Sibelius smurffasi smurffimusiikkia

Kaikkihan tietävät smurffit. Nuo pienet siniset olennot syntyivät belgialaisen sarjakuvapiirtäjän Peyon (Pierre Culliford) kynästä vuonna 1958. Suomalaisissakin sarjakuvissa ensin muffeina tai strumffeina tunnetut epelit alkoivat seikkailla 1970-luvulla, mutta lopulliseen suosioon smurffit nousivat vuonna 1981 oman piirrossarjansa myötä.

SMurffi

Smurffeissa on jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua. (kuva: smurfs.wikia.com)

Meille 1980-luvulla lapsuuttansa eläneille Pätkis-sarjan katsojille smurffit olivat kova juttu. Pieniä muovisia smurffihahmoja löytyi useimpien lelulaatikoista ja joissakin leikkipuistoissa oli smurffien koteja muistuttavia sienileikkimökkejä. Muistan myös tositarinan (tai urbaanin legendan) pojasta, joka oli ottanut mallia Jekkusmurffin räjähtävistä lahjapaketeista ja saanut kaverinsa sokeutumaan. Armeijan käyneet tietävät, että sinivalkoinen verryttelyasu on osuvasti nimetty smurffipuvuksi.

Ikäpolveni innostus smurffeihin romahti kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun paidattomat hiippalakkiset nykerönenät alkoivat levyttää omia versioitaan nykyhiteistä tyyliin ”Sukka irti” tai ”Mun koti ei oo läävä”. Kun kuulin hermoja poraavan vinkujan laulavan ”Hetken verran Smurffimaa on lumivalkoinen, aivan niin kuin pöksyt meidän pikkusmurffien”, minulle tuli vastustamaton halu smurffata itseäni kuonoon ja lujaa.

Omat lapseni löysivät smurffit, kun tuttavaperheen lahjoittama (miksiköhän?) dvd-levy päätyi kokoelmiimme. Aikuisen korviin smurffien hysteerinen kämätys nykyään sattuu, mutta lapset tietenkin tykkäävät niistä kuin Gargamel smurffinmetsästyksestä.

Kun taas eräänä päivänä Smurffit-dvd pauhasi olohuoneessa ja itse yritin keskittyä syvälliseen ja sivistävään rikosromaaniin, havahduin kuuntelemaan taustalla soivaa musiikkia.

Mitä ihmettä? Tässä oli jotain tuttua.

Aloita videon katsominen ensimmäisen minuutin kohdalta ja kuuntele tarkkaan (jos pystyt)!

Smurffithan vipelsivät aivan ilmiselvästi juhlavuottaan viettävän Jean Sibeliuksen Finlandian tahdissa. Kappaletta oli kyllä lyhennetty ja sovitettu uudelleen, vaihdettu soittimia ja niin edelleen, mutta Finlandia se oli.

Toisin kuin 1980-luvulla, nyt oli helppoa mennä Googleen ja etsiä tietoa smurffien ja Sibeliuksen yhteistyöstä. Ja kyllähän sitä faktaa löytyikin. Pieniä smurffeja ovat säestäneet suuret säveltäjät Bachista Beethoveniin ja Mozartiin, Griegistä Straussiin ja Tšaikovskiin.

Siitä en löytänyt tietoa, onko esimerkiksi Sibeliuksen tai muidenkaan mestareiden perikunnat päässeet kostumaan huomattavasti muunnellun musiikin käytöstä, mutta omat arvaukseni minulla on.

Fiksuimmat smurffi- ja Sibelius-fanit ovat tietenkin tästä paljastuksesta tienneet jo kauan, mutta joka tapauksessa havaintoni teki minut hetkeksi iloiseksi. Tuli jotenkin sinivalkoinen olo ja tunsin itseni pieneksi.

 

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *