Leo Jokela sai vihdoin elämäkertansa

Leo Jokela (1927–1975) on kotimaisen elokuvan mystisimpiä ja rakastetuimpia näyttelijöitä. Useimmat muistavat hänet Komisario Palmu -elokuvien etsivä Kokkina tai Speden radiohupailujen papukaija G. Pula-ahona, jotkut myös Rautatie-tv-elokuvan Mattina tai vaikkapa humoristisesta rallista Nainen, poliisi ja taksi.

Kovin paljon muuta Jokelasta ei heti muistetakaan. Varhain kuollut lahjakkuus mielletään esihistorialliseksi hahmoksi, vaikka syntyi samana päivänä kuin Lasse Pöysti ja täyttäisi siis ensi vuonna ”vasta” 90 vuotta.

leo-jokela-kansiJokela oli rooleissaan vaitelias mies ja hän varasti huomion pikemminkin pienillä ilmeillä ja eleille kuin repliikeillään. Samanlainen hän oli myös yksityiselämässään. Edes haastatteluissa hän ei puhunut paljon, ja toimittajat varmistelivat etukäteen hänen vaimoltaan, onhan myös tämä paikalla – kun se Jokela ei puhu mitään.

Tästä syystä Leo Jokelan vaiheet ovat jääneet hämärään. Jotain tiedetään kyllä, mutta tieto on ollut hajallaan esimerkiksi monien näyttelijäelämäkertojen tai lehtijuttujen sivulauseissa. Jokelasta oli jo muutamia vuosia sitten elämäkerta tekeillä, mutta se ei koskaan valmistunut, tekijäkin on sittemmin edesmennyt. Tänä syksynä julkaistu Asko Alasen teos Leo Jokela  – vaatimaton sivuosien sankari (Paasilinna) tuli siis iloisena yllätyksenä.

Elokuvan ja musiikin tuntija Alanen on tehnyt kovan työn raapiessaan kaiken Jokelaa koskevan tiedon yksien kansien väliin (peräti 250 sivuun) lähteinään kirjat, lehtileikkeet ja esimerkiksi näyttelijäkollegoiden tarinat. Myös omaisten kautta saadaan raotettua yksityisyyden verhoa. Haastateltavien lista lähdeluettelossa johtaa harhaan: siinä mainitaan vain muutaman läheisen nimi, vaikka kirjassa tuntuu puhuvan suurempikin joukko Jokelan tunteneita.

Hausjärvellä syntynyt Jokela kävi teatterikoulun ja valmistui näyttelijäksi, mutta ei meinannut saada työtä mistään. Edes Teatterilehteen jätetty ilmoitus ei tepsinyt:

NÄYTTELIJÄ, joka on työskennellyt aikaisemmin tiili-, lasi- ja huonekalutehtaissa, ollut renkinä suurissakin maataloissa, suorittanut 3-vuotisen veturinlämmittäjäkoulun, osaa soittaa 4 kappaletta pianolla 1-kätisesti ja käynyt teatterikoulun vv. 1947-1950 hakee paikkaa. (Pituus 164 cm, ikä 24 v).

Kun töitä ei löytynyt, Jokela pestautui Fennada-Filmin palvelukseen maskeeraajaksi ja ajautui sitä kautta elokuvien pikkurooleihin. 1950-luvulla hänestä tuli suosittu sivuosien näyttelijä, mutta ainoan pääroolinsa valkokankaalla hän teki Aarne Tarkaksen elokuvassa Älä nuolase… (1962). Television aikakauden koittaessa Jokela oli suosittu näyttelijä varsinkin koomisemmissa osissa.

leo-jokela-3

Butler (Leevi Kuuranne) sekä iskuryhmä Virta (Matti Ranin), Kokki (Leo Jokela) ja Palmu (Joel Rinne) elokuvassa Komisario Palmun erehdys. Kuva: SF/Kavi ja Leo Jokela (Paasilinna, 2016).

Jokelan persoona kiehtoi jo hänen eläessään: hän harrasti neulomista ja kulki ympäriinsä salkku kädessä. Salkusta löytyivät kutimet ja kaksi pulloa valkoviiniä, joista hän antoi näyttelijäkavereidensakin hörpätä kulissien takana. Hän oli ahkera työmies, mutta ei työnarkomaani. Hän viihtyi mieluusti kotona toisen vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa sekä erityisen hyvin kesämökillään Vihtijärven rannalla.

Runsaan alkoholinkäytön seurauksena kehittynyt maksasairaus vei näyttelijän vain 48-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti tehdä Matin roolin Kari Franckin ohjaamassa Rautatiessä (1973), josta oli hilkulla saada Jussi-patsaankin.

Alasen kirja on kulttuuriteko. Jokelan kuolemasta on jo yli 40 vuotta, joten tieto oli jo kiirekin saada talteen. Jokela-faneille teos on tärkeä ja sivistävä, lähdeteoksenakin hyvä.  Puutteista on mainittava liika luettelomaisuus, joka rasittaa lukijaa. Sen olisi voinut korvata perusteellisemmalla rooliluettelolla kirjan lopussa. Kirja kuitenkin piirtää hiljaisesta miehestä elävän muotokuvan.

Ja niistä kuvista puheen ollen: jo pelkästään Leo Jokelan ilmekavalkadia kirjan valokuvaliitteistä katsellessa tulee hyvälle tuulelle.

Leo Jokelan ikimuistoinen, spontaani laulusuoritus elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960). 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *