Lapsissa on aito ilo!

Helsinki, ihana synnyinkaupunkini Helsinki ei pettänyt Helsinki-päivänäkään, kaupunki täynnä tapahtumia, ihmisiä ja pilvipoutainen päivä (viime viikon hyytävien päivien jälkeen).

Yhden missasin, Puotilan kartanon kesäteatterin tämän kesän ensi-illan, sunnuntaina käynnistyneen Saapasjalkakissan. Satuin kuitenkin paikalle, kun esitys käynnistyi kello 13. Vähän salaa, backstagelta näin, miten Mikko Lauronen ja Karo Lauronen lämmittivät yleisöä ja juuri niin kuin pitää: 3-vuotiaista lähtien porukka oli mukana täysillä alusta alkaen!

juliste

Myllärinpojasta ja kissasta kertovassa sadussa on kaupunkilaislapsille monia  vieraita asioita (kuten mylly), mutta sehän ei menoa haitannut. Jokaisen näyttelijän kannattaa kadehtia sitä keskittymiskykyä ja haltioitumista, minkä esiintyjäkaksikko synnytti yleisössä.

Sadussa köyhä myllärin poika kohtaa erikoisen puhuvan kissan. Kissa osoittautuu kultaakin arvokkaammaksi ja johdattaa köyhän pojan ihmeelliseen seikkailuun, jossa hän saa omakseen prinsessan ja valtakunnan. Juuri niin kuin saduissa tapahtuu. Ehkä joskus tosielämässä…

Tulipa mieleeni ensimmäinen teatterikokemukseni, joka ei ole unohtunut koskaan. Miten tärkeä se oli ja johti elinikäiseen teatteri-innostukseen (saman ovat kokeneet lapseni).

Inari, joka näki Peter Panin Helsingin kaupunginteatterissa 1980-luvun puolivälissä (Susanna Haavisto Peter Pan), Juhana Välkyn ja Pölkyn (Esko Salminen ja Asko Sarkola) vuonna 1998, entä Riina, joka haltioitui Robin Hoodista (Seppo Pääkkönen).

Omassa lapsuudenkokemuksessani elettiin vuotta 1962, arkkitehtiryhmä Aarne Hytönen, Risto-Veikko Luukkonen ja Helmer Stenros oli oli voittanut teatteritalon arkkitehtuurikilpailun Turussa, jossa asuimme seitsemän vuotta isäni työn vuoksi. Avajaisnäytelmä oli Shakespearen Kesäyön unelma (nyt Ryhmäteatteri esittää sitä kesäkuun puolivälistä lähtien Suomenlinnassa Esa Leskisen ohjaamana Kesäyön nimisenä: ”Sekaisin on miehet naiset, hulluja nuo kuolevaiset!”) Juuri niin!

Istuin pikkutyttönä Turun upouuden teatterin katsomossa hievahtamatta ja haltioiduin. Ihan samoin kuin nyt Puotilan kartanon pihamaalla kesäteatterin pienet katsojat.

Teatteri, tarinat,  livenä koettu esitys ovat parasta, mitä ikinä voi kokea.

Puotila

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *