Äidin ja pojan vaikea suhde

Suuri lukunautinto, niin tarinaltaan kuin kieleltään, on esikoiskirjailija Antti Ritvasen Miten muistat minut -romaani (Otava). Ritvanen on aiemmin kirjoittanut novelleja, runoja ja laululyriikkaa. Romaani on hänen ensimmäisensä. Hän on ammatiltaan psykologi kuten vuonna 2014 Finlandia-palkinnon romaanillaan He eivät tiedä mitä tekevät voittanut Jussi Valtonen, jota Ritvanen kiittää kirjansa loppusanoissa.

Antti Ritvanen nousee romaanillaan suomalaisten prosaistien kärkeen (kuva Pekka Holmström).

Antti Ritvanen nousee romaanillaan suomalaisten prosaistien kärkeen (kuva Pekka Holmström).

Jotain samaa romaaneissa onkin, Valtonen keskittyy pojan ja isän suhteeseen, Ritvanen äidin ja pojan. Takaumina ja nykyhetkessä tapahtuva Miten muistat minut on vahvasti koskettava kertomus pojasta, Jesse Vuorisesta ja hänen äidistään, menestyskirjailijasta, itsekeskeisestä ja lopulta alkoholisoituvasta Marjatta Aallosta. Kirja alkaa äidin kuolemasta, mutta kertoo tämän elämäntarinan.

Äiti, joka hurmaa kuulijansa ja lukijansa, on sitonut poikansa vaarallisin sitein itseensä. Hän kertoo tälle salaisuuksia, joita pienen pojan ei tarvitsisi kantaa ja hylkää tämän  ollessa alle kouluikäinen. He eivät tapaa toisiaan vuosiin, mutta symbioosista on muodostunut niin tiukka, ettei poika pääse eroon aikuisena miehenäkään äidistä. Ei tämän tunnetiloista ja ratkaisuista, eikä vaikutuksesta omaan elämäänsä.

Ritvanen kuvaa taitavasti äidin ja pojan tunnetiloja. Lukija ymmärtää molempia, mutta poikaa vielä äitiä enemmän. Äidin teot ovat vaikuttaneet hänen tunne-elämäänsä niin ratkaisevasti, että hän kärsii niistä omissa naissuhteissaan.

Musiikki on romaanissa tärkeä elementti, ja Antti Ritvanen tuntee biisit, joihin hän viittaa. Mukana on John Lennonia, Pink Floydia, Van Morrisonia ja moni muita. Musiikkibisnes ja sen tähdet ovat tärkeä osa tarinaa. Marjatta Aallon nuoruudenrakkaus, rokkistara Mark Lindberg, Linde, on mies, joka vaikuttaa ehkä voimakkaimmin myös äidin ja pojan suhteeseen. Seuraukset ovat tuhoisat. Linden persoonaan kirjailija on ladannut sellaisia piirteitä, että esikuvia voi miettiä tosielämän tähdistä…

Miten muistat minutVaikka romaania lukiessa välillä itkettää, se saa myös nauramaan. Ritvanen kuvaa huumorilla jopa niitä tilanteita, jotka suistavat päähenkilöt kuilun reunalle. En ole aikoihin lukenut sellaista verbaalisen riidan kuvausta, minkä Ritvanen lataa Jessen ja tämän vaimon Saran välille. Uskomattoman totta!

Miestä viedään

Ryntään Pengerkadun katsomosta ulos, nopeasti, en halua kommentoida mitään, kenellekään. Juoksen portaat Torkkelinkadulle, vedän henkeä kirkkaan huhtikuisen taivaan alla, illan viimeiset rastaat metelöivät lehdettömissä puissa. Helsingin kaupunginteatterin Venus turkiksissa -näytelmä on järisyttävän hyvää teatteria. Se iskee suoraan tunteisiin ja ennen kaikkea: Armi Toivanen ja Sampo Sarkola näyttelevät roolinsa niin kirkkaasti ja voimalla, että katsojaa itkettää, hengästyttää.

Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaaman näytelmän lähtökohta on esitys, johon kirjailija, dramaturgi Thomas (Sarkola) etsii naispääosan näyttelijää.

Armi Toivasen ja Sampo Sarkolan roolihenkilöt ottavat mittaa toisistaan. (kuva Antti Mattila)

Armi Toivasen ja Sampo Sarkolan roolihenkilöt ottavat mittaa toisistaan. (kuva Antti Mattila)

Paikalle saapuu näennäisesti bimbo Vanda (Toivanen), joka paljastuu joksikin muuksi kuin Thomas aluksi luulee. Seuraa miehen ja naisen mittelö, jossa molemmat ”haluavat tulla löydetyksi, nähdyksi ja rakastetuksi” kuten ohjaaja asian määrittelee. Kyse on seksuaalisuudesta, vallankäytöstä seksin avulla, alistamisesta ja alistumisesta, kivun nautinnosta, joka voi olla yhtä hyvin henkistä kuin fyysistä. Kumpi on voittaja, mies vai nainen? Minusta nainen nousee niskan päälle ja paljastaa miehen.

Edellisenä iltana poistuin teatterista hymyillen. Kaupunginteatterin Studio Pasilan Sylvia-näytelmää on komedia ja myös kolmiodraama. Sylvia on koira, jonka keski-ikäinen, työhönsä ja avioliittonsa arkeen kyllästynyt mies löytää puistosta. Hän tuo koiran kotiin, mistä miehen uraan keskittyvä vaimo ei ilahdu. Päinvastoin, koira ajaa pariskunnan avioeron partaalle. Mies ei taluta koiraa, vaan koira miestä!

Elina Aalto on koira, Jari Pehkonen ja Heidi Herala aviopari. (kuva Tapio Vanhatalo)

Elina Aalto on koira, Jari Pehkonen ja Heidi Herala aviopari. (kuva Tapio Vanhatalo)

Koiraa näyttelevä, liikunnallisesti huippulahjakas Elina Aalto on liikkeitään ja ilmeitään myöten koiramainen. Jari Pehkonen näyttelee Gregiä, joka tuo koiran kotiin, Heidi Herala vaimoa Katea, joka ei voi sietää koiraa. Koiruuksista Greg saa oppia koirapuistossa tapaamaltaan mieheltä (Pertti Koivula machona), Kate puolestaan tukea ystävältään ja terapeutilta (Aino Seppo tarkasti näytellyissä rooleissa). Näytelmän loppupuolella nähtävä Heidi Heralan soolo on niin huikea, että katsoja on pudota tuoliltaan.

Komedian pinnan alla on näytelmän koskettava sanoma, ihan yksiselitteisesti: elämän tarkoitus! Ja koiratonkin oivaltaa, miten koira on todellakin ihmisen paras ystävä.