Viimeinen joulu

syöpätarina

Vaikka jälkeenpäin mietittynä se oli tietenkin selvää, silloin en sitä ajatellut.

Että se olisi isän viimeinen joulu.

Siellä me aatonaattona hikoilimme. Mieheni, isä ja minä mahani kanssa supermarketin kalatiskillä. Jokaisella kulmalla tuntui olevan joku vanha tuttu. Se, mikä yleensä oli osa kotikaupungin viehätystä, tuntui nyt ahdistavalta.  Ahdisti isän puolesta, joka vältteli silinterihattu päässään ihmisiä ja katseita. Kai hän häpesi muuttunutta olemustaan ja puhettaan, eikä tehnyt muuta kuin nyökkäsi tervehdykseksi. Elehti sitten minulle, että eiköhän siirrytä eteenpäin.

syöpätarina

Mutta mukaan isä oli halunnut lähteä ja syödä ennen ostoksia marketin työmaahenkisessä lounasravintolassa, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin sinä syksynä. Kalatiskillä, niin monen vuoronumeron päässä, hän kuitenkin väsyi.

Menen tuonne aulaan istumaan.

Ja niin hän meni ja seurasin salaa perässä. Isä istui penkille totisen näköisenä. Joskus käänsi katseen ohikulkijan suuntaan, mutta muuten tuijotti ilmeettömänä eteensä. Syvempiä ajatuksiaan hän ei ollut enää aikoihin lausunut. Kerran, kun isä oli saanut päätökseen syövän sairastaneen Raimo Sailaksen elämäkerran, hän suunnitteli juoksevansa maratonin, jos parantuu.

Tavoitteen pitää olla sellainen, että se tuntuu.

syöpätarina

Isän väsymys oli kasvanut syksyn mittaan hiljalleen, enkä jouluna kiinnittänyt siihen enää huomiota. Mitä lähemmäs joulua oli tultu, isän lukemat kirjat olivat rinnan päällä keskenjääneinä ja isä oli unessa. Televisio ja urheilu pauhasivat enää harvemmin taustalla.

Yöt olivat rauhattomia. Isä oli aina herännyt aikaisin, mutta nyt kuulin lähes poikkeuksetta aamuyöstä, kun isä lähti hakemaan lehteä postilaatikolta puoli neljältä. Kun me nousimme ylös, hän torkkui jo sohvalla.

Elettynä se joulu tuntui silloin vähemmän dramaattiselta. Perusjouluruuat ja perusihmiset.

Teimme aamulla lumiukon ja tyttäreni nukahti ennen pukin tuloa ja oli kiukkuinen, kun ilon olisi pitänyt olla ylimmillään. Katsoin mahani vieressä yöt Greyn Anatomiaa. Isällä oli hoidoista välipäiviä. Lääkkeitä otettiin, oireita tarkkailtiin, mutta niistä ei puhuttu.

syöpätarina

Tapasimme vähemmän sukulaisia kuin normaalisti. Edelleenkään isä ei halunnut lähteä katsomaan mummia, äitiään, sairaalaan edes jouluaattona, kun me muut sinne lähdimme. Ja hyvä että lähdimme, sillä joulu 2011 jäi myös mummin viimeiseksi.

Lähdimme ajamaan takaisin etelään tapanina. Tappelimme aamulla mieheni kanssa, koska hänestä lähtö viivästyi hidasteluni takia. Isä kuuli kaiken ja minua hävetti. Turhaa huolta kuolevalle.

Olin miehelleni vihainen koko ajomatkan, jolla tuntui olevan maailmanlopun meininki. Taivas oli omituisen kirkas, myrsky taivutti puiden latvoja maahan saakka. Puita oli kaatunut teiden reunalle, muutamia tiellekin. Elämä potki vatsassani, mutta minä pelkäsin kuolemaa.

Seuraavana yönä isän omat jalat eivät enää kantaneet. Pikkuveljeni, jolla ensimmäinen opiskelijasyksy yliopistossa oli vaihtunut sairaan isän hoitamiseen, kantoi häntä vessaan, sohvalle ja lopulta autoon. Sen jälkeen isä ei palannut enää kotiin.

syöpätarina

Tämä on viimeinen postaukseni Avun blogialustalla. 2017 blogini siirtyy Me Naiset -sivustolle. Haluan kiittää jokaista lukijaa innosta ja myötäelämisestä. Syöpätarina jatkuu muuten uusitussa blogissani. Sitä ennen nautitaan pyhistä ja elämästä ihan noin yleensäkin!

Rauhallista joulua!

Löytyykö joulumieli Disneylandista?

Disneyland Christmas

Joulumieli ja joulun tunnelma ovat merkillisiä asioita. Jos pään sisällä on kaaos, niihin on vaikea päästä kiinni. Vaikka kuinka olisit täyttänyt kodin joululla:  leivot lasten kanssa pipareita, kynttilät palavat ja joululaulut soi, niin tuntuu kuin näyttelisit joulua.

En ole ikinä uskonut, että joulutunnelmaa voi ostaa millään maailman rahalla. Toki sen syntymisestä auttaa lämpö, läheisyys ja katto pään päällä. Turvalliset asiat, joita länsimainen ihminen pitää usein itsestäänselvyyksinä. Silti ruuhkavuosina joulu on ollut näissä keskiluokkaisissa puitteisa lähinnä suorittamista, arkea sekin, jossa on pakko jaksaa ja seuraavasta levähdystauosta ei ole varmuutta.

Vaikka joulu on lempijuhlani, viime vuosina olen tyytynyt siihen ajatukseen, että joulutunnelmaan ei välttämättä tässä hässäkässä ehdi päästä. Ainakaan sellaiseen, jossa istut siistissä ja jouluisessa kodissa sohvan nurkassa kirja kädessä tuntikausia. Lohduttaudun ajatuksella, että muutaman vuoden päästä ehdin ehkä jo istua höyryävä glögimuki kädessä fiilistelemässä.

Nyt, joulun ollessa jo lähellä, olen aika yllättynyt, että lähimmäksi joulutunnelmaa olen tänä vuonna päässyt marraskuun puolivälissä Disneylandissa: hieman muovisena pitämässäni amerikkalaisessa unelmassa!

Disneyland Christmas

Olen käynyt Anaheimin Disneylandissa kerran aikaisemmin, mutta en koskaan joulusesongin aikana. Tänä vuonna Holiday season alkoi 13.11, joten ehdimme juuri Jenkki-reissumme aikana päästä ihmettelemään vähän erilaista Disneytä.

Koska olimme varanneet Disneylandille matkakalenteristamme vain päivän, niin valitsimme vaihtelun vuoksi California Disney Adventure Parkin, jossa on muun muassa Cars-sarjasta tuttu Syylari City, Frozen-maailma ja muita vähän uudempien Disney-hahmojen puistoja.

Meille vakuuteltiin, että samat jouluhärpäkkeet ja jouluisiin asuihin pukeutuneet hahmot ovat sekä Disneylandissa ja Adventure Parkissa, joten vähän hurjempien laitteidenkin puolesta Adventure Park voitti. Seurueeseemme kuului myös kaveriperhe, joten porukkamme lasten iät olivat 5-8 ikävuoden välillä. Yksivuotiaamme ei pääse juuri mihinkään laitteisiin, joten menimme nyt isompien lasten ehdoilla.

Adventure Park ja Disneyland ovat valtavia komplekseja, mutta sisäänkäynnit ovat samalta pihalta (heti turvatarkastusten jälkeen). Jo kulmille saavuttaessa huomasi, että Disneylandissa on todellakin joulu. Hotellien pihat oli koristeltu jouluvaloin ja eläinhahmoin, samoin huvipuisto alueelle kuljettavat pikkujunat olivat yhtä koristeköynnöstä.

Disneyland Christmas

Sisääntulon jälkeen ensimmäiset hetket menivät ihmetellessä. Jokainen kauppa,patsas,puu ja pytinki oli koristettu jos minkälaisella kilkuttimella. Joululaulut soivat ja mikit, minnit ja iinekset kulkivat jouluasuissa vilkutellen. Eihän joulumieli nyt vain voinut olla syttymättä! Varsinkin, kun päivä meni neljän aikuisen voimin lasten kanssa odotettua helpommin.

Disneyland Christmas

Disneyland Christmas

Kun muut lähtivät jonottamaan Syylari Cityn Pixor -autoradalle, minä kuljin yksivuotiaamme kanssa tässä ihmemaassa ja vaan nautin. Rattaissa oleva napero osoitteli ihastellen ja kiljahdellen ympärilleen, eikä pitkästynyt kertaakaan.

Ja yhtäkkiä, keskellä tätä kliseetä, joulumieli valtasi minut niin, että kyyneleet kihosivat silmiini. Tietenkin vedin aurinkolasit pikavauhtia eteen, mutta kyllä se valtasi minut. Joulumieli. Keskellä Kalifornian hellettä. Onni. Kiitollisuus. Ilo ja rakkaus.

Disneyland

Lähestyvä Suomeen paluukaan ei enää harmittanut; siellähän saisi koristaa kodin kaikilla uusilla Disney-joulukoristeilla.

Totuuden nimissä on sanottava, että keskityin lukemattomissa liikkeissä enemmän ihastelemaan kuin ostamaan. Ostin vain muutaman tarkkaan valikoidin koristeen ja nekin Disney Storesta Camarillon outlet-alueelta. Disneylandissa hinnat ovat tietenkin outlet-hintoihin verrattuna moninkertaiset, pelkästä joulukoristeesta pyydettiin 20 dollaria kappaleelta.

Mutta ihailin tuon yhden Syylariajon aikana jouluista Disneytä koko sisäänpääsylipun hinnalla.

Disneyland Christmas

Disneyland Christmas

Disneyland Christmas

Disneyland Christmas

Disneyland Christmas

Disneyland Christmas

Disnelyland Christmas

Yhdeksältä alkanut valoshow kruunasi koko päivän!

Disneyland Christmas

Disneyland Christmas

Jos olet joulufani ja suunnittelet reissua Disneylandiin, Festival of Holidays -aika on juuri oikea visiitille.

Toivottavasti mahdollisimman moni löytää joulufiiliksen alkavana viikonloppuna. Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Linnan juhlien iltapukuni Golden Globe -gaalassa

 

Linnan juhlat

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meillä itsenäisyyspäivä on alkanut lähes perinteisesti, kun olen valmistautunut Linnan juhliin. Työskentelen siellä Apu-lehden toimittajana viidettä kertaa. Itsenäisyyspäivän ilta ja sitä seuraava yö on aina aika haipakka – vuoden kiireisin sanovat – joten olen rauhoittanut päivä-ajan niin paljon kuin sitä lapsiperheessä voi rauhoittaa.

Suhtaudun työkeikkaan nykyään kuin urheilusuoritukseen. Aamulla kävin salilla vetämässä kevyen hölkän ja venyttelin. Tuttu meikkaaja tuli jo kymmeneltä tekemään meikin ja kampauksen (hänellä oli toinenkin keikka illan juhlavieraille).

Meikkiin ja kampaukseen täytyy varata reilu pari tuntia, mutta aika menee nopeasti höpötellessä. Nyt olen käynyt rauhassa läpi illan vieraita ja kertaillut nimiä sekä titteleitä. Pakkaan myös ajoissa mukaan kännykän, kannettavan, laturit, sisäänpääsykortit, henkkarit, huulikiillon, korkkarit ja iltalaukun. En halua aloittaa kiireistä iltaa kiireisellä päivällä. Levänneenä virheitä tai unohduksia sattuu vähemmän. Yhtään megavirhettä en ole vielä linnaurallani onnistunut tekemään, toivottavasti en aloita tänäänkään.

Olen ottanut joka vuosi aika rennosti iltapuvun suhteen. Olen Linnan juhlissa kuitenkin työtehtävissä, en vieraana, joten ehkä minun ei sovi olla se korein daami. Olen usein hakenut puvun viime hetkillä vuokraamosta. Tänä vuonna kokeilin iltapukua vain kerran ennen tätä päivää. En vuokrannut pukua, vaan sain valita sopivimman mieheni Los Angelesissa asuvan tädin varastoista. Maani on monivuotinen Golden Globe -kävijä, joten iltapukuni on käynyt jo ainakin yksissä vähän isommissa pilleissä Hollywoodissa. Maani on halunnut joka vuosi hankkia Golden Globe -gaalaan uuden puvun, joten hän vannoi, että voin viedä varastosta yhden. Valitsin siis tämän.

Golden Globe

Puku oli Maanilla yllä vuoden 2013 Golden globe -gaalassa Beverly Hiltonin hotellissa. Eli puku on tavannut ainakin sinä vuonna voitokkaat Argon ohjanneen Ben Affleckin ja naispääosasta palkitun Jennifer Lawrencen.

Golden globe

Gaalan jälkeen tähtiin voi Golden Globessa törmätä myös jatkojuhlissa, jota eri tuotantoyhtiöt järjestävät.

Itse olen Linnan juhlien jälkeen aika huono juhlija. Vaikka puolen yön jälkeen voisi henkäistä hetken, niin aamun työhommat ovat koko ajan mielessä.  Katsotaan jaksanko jatkoille, jotka ovat virallisesti tänä vuonna Kämpissä.

Linnan juhlat

Yksi muukin itsenäisyyspäivän perinne minulla on. Sytytän kynttilän, soitan Finlandia hymnin ja lähetän kiitokset taivaaseen, erityisesti omille täältä poistuneille isovanhemmilleni. Mummin lotta-kertomukset eivät unohdu – tänäkään itsenäisyyspäivänä.

Onnea 99-vuotias Suomi!

kuvat: Maarit Fenwick/Juuso Saloranta