Kotiseutukierrosta fillareilla

Loppuviikosta aloin kärsimään kovasta ”lomastressistä” eli mistä? No mun lomastressi syntyy siitä, että en osaa edes lomalla olla täyttämättä mun kalenteria kaikenmaailman jutuista. Duracell-pupu ei siis osaa pysähtyä ei edes lomallaan. Välillä vaan pitäisi osata vain olla ilman, että sopii joka päivälle jotain menoja. Tämä loma on poikennut normilomasta myös siinä, että ei ole ollut sellaista ”nollausviikkoa” mikä normaalisti on jossain loman vaiheessa ollut. Yleensä olen ollut viikon jossain ja noilla lomilla minäkin yleensä vähän rauhoitun. Tuosta syystä olen nyt joutunut loman viimeiseltä viikolta vähän karsimaan jo sovittuja juttuja, koska munkin pitäisi vaan aina välistä tunnustaa itselleni, että ei vaan jaksa olla koko ajan menossa ja tulossa.  Lauantaina olin lähtenyt hakemaan lomastressiin purkua kävellen Jumboon (4 kilometriä suuntaansa) ja kävellyt kaupoilla 3,5 tuntia, mutta ei tuntunut sekään helpottavan, yleensä tuo helpottaa. Illalla sitten mies pakotti mut lähtemään vielä fillarilenkille. Tehtiin kahden tunnin lenkki ja se toden totta auttoi. Tuli takaisin hieman toisena ihmisenä.

Lähdimme ajamaan Siltamäestä Vantaanjoen reunaa niin pitkälle, kun sitä pääsee.  Välillä oli pakko pysähtyä ottamaan valokuvia. Joenvarsi on vaan
niin kaunista. Ihmisiä oli lauantai-iltana liikkeellä kovasti.

Mietin, että en ole koskaan ajanut Pikkukoskea pidemmälle, joten tuli nyt sekin sitten koettua. Enkä ole koskaan ajanut tuota toista puolta, joten ensimmäistä kertaa tuli katsottua Pikkukoskeakin vastarannan suunnalta. Tuolla on tullut jokunen kerta käytyä lapsena uimassa.

Juuri ennen Vanhankaupunginlahtea on näin kaunista.

Mies kuvasi mua ja…….

….minä kuvasin tätä maisemaa:
Minä kuvasin tässä tuota alla olevaa maisemaa ja mies taas mua.

Tämä on kalastajien lempikalastuspaikkoja.

Ajettiin Arabianrannan sillalle saakka ja siitä sitten vastarannan puolelta takaisin kotia kohti.

Sitten mut ikuistettiin, kun yhden ylämäen talutin fillaria… ei vaan kunto kestänyt polkea jyrkkää mäkeä.

Tässä vielä Pikkukosken uimaranta kuvattuna siltä puolelta, mikä on itselleenkin lapsuudesta tuttua.

Kun päästiin kotiin, päätettiin sitten herkutella jätsillä ja kotimaisilla mansikoilla. Mielestäni olimme ansainneet tuon herkkuhetken. Tämä fillarilenkki piristi kyllä mieltä kummasti.

Jos vähän rauhoittuisi viimeiseksi lomaviikoksi. Koskakohan mäkin opin hidastamaan elämääni?
Maiju


Korkeasaari nähty tältä kesältä

Perjantaina päätimme lähteä Korkeasaareen ”serkkuja” tapaamaan. Tällä kertaa päädyimme menemään Kauppatorin kautta siipirataslaiva Vispilällä. Yleensä suuntaamme sinne Hakaniemen kautta, mutta nyt saimme mukaan myös kauppatorifiiliksen. Turisteja ja muita lomalaisia oli liikkeellä paljon. En taaskaan jaksanut kantaa mun digijärkkäriä mukanani (laiska mikä laiska) ja kuvat on otettu IPhonella. Parhaimmat kuvat saisi, kun jaksaisi vaan kantaa aina sen kameransa mukanaan.

 

Siipirataslaiv Vispilä 

Poseerausta Korkeasaaren lauttasatamassa.

Jalassa oli Merellin uudet kengät. Parhaimmat kengät ikinä. Näistä käytetään myös nimitystä paljasjalkakengät. Itse tilasin omani pari viikkoa sitten Zalandosta ja olen ehtinyt jo testaamaan, vaikka millaisia lenkkejä näillä kengillä. Tykkään NIIN kovasti. Mallin nimi on Ace Glove Trainers, jos jotain kiinnostaa.

Tätä riikinkukkoherraa mä seurasin pitkään ja toivoin, että olisi näyttänyt mulle kauniin ”viittansa”, mutta ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. No tyydyin näihin kuviin.
On riikinkukko kyllä niin upea lintu. 

Kissalaakson ”kissa” olivat kivasti esillä ja osuttiin paikalle myös ihan sattumalta ruokinta-aikaan. En viitsi kertoa teille ”kissojen merkkejä”, koska jos kuvassa on tiikeri, niin sanon sitä varmaan leijonaksi ja päinvastoin. Luonnontiedon tunneista on jo vähän liian pitkä aika. Joten esittelen vain ”kissakuva”.

Lautalla seurasin silmä tarkkana, kunka röyhkeitä nuo lokit nykyään onkaan. Turisti söi eväitään ja katseli muualle. Kyllä oli niin pienestä kiinni ettei eväät taas joutuneet vääriin käsiin.  Tässä valmiina hyökkäykseen.
Tässä jarrutus päälle… Ei taida onnistua.  

Mekin nautimme saarella omia eväitämme ja lokit saapuivat heti kiusaamaan meitäkin, mutta kun nopeasti syö, niin saa syödä itse omat eväänsä.
  
Tällainen päivä siis tällä kertaa.
Maiju 


Seinäjoki on nyt taas nähty

Kerran kesässä täytyy poiketa myös Seinäjoella, jos ei muuta niiin ainakin tapaamaan ystävääni Niinaa, jonka kanssa tehdään treffit aina välistä puolitiehen eli tullaan toisiamme puolitiehen vastaan, kun asumme kaukana toisiamme. Niinaan olen tutustunut paperiaskartelun merkeissä ja täytyy sanoa, että on ollut onni tutustua niin ihanaan ihmiseen kuin Niina on.

Tällä reissulla oli ikään kuin kaksi tarkoitusta, josta toisesta kirjoittelen myöhemmin korttigalleria blogiiini. Tapasin reissussa myös muita askarteluystäviä, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Yksi reissun tarkoitus oli siis tavata Niinaa, kahvitella, syödä ja vähän shoppailla vaatteita. Kaikki nuo toteutettiin päivän aikana. Joutui siinä sitten vähän ”hullutellakin” tuon Niinan kanssa.

Päätin olla rohkea ja pukeutua sekä raitaan, että ihan toisenlaiseen kuosiin, sehän on tämän päivän trendi. Aamut välistä on mun mielestäni niin viileitä (lue 20 asteisia), että tarvitsee pukeutua pitkähihaiseen neuleeseen, joten ei ollut tämäkään aamu poikkeus. Hame on Showroom8:sta ostettu ja valmistaja on Skunkfunk, neulepusero on GinaTrikot ja legginsit on SockDrawer.

Junamatkakin sujuu sutjakkaasti, kun on mukana ajanvietettä.

Ensiksi käytiin pyörimässä parissa askarteluliikkeessä, mutta niistä siis erillinen postaus toisessa blogissani, myöhemmin. Sen jälkeen mentiin kahville. Niina nauroi, että mulla on valinnat aina NIIN helppoja, ottaa vain sen ainoan gluteenittoman mikä on tarjolla ja hän joutuu tekemään valintoja. Elämä on, mutta tämä oli kyllä tosi hyvää.  Kun vielä oli ”juhlahetkikin” ja juhlistimme samalla  ystävän pyöreitä vuosia, niin senhän tekee mielellään näin juhlavalla leivonnaisella.

Sitten me myös shoppailtiin. Seppälässä oli ihan pakko kokeilla hiuspantaa, kun se vaan sattui olemaan niin mun värinen. En siis ostanut.

Shoppailujen jälkeen etsimme hiukan ruokapaikkaa, jossa saamme myös mun erikoisruokavalioni hoidettua. No suuntasimme Rossoon.

Koitan myös lomalla noudattaa ruokavaliota pahemmin lipusumatta. Siksi valintani oli hedelmäinen broilersalaatti. Hyvää oli.
Ruokaa odottaessa sitten oli aikaa keskittyä siihen olennaiseen eli siis mihin? No hauskanpitoon. Tällaistahan se usein on, kuuleman mukaan musta on vaikea ottaa kuvia, kun mä heilun koko ajan ja nauran. Kamera ei vaa pysy mukana, ellen mä sitten pysähdy poseeraamaan.

Ostettiin Niinan kanssa Voglian tuubihuivit. Pitihän sitä vähän kokeilla, että mihin tuo tuubihuivi taipuisi. No voi pitää huivina päässä????

Tai sitten kaulassa… olisi ollut vielä kolmas vaihtoehto, että ”toppina”, mutta sitä emme viitsineet kokeilla tuolla ravintolan pöydässä. Sille vaihtoehdolle vain päädyimme nauramaan.

Kaiken tuon jälkeen sitten piti taas lähteä kotiinpäin. Välillä täytyy lähteä, jotta voi taas sitten saapua. Ihana päivä, ihanassa seurassa. Kiitos Niina.
Kun sitten saavuimme Tikkurilaan autolle, oli autolle jätetty muisto pysäköinninvalvonnan toimesta. No ehkä se oli aiheesta, vaikka Tikkurilan pysäköintisysteemit ovat vähän syvältä nyt kun koko aseman seutu on remontissa ja pysäköintialueet on mitä on. Ei pidä antaa tuonkaan pilata hyvää päivää, joten ostetaan yksi mekko vähemmän sitten ;))

Joku kaveri facebookissa sanoi, että ”sä et sitten koskaan ole kotona”…. No oon mä joskus.
Tällainen reissu siis Seinäjoelle. Mitäköhän sitten taas seuraavaksi?
Maiju