Auringonlaskun aikaan

Eilen illalla lähdimme miehen kanssa soutelemaan. Työnjako siis meni niin, että hän souti ja mä vaan ihailin maisemia. Mua ei auta päästää airoihin, koska mä en osaa soutaa, osaan vain huopaa. Todennäköisesti olisi käynyt niin, että oltais pyöritty vain ympyrää, jos mut olis päästetty puikkoihin. Parempi niin, että se tekee asiat aina, joka tekee sen paremmin. Kyllähän se mies yritti, että mä voisin näyttää, että mitä se kuntosali on saanut aikaan, mutta musta me päästiin paremmin oikeaan kohteeseen, kun annoin hänen soutaa, koska tekee sen paremmin kuin minä. Vinkiksi se, että kannattaa aina kehua toista, että kuinka hän tekee sen niin kauhean hyvin, sitten hän iloisin mielin tekee sen tajuamatta, että hänet on kehumalla saatu tekemään jokin asia.

No siis eilen oli tosi upea ilta. Järvi oli todella tyyni, siihen saakka, kunnes päästiin vähän aukeammille vesille.

Tältä näytti järvellä juuri kun olimme lähdössä omalta rannalta (= lue, että anopin ja appiukon rannalta).
Hienolta näyttää.   

Kun halusimme mennä poukaman toiselle puolelle katsomaan, että miltä se auringonlasku näyttää siltä puolelta, joutui vähän pitämään kiirettä, jotta ehtii näkemään auringonlaskun ennen kuin aurinko laski kokonaan.
Mies koitti kysellä, että mitä sulla on tuolla kassissa,kun mulla oli kassi mukana. Vastasin vain, että vähän evästä. Olin ottanut ”eväät” mukaan, koska halusin pari kuvaa skumppalaseista ja auringonlaskusta.   Kun hän oli soutanut sopivaan paikkaan kaivoin skumppalasit esiin ja tölkin mansikkaskumppaa.

Kun ”työolosuhteet” on vähän hankalat, voi käydä tällä tavalla… eli hupsista. Takki oli matkalla vaihtanut omistajaa. Vaikka mulla oli jo mennessä neulepusero päällä, niin kylmähän siellä matkalla tuli. Ritarini sen huomasi ja tarjosi takkinsa mulle. Nuo on niitä pieniä kohteliaisuuksia, joista miehessä arvostan. Vielä siis 30 yhdessäolovuoden jälkeen näin voi tapahtua.

Lopulta sitten sain lasit täytettyä ja vaahdon kadotettua, niin oli sitten aika kilistellä auringonlaskulle.
Tässä on oiva opetus, että arjen pienistä asioista voi tehdä myös juhlan. Pieni asia, eikä maksa mitään muuta kuin vaivan, tai no maksoihan tuo skumppatölkki jonkun euron.

Kun palasimme takaisin omaan rantaan, oli järvi edelleenkin tyyni ja näin rauhallisen näköinen.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. 
Maiju
Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Eikö olekin. Nämä kuvat saavat hymyn kasvoilleni vieläkin. Ihana tunnelma oli kun järvi oli niin tyyni.

    • 2.1

      sanoo

      Näin se on. Usein se kauneus elämässä vaan pitää nähdä ja se syntyy niistä arjen pienistä asioista.

  1. 5

    Tarja M sanoo

    Kaunista ja romanttista! Tulevana yönä puolilta öin pitäisi näkyä superkuu. Saas nähdä jaksaisko valvoa, huomenna kuitenkin työpäivä…

  2. 6

    Tarja M sanoo

    Edelliseen kommenttiin lisäys: superkuu pitäisikin näkyä parhaimmillaan 22.30 aikoihin. Silloin vielä jaksaa olla hereillä 🙂

  3. 8

    Anonyymi sanoo

    Iik, romantiikka puree muuhun aina. Ihania tunnelmia välittyy kuvista.
    Lillan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *