Ei se hevonen tuostakaan pilalle menny ja saattoihan se olla puuhastellessaan ihan onnellinen. Mistä näitä tietää..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *