Bach villitsee

Jos toukokuun huumaavan kauniina iltana Suomen Kansallisoopperan pääkatsomo täyttyy baletin katsojista parvia myöten, kyseessä täytyy olla mestariteos.

Sellainen Johann Sebastian Bachin musiikkiin tehty baletti Forms of Silence and Emptiness on. Espanjalaisen koreografin Nacho Duaton kaksiosainen baletti on intohimoinen, hetkittäin raju, hetkittäin nimensä mukaisesti syvää hiljaisuutta ja yksinäisyyttä kuvaava teos.

Duaton tulkinta tuo mieleen hänen maanmiehensä Pedro Almodóvarin elokuvat, rakkauden ja kuoleman kuvat.

Bach on itse läsnä näyttämöllä musiikkinsa lisäksi, hän on kuin kapellimestari, joka yrittää johtaa elämää. Mahdoton tehtävä! Naisia hän käsittelee kuin soittimia, mikä on upea symboli naisen vuosisataiselle alistamiselle. Kotimatkalla kuulen raitiovaunussa kuinka joku katsomossa istunut valittaa, että naisia esineellistettiin baletissa liikaa. Olen eri mieltä.

Bach soittaa naista kuin selloa. (kuva Sakari Viika)

Bach soittaa naista kuin selloa. (kuva Sakari Viika)

Duato sanoo, että koreografinen luomistyö, musiikkiin ja ihmisvartaloiden liikekieleen paneutuminen, on kuin rakastelua ”un acto de amor”. Juuri niin intohimoinen Norjan Kansallisoopperan ja -baletin tuotantona nähtävä esitys on ensimmäisessä, Monimuotoisuus-nimisessä osassaan. Tanssijat kietoutuvat toisiinsa, erkanevat, lähentyvät uudelleen, naiset ja miehet, miehet ja miehet.

Toinen osa, Hiljaisuuden ja tyhjyyden muodot, lähestyy kuolemaa. Osan musiikkina soi nyt pääasiassa keskeneräiseksi jäänyt Die Kunst de Fuge. Säveltäjä jää lopulta yksin. Niin myös hänen musiikkiaan tulkinneet tanssijat.

Yleisö ei säästele loppukiitoksissa, se on haltioitunut, minä kaikkien muiden mukana! (Esitykset loppuvat 26. toukokuuta, joten vielä ehtii.)  

Kohtaako kukaan lopulta ketään? Siihen teos ei anna vastausta. (kuva Sakari Viika)

Ihmiset kuin muurahaiset, ikuisessa kiertokulussa keskenään. (kuva Sakari Viika)

 

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *