Viettelijän muotokuva

Seksi on vallankäytön ja alistamisen välineistä yksi väkevimmistä, ja Ryhmäteatterin tämänkesäinen näytelmä Valheet ja viettelijät Suomenlinnassa paljastaa sen pohjia myöten. Monena näyttämösovituksena ja elokuvana tunnettu Pierre Choderlos de Laclosin tarina ei ole koskaan auennut minulle samalla tavalla kuin nyt Ryhmäteatterissa.

Ohjaaja Juha Kukkonen on löytänyt tarinaan tulkinnan, joka tulee suoraan iholle. Keinoja kaihtamatta, vetoa lyömällä ja petkuttamalla saavutetaan päämäärä, joka paljastaa ihmisen raadollisuuden. Pääparia näyttelevä, todellisuudessakin aviopari Minna Suuronen ja Antti Virmavirta onnistuu tekemään pahuudesta näennäisen hyveen, mutta vedonlyönnin tuloksena oleva voitto ei ole makea. Miehiä ja naisia hallitsevana Madame de Merteuilina Minna Suuronen tekee uransa vaikuttavimman roolityön. Madamen juonittelulta ei säästy kukaan, eivät varsinkaan näytelmän nuoret. Rooleissa nähdään Paavo Kinnunen ja Sonja Salminen, jotka tekevät riemastuttavan raikkaat tulkinnat.

valheet ja viettelijätValheet ja viettelijät on fiktiota, sen sijaan Juan Reinaldo Sánchezin kirjoittama Fidel Castron salattu elämä (Atena) on totisinta totta. Castron henkivartijana seitsemäntoista vuotta työskennellyt Sánchez halusi siirtyä 1990-luvulla eläkkeelle, mutta siitä raivostuneena Castro passitti luottomiehensä vuosiksi vankilaan. Nykyään tämä asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa ja julkaisi viime vuonna muistelmansa.

Vakaumuksellisena vallankumouksellisena Juan Reinaldo Sánchez ihaili päämiestään vuosia kunnes hänen silmänsä aukesivat. Kirjassaan hän kertoo häikäilemättömän diktaattorin loisteliaasta elämäntyylistä ja valheista, joita Kuuban kansalle on vuosikymmeniä syötetty. Kansa ei tiennyt mitään Castron perheestä, ei hänen rakastajattaristaan, lukuisista lapsistaan tai turvallisuus- ja vakoilukoneistosta, joka voitti tarkkuudessaan jopa KGB:n tai Stasin vastaavat.castro2

Sanchezin kirjan ansio on siinä, ettei hän pura siinä katkeruuttaan. Fidel Castron maailmanpoliittinen merkitys tulee selväksi, ja yksi hänen ihmeitään oli Angolan sodan (1975-1992)  johtaminen 10 000 kilometrin päässä rintamalta.

Miten Fidel Castro saavutti päämääränsä ja pysyi vallan kahvassa sairastumiseensa asti? Yksi syy on fanaattinen ideologia ja lupaukset sorretulle Kuuban kansalle.

Toinen, ei yhtään vähäisempi selitys on vahva karisma ja viettelijän taidot. Ne Fidel Castro hallitsi.

Eläköön absurdi teatteri!

Nuori ohjaaja Lauri Maijala on häpeämätön, mitään pelkäämätön teatterimies. Se nähdään jälleen hänen uusimmassa KOM-teatterille tekemässään työssään.

Varhaisen Neuvostoliiton kirjallisuuden radikaalin, kirjailija Daniil Harmsin (1905-1942) Sattumia-näytelmä sopii Maijalalle muokattavaksi kuin nenä päähän. Samanlaisia totuttuja ajatusmalleja ravistavia tyyppejä molemmat, Harms aikanaan, Maijala nyt.

Sattumia on nyt sattumoisin sellaista absurdia teatteria, jollaista Suomessa ei ole vähään aikaan nähty (läheltä liippaavat Janne Reinikaisen Kansallisteatteriin ohjaama Pohjalla ja Milja Sarkolan Q-teatteriin kirjoittama ja ohjaama Jotain toista).

Sattumissa nähdään kummallisia kohtauksia, tapaamisia ja tilanteita, jotka eivät sinänsä liity mitenkään toisiinsa. Näytelmät henkilöt käyttäytyvät miten milloinkin, ja Harmsin vanha teksti tuntuu täysin ajankohtaiselta irvaillessaan muun muassa television kaiken maailman kilpailu- ja pudotusohjelmia.

Lauri Maijala hallitsee tyylilajin, joka ei petä yhdessäkään kohdin. Näyttelijät ovat Maijalan käsissä kuin muovailuvahaa, ihan koko joukko: Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Eeva Soivio, Arttu Kapulainen, Niko Saarela ja Pekka Valkeejärvi.

Näyttelijöiden lukuisilla roolihahmoilla ei tunnu olevan mitään järkeä touhuissaan. Katsoja, joka heittäytyy mukaan tajunnanvirtaan, oivaltaa aika pian esityksen edetessä, että juuri sellaista elämä on. Sattumanvaraista, absurdia, groteskia ja yllätyksellistä. Väkivaltaistakin, jos ei fyysisesti, niin henkisesti.

Lauri Maijala sanoo itse, että näytelmän maailmankuva on rujo – mutta ihan hänen näköisensä: ”Mun laastareilla koossa pysyvä maailmain.”

Merkittävän teatterisuvun jälkeläisenä Lauri Maijalan (isä näyttelijä Seppo Maijala, äiti näyttelijä Heidi Herala) heittäytymisessä on jotakin samaa irtonaista hulvattomuutta kuin oli hänen isoisässään Helge Heralassa, Hegulissa. Näille herroille teatteri-ilmaisu on vapaa keinu, jonka isoisä sai ja nyt tyttärenpoika saa heilahtamaan ympäri vaikka 360 astetta.

Sattumien joukko tuntuu tapaavan toisensa sattumalta mitä oudoimmissa tilanteissa. (Kuva Noora Geagea)

Sattumien joukko tuntuu tapaavan toisensa sattumalta mitä oudoimmissa tilanteissa. (Kuva Noora Geagea)