Pitäisikö Kekkonen jättää rauhaan?

Varmuuden vuoksi taustatiedoksi: Urho Kaleva Kekkonen (1900-1986) oli Suomen tasavallan kahdeksas presidentti ja hallitsi maata pisimpään – peräti 25 vuoden ajan. Hänen kuolemastaan on kulunut aikaa rahtusen enemmän, kuuden päivän päästä tasan 30 vuotta.

Presidentti ja toimittajaEnemmän kuin vuosipäivän kunniaksi Kekkonen on viime päivinä ollut esillä toimittaja Maarit Tyrkön (nyk. Huovinen, s. 1947) tekemän kirjan Presidentti ja toimittaja (WSOY) vuoksi. Tyrkkö toimi Kekkosen luottotoimittajana ja apurina muistelmien kirjoittamisessa 1970-luvun puolivälistä siihen dramaattiseen syksyyn 1981, jolloin neljännesvuosisatainen kausi maamme historiassa päättyi ja Tamminiemen portit suljettiin.

Tyrkön kirja on jatko-osa pari vuotta sitten ilmestyneelle teokselle Tyttö ja nauhuri (WSOY), joka vasta aloitti kutkuttavan tarinan presidentin ja häntä huomattavasti nuoremman toimittajan välillä. Presidentti ja toimittaja kertoo loput. Se on Tyrkön omakohtainen näkemys tuosta syventyneestä suhteesta: he olivat toisilleen läheisiä ystäviä, luotettuja ja rakastettuja. Kirja on toki paljon muutakin.

Luonnollisesti teoksen ilmestyminen herätti odotetun mylläkän. Toimittajat ovat referoineet sisällön herkullisimmat palat moneen kertaan, Tyrkkö ja Kekkonen täyttivät iltapäivälehtien lööpit, Iltalehti julkaisi erikoislehden, netti pursusi nostalgisia uutisia ja edesmennyt UKK pääsi jopa Apu-lehden kanteen.

Voimakkaan kiinnostuksen vastareaktiona tuli närkästys ja pilkka. Tämä pölähdys menneiltä vuosilta tuntui tunkkaiselta Sannin musiikkivideokohun, Sami Hedbergin Konttori-kohun tai Helsingin lähiöiden nimittelykohun keskellä. Saatanan tunarit! Miksi 30 vuotta sitten kuolleen miehen yksityiselämää pitää urkkia? Eikö UKK:sta ole jo kirjoitettu tarpeeksi? Olihan tämä nyt varmasti viimeinen kirja Kekkosesta?

Reaktio on hassu, kun ajattelee Urho Kekkosen vuosia. Silloin elettiin niin sanottua suomettumisen aikaa, jolloin Neuvostoliitto kontrolloi tarkasti pienen maan asioita aina lehtikirjoituksia ja muita painotuotteita myöten.  Kremlin reaktioita pelättiin ja neuvostojohto pyrittiin pitämään tyytyväisenä. Itsesensuuri kukoisti.

Yhtä lailla varpaillaan lehdistö, televisio ja radio olivat istuvan presidenttinsä suhteen. Kekkosen rakkauselämästä kyllä supistiin, mutta ääneen suhteista ei voinut puhua saati kirjoittaa niistä lehtiin. Lehtien päätoimittajia kutsuttiin Tamminiemeen briiffattaviksi ja ojennettaviksi.

Kun Maarit Tyrkkö nyt vuosikymmenten jälkeen omalta osaltaan valaisi hyvin avoimesti Kekkosen viimeisiä hallintovuosia ja vallankäyttöä hiljalleen sairastuvan päämiehen kabinetissa, litteroi salaa nauhoittamansa hallitusneuvottelut, kuvasi Kekkosen vanhuutta ja yksinäisyyttä ja esitteli hänen yksityistä puoltaan kriiseineen ja onnenhetkineen – eli Kekkosen oman pyynnön mukaan kirjoitti kirjan ihmisestä – minä pidän sitä merkittävänä tekona.

Journalistina arvostan Tyrkköä erityisesti siksi, että hän on läpi elämänsä vaalinut keräämäänsä tietoa äärimmäisen huolellisesti: kirjannut päiväkirjaansa, säilyttänyt dokumentteja, koonnut leikekirjoja ja kuunnellut nauhoja. Hän ei ole toimittaja, joka uskoo kaiken tiedon löytyvän netistä muutamalla klikkauksella.

Veikkaanpa, että Tyrkön kirjat toimivat historiankirjoituksen lähteinä vielä 30 vuoden päästäkin ja hyvä niin. Kekkosta ei nimittäin pidä vielä silloinkaan jättää rauhaan.

Jos kiinnostuit Urho Kekkosesta ja Maarit Tyrköstä, aiheeseen voi tutustua lisää myös Avun verkkosivuilla:

Maarit Tyrkön ja Urho Kekkosen kaunis rakkaus
Ennen julkaisemattomat nauhat: Kekkonen lausuu runoja!
Urho Kekkosen viimeinen haastattelu
Millä Anita Hallama kiristi Kekkosta?

(Täyden version toimittaja Raila Kinnusen erinomaisesta Tyrkkö-jutusta saatte toistaiseksi lukea vanhanaikaisesti tänään ilmestyneestä printtilehdestä)

Komisario Palmun uudelleensyntyminen

Jos jonkun piti herättää legendaarisen Komisario Palmu hahmo henkiin, niin se joku on Mikko Kivinen. Kaikki vertailut Matti Kassilan erinomaisiin Palmu-elokuviin on syytä jättää mielestään, kun istuutuu Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämön katsomoon. Palmu ratkoo siellä nuorten kollegoidensa Virran ja Kokin kanssa rikkaan elostelijan Bruno Rygseckin kuolemaa, joka osoittautuu tietenkin murhaksi.

Mika Waltarin kirjoittama satiirinen rikosromaani Komisario Palmun erehdys on ensimmäinen näyttämölle tehty Palmu. Esitysoikeuksia valvoo kirjailija Mika Waltarin perikunta, ja esityksen on ohjannut kirjailijan tyttärenpoika, kokenut teatterimies Joel Elstelä. Näytelmän dramaturgia on Raila Leppäkosken.

Helsingin Mikko Kivinen, Iikka Forss ja Risto Kaskilahti ratkovat murhamysteeriä ripeällä otteella. Kuva © Henrik Schütt

Mikko Kivinen, Iikka Forss ja Risto Kaskilahti, siis Palmu, Virta ja Kokki ratkovat murhamysteeriä ripeällä otteella.
Kuva © Henrik Schütt

Mikko Kivinen tekee Palmustaan juuri sopivasti äreän ja itseriittoisen komisarion, huumorinpilke silmäkulmissaan. Iikka Forssin Virta kompastuu intoonsa ja ilmehtii silmillään  älynväläyksiään. Palmu-elokuvissa Kokin rooli korostuu näytelmää enemmän, mutta kyllä Risto Kaskilahti vetäisee legendaarisessa Kämpin kohtauksessa Tummat silmät kuin syksyinen yö – laulun juuri niin riehakkaasti kuin kuvitella saattaa. Siis kostean ja pitkän lounaan innoittamana!

Taustalla Bruno Rygseck elostelee itsensä kuoliaaksi! Brunona Jari Pehkonen, makaaberin illanvieton juhlijat vas. Vuokko Hovatta (Irma Vanne), Antti Peltola (Aimo Rykämö) ja Aino Seppo (Alli Rygseck). Kuva © Henrik Schütt

Taustalla Bruno Rygseck elostelee niin, että joutuu murhatuksi. Brunona Jari Pehkonen, makaaberin illanvieton juhlijat vas. Vuokko Hovatta (Irma Vanne), Antti Peltola (Aimo Rykämö) ja Aino Seppo (Alli Rygseck).
Kuva © Henrik Schütt

Jari Pehkonen on lyömätön elostelija Bruno Rygseck ja vetää roolinsa sopivasti makaaberin rajoille asti. Eero Saarisesta paljastuu aivan uusia ulottuvuuksia nöyristelevän hovimestarin roolissa, Leena Uotila Brunon tätinä Amaliana on lyömätön tiukkapipo ja muiden moraalinvartija, ja Aino Seppo Brunon Alli-vaimona vakuuttavan hysteerinen. Nuori näyttelijä Antti Peltola näyttelee Brunon neuroottista, alkoholismiin taipuvaista serkkua Aimoa niin hykerryttävästi, että julistaudun heti hänen fanikseen. Vaikka olen nähnyt romaanista tehdyn elokuvan aikoinaan monta kertaa, en muistanut murhamysteerin ratkaisua. Parhaimpien rikosromaanien tapaan ratkaisu on tietenkin yllättävä.

 Mikko Kivisen Palmu ei usko Antti Peltolan Aimo Rykämön vakuutteluja tapaturmasta. Kuva © Henrik Schütt


Mikko Kivisen Palmu ei usko Antti Peltolan Aimo Rykämön vakuutteluja tapaturmasta.
Kuva © Henrik Schütt

Katariina Kirjavainen on lavastanut Arenan pienestä näyttämöstä varsinaisen tilaihmeen. Näytelmän kohtausten siirtymistä paikasta toiseen Joel Elstelä mietti jo alkuvuodesta, jolloin hän aukaisi oven Apu-lehdelle isovanhempiensa kotiin Tunturikatu kolmeentoista. Ensimmäistä kertaa julkisuudessa esitelty koti muistoineen löytyy täältä.

 

 

 

Rölli etsii elämän salaisuutta

Jos on aikoinaan tippunut pienenä nyyttinä taivaalta haikaran kyydistä, on syytä miettiä: mistä minä olen oikein tullut? Kuka olen? Missä on Kaikkien Aikojen Alku?

Uudessa Rölli ja Kaikkien aikojen salaisuus -elokuvassa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, kun Juurakko-tytön peloton uteliaisuus pakottaa turvallisuushakuisen Röllinkin liikkeelle Röllikylästä. Seikkailu vie kohti suurta ja tuntematonta maailmaa.

Näin elokuvan ennakkoon, kuukautta ennen ensi-iltaa. Taavi Vartian kirjoittama ja ohjaama, Marko Röhrin tuottama elokuva on visuaalisesti ja sisällöllisesti ihana satu, parhaimpien satujen lailla aikuistakin koskettava tarina.

Rölli (Allu Tuppurainen) ja Juurakko (Linnéa Röhr) lähtevät elämänsä seikkailuun.

Rölli (Allu Tuppurainen) ja Juurakko (Linnéa Röhr) lähtevät elämänsä seikkailuun.

Näyttelijä Allu Tuppurainen on näytellyt Rölliä nyt kolmekymmentä vuotta, ja ruskeiden silmien pilke on entisellään, ehkä entisestäänkin herkistyneempänä. Röllin hirmuisuus taisi olla nuoren peikon uhoa!

Juurakon roolissa näyttelee luontevasti, vailla monien suomalaisten lapsinäyttelijöiden teennäisyyttä vuonna 2002 syntynyt Linnéa Röhr. Pieniin, mutta tarinan kannalta merkittäviin sivurooleihin, merellä kohoavan autiosaaren neljän orpolapsen rooliin löydettiin lapsinäyttelijät Espanjan Aurinkorannikon suomalaisesta koulusta. Elokuva onkin ensimmäistä kertaa myös kuvattu ulkomailla, Almeriassa, Cabo de Gatan alueella.

”Samoilla rannoilla kuin Rölli, ovat seikkailleet joskus myös Lawrence of Arabia, Kleopatra, Panssarikenraali Patton ja monet muut sankarit”, mainitsee tuottaja Marko Röhr.

Ja Taavi Vartia jatkaa: ”Samoissa maisemissa Sergio Leone on ohjannut westerneitään ja Steven Spielberg tehnyt kohtauksia Indiana Jonesiin…”

Seikkailun loppuhetket koetaan aavalla merellä.

Seikkailun loppuhetket koetaan aavalla merellä.

Röllin ja Juurakon matka vie halki vaikeakulkuisen vuoriston, läpi satumaisen Ikimetsän ja kuumuutta hohkaavan Ikiaavikon, jossa ystävyksiä auttaa kameli, Aavikkolaiva Ca Mél. Sen ääniroolissa on hykerryttävän kamelimaisesti pärskähtelevä Vesa Vierikko. Matkalaisten apuna on myös pikkuruinen Mauno Mato, äänenä Riku Nieminen.

Pienestäkin olennosta voi olla suuri apu, sen osoittaa Mauno Mato (ääniroolissa Riku Nieminen).

Pienestäkin olennosta voi olla suuri apu, sen osoittaa Mauno Mato (ääniroolissa Riku Nieminen).

Matkan  viimeinen etappi on valtameri, jossa joudutaan väistelemään vaarallisia Kelluvia kallioita. Mutta mitä sitten tapahtuu, se on kannattaa säästää salaisuudeksi.

(Elokuvan Suomen ensi-ilta 16. syyskuuta.)