Komisario Palmun uudelleensyntyminen

Jos jonkun piti herättää legendaarisen Komisario Palmu hahmo henkiin, niin se joku on Mikko Kivinen. Kaikki vertailut Matti Kassilan erinomaisiin Palmu-elokuviin on syytä jättää mielestään, kun istuutuu Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämön katsomoon. Palmu ratkoo siellä nuorten kollegoidensa Virran ja Kokin kanssa rikkaan elostelijan Bruno Rygseckin kuolemaa, joka osoittautuu tietenkin murhaksi.

Mika Waltarin kirjoittama satiirinen rikosromaani Komisario Palmun erehdys on ensimmäinen näyttämölle tehty Palmu. Esitysoikeuksia valvoo kirjailija Mika Waltarin perikunta, ja esityksen on ohjannut kirjailijan tyttärenpoika, kokenut teatterimies Joel Elstelä. Näytelmän dramaturgia on Raila Leppäkosken.

Helsingin Mikko Kivinen, Iikka Forss ja Risto Kaskilahti ratkovat murhamysteeriä ripeällä otteella. Kuva © Henrik Schütt

Mikko Kivinen, Iikka Forss ja Risto Kaskilahti, siis Palmu, Virta ja Kokki ratkovat murhamysteeriä ripeällä otteella.
Kuva © Henrik Schütt

Mikko Kivinen tekee Palmustaan juuri sopivasti äreän ja itseriittoisen komisarion, huumorinpilke silmäkulmissaan. Iikka Forssin Virta kompastuu intoonsa ja ilmehtii silmillään  älynväläyksiään. Palmu-elokuvissa Kokin rooli korostuu näytelmää enemmän, mutta kyllä Risto Kaskilahti vetäisee legendaarisessa Kämpin kohtauksessa Tummat silmät kuin syksyinen yö – laulun juuri niin riehakkaasti kuin kuvitella saattaa. Siis kostean ja pitkän lounaan innoittamana!

Taustalla Bruno Rygseck elostelee itsensä kuoliaaksi! Brunona Jari Pehkonen, makaaberin illanvieton juhlijat vas. Vuokko Hovatta (Irma Vanne), Antti Peltola (Aimo Rykämö) ja Aino Seppo (Alli Rygseck). Kuva © Henrik Schütt

Taustalla Bruno Rygseck elostelee niin, että joutuu murhatuksi. Brunona Jari Pehkonen, makaaberin illanvieton juhlijat vas. Vuokko Hovatta (Irma Vanne), Antti Peltola (Aimo Rykämö) ja Aino Seppo (Alli Rygseck).
Kuva © Henrik Schütt

Jari Pehkonen on lyömätön elostelija Bruno Rygseck ja vetää roolinsa sopivasti makaaberin rajoille asti. Eero Saarisesta paljastuu aivan uusia ulottuvuuksia nöyristelevän hovimestarin roolissa, Leena Uotila Brunon tätinä Amaliana on lyömätön tiukkapipo ja muiden moraalinvartija, ja Aino Seppo Brunon Alli-vaimona vakuuttavan hysteerinen. Nuori näyttelijä Antti Peltola näyttelee Brunon neuroottista, alkoholismiin taipuvaista serkkua Aimoa niin hykerryttävästi, että julistaudun heti hänen fanikseen. Vaikka olen nähnyt romaanista tehdyn elokuvan aikoinaan monta kertaa, en muistanut murhamysteerin ratkaisua. Parhaimpien rikosromaanien tapaan ratkaisu on tietenkin yllättävä.

 Mikko Kivisen Palmu ei usko Antti Peltolan Aimo Rykämön vakuutteluja tapaturmasta. Kuva © Henrik Schütt


Mikko Kivisen Palmu ei usko Antti Peltolan Aimo Rykämön vakuutteluja tapaturmasta.
Kuva © Henrik Schütt

Katariina Kirjavainen on lavastanut Arenan pienestä näyttämöstä varsinaisen tilaihmeen. Näytelmän kohtausten siirtymistä paikasta toiseen Joel Elstelä mietti jo alkuvuodesta, jolloin hän aukaisi oven Apu-lehdelle isovanhempiensa kotiin Tunturikatu kolmeentoista. Ensimmäistä kertaa julkisuudessa esitelty koti muistoineen löytyy täältä.

 

 

 

Rölli etsii elämän salaisuutta

Jos on aikoinaan tippunut pienenä nyyttinä taivaalta haikaran kyydistä, on syytä miettiä: mistä minä olen oikein tullut? Kuka olen? Missä on Kaikkien Aikojen Alku?

Uudessa Rölli ja Kaikkien aikojen salaisuus -elokuvassa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, kun Juurakko-tytön peloton uteliaisuus pakottaa turvallisuushakuisen Röllinkin liikkeelle Röllikylästä. Seikkailu vie kohti suurta ja tuntematonta maailmaa.

Näin elokuvan ennakkoon, kuukautta ennen ensi-iltaa. Taavi Vartian kirjoittama ja ohjaama, Marko Röhrin tuottama elokuva on visuaalisesti ja sisällöllisesti ihana satu, parhaimpien satujen lailla aikuistakin koskettava tarina.

Rölli (Allu Tuppurainen) ja Juurakko (Linnéa Röhr) lähtevät elämänsä seikkailuun.

Rölli (Allu Tuppurainen) ja Juurakko (Linnéa Röhr) lähtevät elämänsä seikkailuun.

Näyttelijä Allu Tuppurainen on näytellyt Rölliä nyt kolmekymmentä vuotta, ja ruskeiden silmien pilke on entisellään, ehkä entisestäänkin herkistyneempänä. Röllin hirmuisuus taisi olla nuoren peikon uhoa!

Juurakon roolissa näyttelee luontevasti, vailla monien suomalaisten lapsinäyttelijöiden teennäisyyttä vuonna 2002 syntynyt Linnéa Röhr. Pieniin, mutta tarinan kannalta merkittäviin sivurooleihin, merellä kohoavan autiosaaren neljän orpolapsen rooliin löydettiin lapsinäyttelijät Espanjan Aurinkorannikon suomalaisesta koulusta. Elokuva onkin ensimmäistä kertaa myös kuvattu ulkomailla, Almeriassa, Cabo de Gatan alueella.

”Samoilla rannoilla kuin Rölli, ovat seikkailleet joskus myös Lawrence of Arabia, Kleopatra, Panssarikenraali Patton ja monet muut sankarit”, mainitsee tuottaja Marko Röhr.

Ja Taavi Vartia jatkaa: ”Samoissa maisemissa Sergio Leone on ohjannut westerneitään ja Steven Spielberg tehnyt kohtauksia Indiana Jonesiin…”

Seikkailun loppuhetket koetaan aavalla merellä.

Seikkailun loppuhetket koetaan aavalla merellä.

Röllin ja Juurakon matka vie halki vaikeakulkuisen vuoriston, läpi satumaisen Ikimetsän ja kuumuutta hohkaavan Ikiaavikon, jossa ystävyksiä auttaa kameli, Aavikkolaiva Ca Mél. Sen ääniroolissa on hykerryttävän kamelimaisesti pärskähtelevä Vesa Vierikko. Matkalaisten apuna on myös pikkuruinen Mauno Mato, äänenä Riku Nieminen.

Pienestäkin olennosta voi olla suuri apu, sen osoittaa Mauno Mato (ääniroolissa Riku Nieminen).

Pienestäkin olennosta voi olla suuri apu, sen osoittaa Mauno Mato (ääniroolissa Riku Nieminen).

Matkan  viimeinen etappi on valtameri, jossa joudutaan väistelemään vaarallisia Kelluvia kallioita. Mutta mitä sitten tapahtuu, se on kannattaa säästää salaisuudeksi.

(Elokuvan Suomen ensi-ilta 16. syyskuuta.)

Suojaton tie

Ensin hyvät uutiset. Vuosikymmenessä jalankulkijoiden liikennekuolemien määrä on vähentynyt kolmanneksella ja loukkaantumiset neljänneksellä. Surullista, että edelleen vuosittain kuolee noin 34 ja loukkaantuu 450 ihmistä. Järkyttävää, että kolmannes kuolemista ja yli puolet loukkaantumisista tapahtui suojateillä.
Marjamäki Tuomas kesälaituriLiikun pääkaupungin liikenteessä autoilijana, pyöräilijänä ja jalankulkijana. Päivittäin saan todeta, että kaikilla tavoilla liikkuville sokea piste on suojatie. Niin kauan, kun kaikki eivät ymmärrä sen merkitystä, suojatie on suojaton.
Suomessa on harvinaista, että auto pysähtyy suojatien eteen, jos jalankulkija on vasta aikeissa ylittää. Olen todistanut, kuinka bussikuski painaa torvea suojatielle astuneelle kävelijälle. Pyöräilijöidenkin joukossa on valtava määrä niitä, jotka eivät suojatiesäännöistä ole ilmeisesti kuulleetkaan.
Usein auton ratissa turhaudun, kun pysähdyn suojatien eteen. Ylityspaikalla kännykkää hiplaaviin jalankulkijoihin ei saa katsekontaktia. Toiset huitovat jo pysähtynyttä autoa menemään ensin. Jotkut kiittelevät vuolaasti heilutellen ja juoksevat sitten epäluuloisina tien yli ikään kuin ehkä sittenkin päättäisin hurauttaa heidän ylitseen. Sitten on niitä, jotka taajama-alueilla hyppäävät auton eteen ajoradalle, vaikka suojatie olisi 50 metrin päässä.
Tähän loppuun yritin vinkata nettisivun, josta yksinkertaiset suojatiesäännöt voisi opiskella, mutta sellaistapa en useamman minuutin googlaamisella löytänyt. Haloo, poliisi ja Liikenneturva!