Eiks oo romanttista?

Mulla on tapana leikkisästi erään kaverin kanssa hokea, että ”eiks o romanttista”? Saatetaan mennä joskus yhdessä syömään ja pyydetään tarjoilijalta kynttilä pöytään tyyliin, että ”hei tuotko meille vähän romantiikkaa pöytään”. No yleensä meille sitä romantiikkaa sitten pöytään kannetaan. Saatan tehdä sitä kyllä muutenkin isommallakin porukalla, kun tarjoilija ehdottaa jotain tyhjää pöytää saatan sanoa, että ”hei me otetaan toi kun se näyttää niin romanttiselta”.  Tuosta ravintolaromantiikasta on tullut ihan vitsi.

Itse olen tällainen vähän vauhdikas säheltäjä ja mun mies ei taida jäädä siinä myöskään toiseksi. Harvoin tulee viikonloppuja, jolloin kummallakaan ei olisi mitään menoja, joten sitten kun sellainen tulee, niin pakkohan se on jollain tavalla välistä tätä 31-vuotta kestänyttä ”nuorta suhdetta” ylläpitää. Pitää siis joskus löytää aikaa myös toisilleen. Mikäpä siinä, viihdyn mieheni kanssa vieläkin, vaikka yhteisiä vuosia on takana noinkin paljon. Kun on aikanaan hyvän valinnan tehnyt, niin miksi en viihtyisi.

Kun oltiin lähdössä liikenteeseen sanoin miehelleni
olevansa valmis. Hän lähti autolle ja itse katsoin itseäni peilistä ja
totesin itselleni, että ei hitsi, en olekaan valmis. Sitten pikaisesti vaihdoin koko asun ja menin muina naisina eri vaatteissa perässä autolle. Mies ei tajunnut mitään, ei ollut ehtinyt edes autoa harjata lumista, kun meikä oli jo pistänyt koko asuvalinnan uusiksi. Mulle käy usein näin. No lähdin sitten liikenteen perusmustassa tunikassa ja suorissa housuissa. Asun väripilkuksi valitsin Papiinan ihanan huivin. 

Ensiksi piti vähän poseerata näiden ihanien pupusten kanssa. 
Mentiin ensiksi Jumbon Fazerin kahvilaan kahville. 
Mulla kävi mielettömän hyvä tuuri, kun kerrankin sain minäkin jotain kakkua. Löysin siis gluteenittomana, mikä on perin harvinaista. Usein joutuu tyytyä pakastetuotteisiin.

Olin varannut meille pöydän Flamingon LaFamiglia ravintolasta. 
Siellä on niin ihana palvelu. Paikassa on ihana tarjoilija, joka selvästi nauttii työstään ja käy ilahduttamassa asiakkaita monta kertaa tilausta odottaessa ja muutenkin. 
Mielestäni on välistä myös kerrottava asiakaspalvelijoille, kun he palvelevat asiakkaita hyvin. Näin tein tälläkin kertaa, että eli annoin hänelle suoran palautteen hyvästä palvelusta.  Varmasti hänkin ilahtui tästä suorasta palautteesta.
Ensiksi kilisteltiin vähän shampanjalla.

Ruokailun jälkeen mulle suotiin 45 minuuttia ”omaa aikaa”. Mitäpä tapahtuu kun mulle annetaan tällainen vapaa-aika? Mistä minä löydän itseni? 
No tietenkin vaatekaupasta. Kävin pikaisesti katsomassa kauppojen kevään vaatetarjontaa.
Aleksi13:sta bongasin näin ihanat Högl:n kengät.
Nyt sattui vaan niin, että ei ollut mun kokoa eli 36 puuttui hyllystä. Joten jäi harkintaan.

Tämän jälkeen suuntasimme Finnkinoon leffaan. 
Minä olen vähän ”nirso” leffojen suhteen. Kotimaiset ja tositapahtumiin perustuvat leffat kiinnostavat. Joten päädyimme katsomaan Korso-leffan.
Oli ihan katsottava ja keskinkertainen leffa.

 Kivaa vaihtelua oli tuo eilinen. 
Vähän jotain erilaista arjen keskelle.
Tästä on taas hyvä jatkaa.
Maiju

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    On tosi tärkeää, että antaa palautetta. Hienoa, että teit sen. Ja että vielä somessa kerroit tästä hyvästä asiakaspalvelutilanteesta. Tuo varmaan vaikuttaa niin, että jotkut muutkin haluavat käydä tuossa paikassa. Jotkut yritykset eivät todellakaan tajua, miten nykyaikana sekä hyvä että huono palvelu leviää verkossa – ja vaikuttaa yrityksen kuvaan ja siten myös tulokseen.

    • 1.1

      sanoo

      Mä kerron yleensä suoraan ihmisille tuosta hyvästä palvelusta. Se tulee sanottua niin harvoin. Yleensä ihmiset sanovat ääneen vain sen negatiivisen palvelunsa 😉

  2. 3

    sanoo

    Kivalta kuulostaa ja näyttää…joo ja romanttiselta kans 🙂
    Positiivista palautetta pyrin antamaan suht usein. Paras tapaus mitä tulee mieleen oli joitain vuosia sitten Porissa ravintolassa. Meitä oli 2 pariskuntaa ja söimme jokainen erilaisen annoksen. Kehuimme kilvan annoksiamme toisillemme. Kun tarjoilija tuli hakemaan lautaset pois ja kysyi vakkarikysymyksen "maistuiko" niin vastaus oli, että haluamme kokin paikalle. Tarjoilija meni aika hämmentyneeksi ja lähti hakemaan kokkia, joka pöytään tullessaan oli vieläkin hämmentyneempi ja jotenkin melkein peloissaan. Nuori nainen, joka oli kokkihatunsa kanssa n.150 cm. Nousimme kaikki neljä seisomaan ja kiitimme ihanista annoksista, joiden veroista ruokaa emme olleet kukaan koskaan syöneet. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä 🙂 Vielä halaukset ja kun kerroimme, että olemme Raumalta niin se kyllä varmaan kruunasi tapahtuman.

    • 3.1

      sanoo

      Voi Arja… Melkein itketti toi sun kertomus. Aivan varmasti teitte yhden ihmisen NIIN onnelliseksi. Se ei ole sama asia saada välikäsien kautta ne kiitoset, kuin saada ne suoraan. Voin vaan kuvitella, että mitä kokki on ehtinyt miettimään 😉

  3. 4

    Tarja M sanoo

    Kiva postaus kera kivojen kuvien! On se vaan tuo Papiinan huivi ihan mielettömän ihana! Palautteet – sekä myönteiset että kielteiset – jäävät usein varmaan saajan mieleen. Tuo ArjaL:n palaute on jäänyt varmaan ikuisesti tuon kokin sydämeen! Itsellekin tuli mieleen, kun laitoin sähköpostilla kehuja yhdelle yhteistyökumppanilleni hienosti tehdyistä töistä – ajattelin, että jos laitan kehut hänelle, niin kukaan muu ei ehkä saa tietää, joten osoitin viestin sitten sekä tälle työntekijälle että hänen pomolleen. Ehkä pomokin ymmärtää millainen kultakimpale hänellä onkaan alaisenaan…

  4. 6

    sanoo

    Kiva hetken irtiotto ollut teillä. Mä itse olen myös Suomifilmifani, tuo Korso on vielä näkemättä. Myönteisen palautteen antaminen valitettavan usein unohtuu. Esimerkiksi koulussa mun yhdellä muksullani on mennyt sukset ristiin erään open kanssa ja sovittiin opettajan kanssa, että hän raportoi minulle kuinka menee. No, silloin kun menee hyvin ei palautetta anneta mulle eikä pojalle, mutta pienetkin ongelmat muistetaan tiedottaa. Myönteinen palaute motivoi enemmän kuin kielteinen saa aikaa muutosta.

    • 6.1

      sanoo

      Niinpä..Pitäisi myös antaa sitä palautetta onnistumisista, eikä vain silloin kun joku asia menee huonosti. Voi kun se opettajakin tajuaisi sen, että kannustus voisi auttaa parempaan lopputulokseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *