Auringonlaskua metsästämässä – harrikan selässä

Mä olen niin ihastunut tuohon meidän harrikkaan. Minähän olen henkeen ja vereen luontoihminen. Rakastan luonnon tuoksua, rakastan luonnon kauneutta ja kaikkea mikä liittyy luontoon. Ajellessa tuon luonnon läheisyyden aistii todella selkeästi, luonto on ikään kuin avoinna siinä silmien ja aistien edessä.

Perjantaina mies ilmoitti, että voisi tulla hakemaan mut töistä. Itse en ollut varautunut tällaiseen, joten hän pakkasi mun varusteet mukaan ja toi ne mulle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ilman lämpötila oli näin lämmin, joten ei ollut vielä kokemusta siitä, että mitä tuonne takin alle kannattaisi pakata. Täytyy sanoa, että pitkähihaisella puserolla tuli hiukka lämmin. No nyt tiedän.

 Tässä mun kuskini:

Suuntasimme ensiksi Regattaan kahville. Tuosta paikasta on tullut  yksi mun lemppareitani.
Heillä on yleensä myös gluteenitontakin tarjolla. 

Tällä kertaa oli niin lämmin, että otettiin kahvin kanssa jätskit.
Tämä paikka on niin kaunis.
Sitten suuntasimme kotiin. Hieman keventämään vaatteita. 
Hyppäsimme takaisin pyörän päälle ja taas menoksi. 
Käytiin parit kyläpaikat läpi ja takas kotiin.
Päätimme vielä lähteä katsomaan auringonlaskua 
tai ainakin etsimään, jos sellainen jostain näkyisi. 
Mukaan pakkasimme kahvit ja pienet eväät.    

Auringonlaskua näkyi matkalla. 
Rakastan auringonnousuja ja laskuja. 
Voisin tuijottaa niitä molempia, vaikka kuinka kauan.


Itse en ollut koskaan aiemmin ollut Vantaan vanhan kirkkotien varrella olevalla 
Vantaankosken rannalla. Tulipa sekin nyt koettua.
Kaunis paikka, vesi on elementti, joka vetää aina puoleensa.

 
Näin kauniit näkymät sillalta avautuivat:
   
Lähdimme laskeutumaan sillalta alas kohti rantaa ja
kaivoimme eväät esiin.
Tällaisen edessä, jopa minä joskus hiljenen.   

Odotan tältä kesältä paljon, odotan yhteisiä hetkiä ja yhteisiä kokemuksia 
harrikka-ajeluiden merkeissä mieheni kanssa.
Maiju
Kommentit
    • 2.2

      sanoo

      Varsinkin nyt luonto on niin kaunis, että jopa sinä ja minäkin joudutaan hiljentymään hetkeksi sen edessä 🙂
      Itsellä ovat syksyiset tunturivaellukset sellaisia, että hiljentymisiä tapahtuu harvinaisen useasti.

  1. 4

    Anonyymi sanoo

    Voi kun mua kauheesti pelottas tollanen meno, vaikka kivaltahan toi näyttää.

  2. 5

    sanoo

    Oi kyllä se pyörä vaan kesän tekee. Vaikka minä en kyytiin varmaan uskaltautuisikaan.
    Hyviä ajoreissuja!

  3. 6

    sanoo

    Vantaankoski on hieno, sattumalta viime kesänä sinne päädyimme. Teillähän oli varsinainen kesäkeittiö mukananne, loistava juttu niin voi pysähtyä kahville sinne minne haluaa. Mulla ei vaan sivulaukkuun mahdu kuin kamera =D Mä olen todennut, että kuumalla säällä t-paita, nahkaliivi ja farkut on paras ajoasu (ja takuuvarmat punoittavat käsivarret ;))

    • 6.1

      sanoo

      Itse ei varmaan uskaltaisi lähteä tuollaisella varustuksella. Helsingissä kun kuitenkin pitää aina varautua pukeutumaan turvallisesti 😉

  4. 7

    sanoo

    Kivalta näyttää teidän reissu ja uusi harrikka. Moottoripyörävuosista on jo piiitkä aika tässä huushollissa, joskus tulee kesällä hinku moottoripyörän selkään, siinä aistii monta asiaa ja tuoksua jotka jäävät autoilijalta huomaamatta. Vantaankoski on kiva paikka ja mopolla tulee muutenkiin käytyä paikoissa joihin ei ehkä muuten eksyisikään. Luulen että tässä iässä hankkisin minäkin tuollaisen uudenlaisen ajotakin. Asfaltti-ihottuma ei ole kiva jos jotain sattuu. On tullut sekin kokeiltua. Toivottavast sade loppuu pian ja pääsette katselemaan lisää auringonlaskuja!

    • 7.1

      sanoo

      Parasta on juuri tuo aisteilla kokeminen. Rukan takki on niin hyvä. Tässä on joku ominaisuus, että jos kaatuu, takki ikään kuin liuttaa sua, eikä soppaa kuin seinään. Turvallisuus menee asuissa kaiken edelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *