Kameleontin kuolema

Perjantaina 8. tammikuuta David Bowie täytti 69 vuotta ja julkaisi albumin. Sunnuntaina hän menehtyi.
David Bowie vältteli viime vuosikymmeninään julkisuutta – ei kiertueita, ei haastatteluja. Bowien puolitoista vuotta sairastamasta syövästäkin kerrottiin vasta muusikon kuoleman jälkeen.

Blackstar on suuren taiteilijan hieno testamentti.

Blackstar on suuren taiteilijan hieno testamentti.

Uusi albumi Blackstar ehti saada poikkeuksellisen kiittäviä arvosteluja heti ilmestyttyään, ja taiteilijan luomisvoimaa ylistettiin. ”David Bowie on kokenut monta kuolemaa, mutta silti hän on yhä keskuudessamme”, aloitti verkkosivusto Pitchforkin kriitikko levyarvostelunsa hieman epäonnisesti.
Maanantaina maailmalle levinnyttä uutista Bowien kuolemasta kommentoivat Twitterissä muun muassa Ison-Britannian pääministeri David Cameron, Madonna, David Beckham ja Kanye West.
Bowie ei halunnut kerätä huomiota sairaudellaan. Myös taiteellisesti hän lähti ylväästi – kokeellinen ja jazzpitoinen Blackstar on laadukkain Bowie-albumi sitten 1970-luvun lopun Berliini-trilogian.
Tyyliään ja musiikillista suuntaansa notkeasti vaihtaneen Bowien vaikutus kuuluu lukuisisa artisteissa ja yhtyeissä. Esimerkiksi Lady Gaga, The Killers, U2, The Cure ja Depeche Mode ovat tunnustaneet velkansa Bowielle.
Blackstar on suuren taiteilijan hieno testamentti. ”Olen vaarassa/ minulla ei ole menetettävää”, hän laulaa Lazaruksessa tietoisena kohtalostaan.
Teksti Jukka Väänänen, kuva Sony Music Finland

 

Lue myös Avussa 43/2015 julkaistu arvostelu:

Isoin D

David Bowie loi 1970-luvun alussa poptähden käsitteen uusiksi. Bowie oli hädin tuskin noussut tähteyteen, kun hän loi vuonna 1972 sivupersoonakseen vain vuoden ikäiseksi ehtineen Ziggy Stardustin, hybridin T. Rexistä ja Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinista.

David Bowie oli yksi glam rockin luojista.

David Bowie oli yksi glam rockin luojista.

Depeche Modessa 80-luvulla megatähteyteen nousseeseen Dave Gahaniin Bowie teki lähtemättömän vaikutuksen.

”Se maailma, josta hän tuntui tulevan – missä se oli? Minusta tuntui, ettei hän ollut tältä planeetalta. Ja se oli minusta todella kiinnostavaa – elää toisena persoonana”, Gahan kertoo Marc Spitzin kirjassa David Bowie (Otava 2010).

 

Tähteys ei tullut Bowielle yhdessä yössä. 60-luvun alussa aloittanut Bowie teki ensilevynsä jo 1967, mutta hänen uransa lähtöpisteeksi katsotaan vuoden 1969 albumi Space Oddity.

Näin on myös upeasoundisella vinyyliboksilla Five Years 1969–1973. Paketti sisältää kuuden studioalbumin (Ziggy kahtena versiona) lisäksi kaksi livelevyä, harvinaisuuksista ja b-puolista kootun tuplan Re: Call 1 sekä 84-sivuisen kirjan, jonka saatesanat on kirjoittanut Kinksin Ray Davies.

Space Oddity nousi vaivoin singlehitiksi, eikä hieno albumi The Man Who Sold The World (1970) ei saanut massoja liikkeelle. Hunky Dory (1971) kuuluu rockhistorian arvostetuimpiin levyihin ja sisältää unohtumattoman popsinfonian Life on Mars?

Bowie räjäytti kesällä 1972 pankin albumillaan The Rise and Fall of Ziggy Stardust and Spiders from Mars ja hitillä Starman. Scifileffasta karanneen näköinen Bowie manipuloi mediaa taitavasti kertoessaan haastattelussa olevansa homoseksuaali – ei pikkujuttu vuonna 1972. Tästä lähtien Bowie pelasi aivan omassa liigassaan, omilla säännöillään ja keikat täyttyivät Ziggy-klooneista.

 

Ziggy haudattiin 5.7.1973 ilmoituksella keikan päätteeksi – bändin jäsenetkin kuulivat asiasta lavalla. Ziggyn muistokirjoitus, albumi Aladdin Sane johdatti hiljalleen Bowien musiikkia jo uuteen suuntaan, konkreettisimpana esimerkkinä Mike Garsonin huikea, atonaalinen pianosoolo nimikappaleessa. Vielä samana vuonna ilmestyi hengähdystauoksi tarkoitettu coveralbumi Pin Ups, jolla Bowie versioi suosikkejaan Pink Floydista ja The Whosta alkaen.

Bowie ehti myös auttaa Lou Reediä ja Iggy Popia ja pelastaa Mott the Hooplen uran antamalla kappaleensa All the Young Dudes yhtyeen käyttöön. Omille b-puolillekin riitti helmiä John, I’m Only Dancingin ja maagisen Velvet Goldminen tapaan.

Bowien ensimmäisten viiden vuoden luovuuden tulokset ovat yhä häkellyttäviä, mutta matka jatkui tästä yhä korkeammalle.

Teksti Jukka Väänänen, kuva All Over Press

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *