Eilen kun mä tiennyt en

Tänään piti kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta tuli tunne, että pitääkin kirjoittaa siitä mitä sydän sanoo. Kärsin eilen kovista selkäkivuista. Selkä on mun heikko kohtani. Kun selkä on niin kipeä, että jokainen askel sattuu, niin silloin en nouse sängystä ylös. Onneksi oli viikonloppu, että voi hyvällä omalla tunnolla  jäädä sänkyyn makaamaan.

Kuitenkaan ei ollut tarkoitus kirjoittaa selästäni, mutta ilman tätä, en varmaan olisi eksynyt Yle Areenan sivuille ja löytänyt dokumenttia, jossa Paula Koivuniemi lauloi miesartistien kanssa rakkaudesta. Katsoin dokkarin ja se oli hyvin koskettava. Siinä vaiheessa, kun Paula Koivuniemi ja Vesa-Matti Loiri alkoivat nauhoittaa ohjelmassa yhdessä kappaetta Eilen kun mä tiennyt en, olin jo ihan kannanlihalla. Kappaleiden välissä artistit keskustelivat myös tunteista, joita kappaleet heille aiheuttivat. Tämä kappale aiheutti todella suurta tunnemyrskyä sekä artisteissa, että myös allekirjoittaneessa.

Olen aina rakastanut tätä laulua ja nyt se sai taas suuren merkityksen näiden kahden huippuartistin esityksen jälkeen. Tässä kappaleessa on koko elämänkirjo nuoruudesta vanhuuteen ja kaikki siltä väliltä. Tässä kappaleessa elää viisaus ja sanat ovat saaneet vanhemmiten merkityksen, jonka vastaa ymmärtää vanhemmiten.

Olen joskus kertonut, että pidän musiikista ja varsinkin laulujen sanat kertovat tarinoita, joista pidän. Kun ikää tulee enemmän, sitä tulee usein mietittyä elämää ja sitä, että mitä se on antanut, mitä se vielä antaa ja mitä on vielä edessä.

Tämä biisi siis osui ja upposi suoraan sydämeen. Nyt pitää lähteä metsästämään tätä Paula Koivuniemi – duetot -levyä itselleen. Tässä suhteessa olen aina vanhanaikainen, että haluan vielä ostaa kaikki levyt levyinä. Kappale on kuunneltavissa youtubessa täältä.

Maiju

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Paulalla ja Vesa-Matilla on niin mahtava yhteys, että se kyllä huokuu tästäkin laulusta.
    Ihanaa sunnuntaita Maiju <3

  2. 2

    Miina sanoo

    Hienot artistit ovat tässä jotenkin niin paljaina ihmisinä – koskettaa varsinkin Veskun silmien surullinen lempeys videon alussa. Minäkin ajattelin ostaa tämän levyn.

    • 2.1

      sanoo

      Minä tilasin tämän levyn nettikaupasta. Nykyään on vähän vaikea löytää kaupoista enää cd-levyjä. Jotenkin kun tuntuu, että Vesku on ollut esillä nuoresta pojasta saakka, niin on niin vaikea katsoa, häntä niin surullisena <3

  3. 3

    sanoo

    Tuo on lempikappaleitani. Tapio Heinonen sen aikoinaan lauloi suoraan sydämeen. Aika on antanut sille vielä enemmän merkitystä. Hienoa että Paula Kouvumiemi ja Vesa-Matti Loiri ovat levyttäneet sen uudelleen.

  4. 4

    Ulpu sanoo

    Katsoin ja kyynelehdin tuon ohjelman, tykkäsin kovasti.
    Näin iän karttuessa tuntuu että kyynel tulee helpommin silmäkulmaan ja kaikessa on niin paljon sanomaa…

    Parantavia tuulia selällesi !

    • 4.1

      sanoo

      Olen huomannut saman, että ikä on tuonnut enemmän herkkyyttä. Herkkyyskohtaus voi tulla pienistä arjen aioista. <3

  5. 5

    sanoo

    Paula on elämää isompi persoona, jetsulleen kuten sinäkin. <3 Harmittaa selkävaivat, viimeksi kerroit niistä enemmänkin ja muista jutuista ja mietin, että sinä olet ihminen joka ei koskaan valita. Arvostan sut Maiju kuuhun ja tähtiin asti. Muiskuja <3

    • 5.1

      sanoo

      Voi kiitos Tiia. Olen joskus sanonut, että ”ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki”. Se on vähän sellainen juttu, että ehkä se on vain tuo meidän Pena, joka tietää mun ongelmat parhaiten. Joutuu katsomaan sivusta 🙂

  6. 6

    Mummeli Keski-Suomesta sanoo

    Mulle tulee tuosta biisistä aina semmonen haikean surumielinen olo – hyvällä tavalla. En mitenkään haikaile nuoruuteni perään, mutta onhan se jotenkin liikuttavaa ajatella vuosien vierimistä ja miettiä sitä nuorta tyttöä, joka kerran olin. Kaunis laulu.

    • 6.1

      sanoo

      Minäkään en nuoruuden perään haikaile. Sitä hoen koko ajan. Samoin ajatuksin tuosta ikääntymisestä kuin sinä. <3

  7. 7

    Tarja Hannele sanoo

    Tuo laulu on näköjään merkityksellinen monille, niin kaunis mutta vähän nykyään kuulee radiosta. Minulla on vanha Tapio Heinosen levy, hänellä oli pehmeän samettinen ääni juuri sopiva tähän levyyn. Muistelin kuka tämän alkuperäisen lauloi, olisiko Frank Sinatra vai Charles Aznavour (liekö noin kirjoitettu) silloin kauan . . .sitten 😉

    • 7.1

      sanoo

      Kiitos muistutuksesta tuon alkuperäiskappaleen osalta. Näyttäisi, että Andy Williams on ainakin sen esittänyt. Pitääkin kuunnella ilalla. Ihana biisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *