Ähkin, puhkin ja sitten sain kyytiä

Selkein kevään merkki on se kun mies hakee prätkän talviteloiltaan ja lähtee päräyttelemään sillä pitkin katuja. Itse sanon yleensä, että mut saa kyytiin vasta toukokuun lopulla, kun ilmat ovat selkeästi lämmenneet. Tänä keväänä on ollut toisin, toukokuun alkupuolella alkoi jo ilmat näyttämään siltä, että saatanpa istahtaa kyytiin jo hyvissä ajoin ennen toukokuun loppua.

Äitienpäivän iltapäivänä mies kysyi, että lähdetkö kyytiin? Itse en ollut ehtinyt miettimään koko asiaa vielä siihen mennessä. Sanoin, että lähden, jos saan vedettyä prätkävaatteet päälleni. Joo mä tiedän, että jokunen talvikilo on kertynyt vyötärön seutuville. Voin kertoa, että prätkävaatteet ovat ehkä epämiellyttävin juttu vetää päälleen, siis ilman niitä lisäkilojakin.

Jos jotain inhoan prätkäilyssä on juuri niiden kamojen päälle vetämistä. Olen joskus verrannut prätkäkamojen päälle pukemista siihen, että tuntuu varmasti samalta kun pienet taaperoikäiset lapset puetaan tönköiksi? Tiedättekö sen tunteen? Kävelet eteenpäin kuin tönkköjooseppi. Prätkävarusteet sisältävät kaikenmaailman suojia. Housuissa on polvisuojaa ja lonkkasuojaa sekä takissa sitten omat suojansa. Kun olet saanut ne tönköt housut jalkaasi ja takin päällesi, sinun pitäisi vielä kumartaen ähkien vetää prätkäsaappaat jalkaasi. Siinä vaiheessa kuuluu aina ääähh, öööhh, uuuh. Kun se temppu on suoritettu, voit jo vähän henkäistä.

Ensiksi näytti siltä, että prätkäilyt saa odottaa, että saan 5 kiloa pois vartalostani, mutta sitten onneksi keksin, että prätkähousuissa sellaiset kiristysjutut, jotka vaan olivat liian tiukalla. Kun ne löysäsin, niin avot, housut meni jalkaan ja mä pääsin sittenkin kyytiin. Voin kertoa, että prätkävaatteet eivät todellakaan anna armoa. Ei todellakaan ei piiruakaan. 

Päästiin sitten lopulta baanalle. Tosiasiassa siis mä istun vaan bakkarilla ja mies ajaa.
Tämä kuva on siis lavastettu. Huomatkaa, vaatteet on siis päällä ja mä hymyilen. 
Lähdettiin ajamaan Vanhankaupungin lahdelle. Ilma oli upea ja elämä hymyili. 
En aina muista, että kuinka kiva on se tunne, kun aurinko paistaa, istut kyydissä
ja luonto on siinä sun vieressäsi niin avoimena. 

Tämän jälkeen suunnistettiin vielä Haltialan tilalle ja käytiin siellä vähän 
dallaamassa metsässä. Käytiin katsomassa, että joko sammakot olivat kuteneet. Olivat ne. 
Pyöräilyssä nautin ehdottomasti siitä, että luonto on ikään kuin lähellä.
Kun mies ajaa, minä voin keskittyä luonnon ihailemiseen, voin haistella
luonnon tuoksua ja nauttia siitä, että kaikki on käsin kosketeltavissa.
Tästä se kesä ja ajot taas alkavaat. Elämä ja prätkäily on ihanaa. 
Maiju
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Heh, mä taas olin aikanaan niitä, jotka tykkäs laittaa ne prätkäkamat päälle. Vähänhän ne kengät on jäykät ja housut kaikkine suojineen, mutta voi vitsi, miten mulla oli hyvännäköinen mv-nahkatakki :D! Sehän se tärkeitän, miltä siis näyttää ;)…

  2. 3

    sanoo

    Ei se kamojen päälle vetäminen, mutta vessassakäynti kamat päässä =D Mä otin pois gorekamppeista kaikki suojat, ei pysty ajamaan kun tuntuu ettei mikään nivel kropassa taivu suuntaan tai toiseen.

    Haltialassa on hyvät mopopöhinät keskiviikkoiltaisin 🙂

  3. 7

    sanoo

    Hih hih, toi otsikko, juu…
    Mulla myös se ärsyttävin homma on käydä prätkävermeet päällä vessassa ja varsinkin kun on viileempää keväällä ja syksyllä ja joutunut tumppaamaan enemmän vaatetusta päälle ja jostain syystä kylmällä kelillä pitää käydä useammin.
    Mukavia ajeluita 🙂

    60luvunnahkahousut.com

  4. 8

    sanoo

    Uskon että kamojen päälle saaminen tuottaa tuskaa, välillä vessassa käymisestä puhumattakaan – huh..

    Tuon pukemisen tuottaman "tönkkösuolan" suhteen kun muistaa pari pointtia niin varmaan helpottaa: Ne paksut kamat suojaa ajoviimalta ja mikä tärkeintä, jos ja kun liikenteessä sattuu jotain (moottoripyörällä voi myös kaatua tms.) niin ne kamat saattaa jopa pelastaa sinun hengen ja vaikkei pahasti sattuisikaan niin se asfaltti-ihottuma ei ole mukava paranneltava. Eli puuh ja ääh kannattaa 🙂 Ja niitä kyynär yms. suojia EI kannata poistaa.

  5. 9

    sanoo

    Prätkäily Suomessa on kyllä taiteenlaji. Silloin kun minulla ei ollut vielä omaa prätkäkorttia, lähdimme reissuun, minä kyytiläisenä. Oli toukokuun vika päivä, asteita +7 ja vettä tuli. Yääh. Kerran Naantalissa kun minulla oli jo oma pyörä, pysähdyimme liikennevaloihin ja mittarissa seisoi +30 astetta. Ajattelin että pökerryn. Helppoa hommaa! 😀

    • 9.1

      sanoo

      Prätkäilyssä on välistä vähän taidetta, että osaa pukeutua sään mukaisesti. Kerrospukeutuminen on poikaa, sen olen oppinut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *