Yksi kolmosista

Olen joskus sivunnut aihetta, että olen  yksi kolmosista.  Nykyään taitaa kolmosia syntyä enemmän hormoni- ja hedelmöityshoitojen ansiosta. Itse olen syntynyt 60-luvulla ja silloin vielä kolmoset oli harvinaisempia kuin tänä päivänä. Silti kuitenkin tunsin myös toiset kolmoset, jotka olivat suunnilleen samanikäiset kuin me olimme.

Olin juuri äitini luona ja katselin vanhoja valokuvia. Isäni oli kova valokuvaamaan ja minusta tuntuu, että suurin kuvauskohde taisi olla juuri me kolmoset. Olen joskus kertonut, että olen seitsemän lapsisesta perheestä. Ensiksi vanhemmillani oli neljä lasta ja sitten ajattelivat, että josko vielä yksi lapsi lisää, mutta tulikin kerralla kolme. Kuusikymmentäluvulla ei ollut ultraääniä, joilla olisi kolmosraskaus todettu jo varhaisessa vaiheessa. Silloin lääkärit epäilivät, että äitini odottaisi kaksosia. Vasta sairaalassa kahden lapsen synnyttyä oli lääkäri todennut, että on täällä vielä kolmaskin, joten kolmoset tulivat hieman yllätyksenä vanhemmillenikin.

Vanhempani asuivat tuohon aikaan Haagassa neljän vanhemman sisarukseni kanssa 48 neliön kaksiossa. Kun siihen syntyi vielä kolme lasta lisää, taisi olla aika tiivis tunnelma tuossa kaksiossa. Noin kolme vuotta asuimme tuossa asunnossa yhdeksän hengen perheenä. Kunnes saimme isomman asunnon muualta.

Lapsuudestani on pakko esitellä muutamia kuvia ja kertoa, että kuinka isäni, joka oli kätevä käsistään tuunaili ylileveän kuljetusvälineen kolmosilleen. Meillä oli erikoisvalmisteiset vaunut ja syöttötuoli.

Vanhemmat sisarukset ovat joskus kertoneet, että joutuivat meitä pienempi hoitamaan, kun äidillä ja isällä loppuivat kädet kesken. Taisimme olla ne, jotka veivät perheen kaiken huomion ja muut lapset jäivät sitten vähemmälle huomiolle.

Minä ja jätkät

Olen joskus miettinyt, että kuinka tiivis meidän kolmosjengi oli eli minä ja kaksi veljeäni. Muistan, että leikin usein ”jätkien” kanssa ja leikit olivat hyvinkin poikamaisia. Ensimmäisenä kouluvuotenakin vietin ainoana tyttönä poikien kanssa samassa ryhmässä, kun luokallamme pojat ja tytöt jaettiin omiin ryhmiin. Oltiin usein minä ja muut pojat. Meitä ei vaan voinut erottaa. Näin taisi mennä kuudennelle luokalle saakka. Sitten minä kolmosista ainoana tyttönä erkaannuin veljistäni, kun jouduin eri luokalle. Siitä alkoi sitten minun itsenäistyminen, eikä kolmosjengi ollut enää niin tiivis. Tässä palasia tästä historiasta eli kolmoset 60-luvulla ja osittain vähän jo 70-luvullakin.

kolmoset - 1 (6) kolmoset - 1 (7)

kolmoset - 1 (8) kolmoset - 1kolmoset - 1 (12) kolmoset - 1 (9) kolmoset - 1 (1) kolmoset - 1 (3)kolmoset - 1 (10)

Hauska oli katsella kuvia ja miettiä, että miten erilainen olikaan maailma tuolloin. Mietin myös, että miten kovilla onkaan vanhempani olleet tällaisen lapsikatraan kanssa. Leikkisästi sanon aina äidilleni, että ”onneksi me olimme niin kilttejä lapsia”. Kuitenkin äitini ja sisarusteni juttuja kuuntelemalla ei aina tainnut kuitenkaan niin olla. Kun katselen lapsuutemme kuvia, en voi olla ihailematta sitä, että kuinka kauniisti meidät lapset aina puettiin.

Hienoa, että isäni on taltioinut niin paljon kuvia lapsuudestamme. Näiden kanssa oli kiva palata taas muistoihin eli minä ja jätkät.

Halusin taltioida pienen kertomuksen 60-luvun kolmosista, koska tiedän, että kovinkaan paljon ei löydy verkosta tuon ajan monikkolapsista.

Maiju

Työkaverit, jotka ehkäisevät masennusta

Sunnuntai-iltana mua alkoi vähän ahdistamaan töihin meno. Loma oli loppu ja piti alkaa asennoitumaan taas töihin. Nukuin ihmeen hyvin sunnuntain ja maanantain välisen yön, vaikka usein loman jälkeen uni ei tule tai se katkeaa liian aikaisin. Ajattelin, että kyllähän se siitä varmasti taas lähtee, vaikka ahdisti.

Meillä on tapana muutamien työkavereiden kanssa välistä vähän leikitellä toistemme kustannuksella. Olemme tehneet toisillemme pieniä jäyniä aina silloin tällöin. Milloin lomalle lähtiessä, milloin lomalta palatessa tai milloin mistäkin syystä. Kun olin tehnyt eräälle kaverilleni pienen jäynän lomalle lähtiessäni, niin osasin vähän odottaa jotain jäynää takaisin tullessani.

Ajattelin mielessäni, että nyt ne on varmaan teipanneet ilmastointiteipillä mun puhelimen luurin puhelimeen kiinni tai jotain vastaavaa. No ei ihan. Mitään tällaista en olisi osannut odottaa. Sanoin, että en ole koskaan kokenut lastenjuhlia, joten olkoon tämä minun lastenjuhlani.

ilmapallot - 1 (1) ilmapallot - 1 (4) ilmapallot - 1 (8) ilmapallot - 1 (5) ilmapallot - 1 (11) ilmapallot - 1 (10) ilmapallot - 1 (9)Täytyy sanoa, että tästä riitti koko päiväksi iloa minulle, iloa tekijöille ja iloa myös muillekin työkavereille.  Nauroimme, että tuota Pinjataa voi käytää uudestaan ja aloimme jo miettimään, että mitä ja kenelle siitä annettaisiin iloa seuraavalla kerralla. Siitähän voisi tehdä kiertopalkinnon.

Jos jotain olen vuosien myötä oppinut, niin ainakin sen, että hyviä työkavereita pitää arvostaa. Luin juuri jostain hyvän viisauden, että älä koskaan luovu ihmisestä, joka saa sinut nauramaan. Siitä yritetään pitää kiinni ja nyt koitetaan jaksaa painaa töitä taas tämäkin syksy hektisyydestä huolimatta.

Näiden tyyppien voimin jaksan taas nauraa ja loman jälkeinen masennuskin katosi sen sileän tien. Hyvä työkaveri on aina hyvä työkaveri.

Täältä löytyy vielä aiheeseen liittyvä video, joka oli pakko tehdä tilanteesta. Video kertoo varmaan sen, mihin sanat ja kuvat eivät pystyneet.

Maiju

Kynnet kuosissa ja sävyt kohdillaan

Usein kun huollatan kynnet, on minulla niihin joku selkeä toivomus. Tälläkin kertaa olen menossa viikon päästä yhteen tilaisuuteen ja olen miettinyt jo valmiiksi, että asussani olisi lilaa ja harmaata. Siksi minulla oli perjantaina selkeä ajatus sille, että mitä tulevilta kynsiltä haluaisin. Lilaan ja harmaaseen sopivat sävyt piti saada ja muun toteutuksen jätin Janalle.

Usein saatan pukeutua kynsihuoltopäivänä jo tiettyihin väreihin ja siitä Jana tietää, että mitä minulla on mielessäni. Päälläni oli tälläkin kertaa lilat asusteet ja selkeä viesti siis mitä haluan. Kynsihuoltoon mennessäni löysin hyvän taustan kuvaukselle. Sekin sopi hyvin päivän väriteemaan. Täydellistä.

beart studio kynnet - 1

beart studio kynnet - 1 (1)

 

beart studio kynnet - 1 (7)

 

beart studio kynnet - 1 (4)

Tällaiset kynnet niistä sitten syntyi. Kun lauantaina hain vaatteet viikon päästä olevaan tilaisuuteen, totesin, että kaikki palaset on taas niin kohdallaan. Kynnet sopi mun tulevaan asuuni täydellisesti.

Kynsihuoltopaikkani BeArt Studio (Jana Banar) on ollut jo vuosia Tapiolassa. Minä olen töissä Helsingissä ja asun Helsingissä. Nyt kuulin ilouutisen, että Janan studio on muuttamassa ensi viikolla Helsinkiin Kalevankadulle. Joten jatkossa pääsen vähän helpommalla, kun matka selkiintyy.

Saan usein kysymyksiä, että voinko suositella jotain kynsihuoltopaikkaa? Itsehän en yleensä voi suositella mitään muuta paikkaa, kuin sellaista, josta on itselläni kokemusta. Joten suosittelen aina siis BeArt studiota (Kalevankatu 25). Sinnepä sinne, jos kynnet pitää huollattaa ja paikka on hakusessa.

Maiju