Hermostunko vähästä?

Olen aina omannut positiivisen elämänkatsomuksen, olen saanut sen äidiltäni perinnöksi. Olen yrittänyt aina ajatella asiat positiivisuuden kautta. Kun elämässä sattuu jotain ikävää, mietin, että onko siinä kuitenkin jotain hyvää. Minunkin elämässäni ollut, joista asioita, joista en ole löytänyt mitään hyvää, mutta olen opetellut nekin hyväksymään. En ole jäänyt rypemään niiden asioiden kanssa. Yksi elämäni motto on ollut tämä: Luoja suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Ikävät elämänvaiheet on pyrittävä jättämään taakseen, eikä niihin saa jäädä kytemään. Jos niitä ikäviä asioita raahaa koko elämänsä perässään, niin varmasti elämä tuntuu raskaalta. Katse eteenpäin ja nokka kohti uusia asioita.

Päätin jossain vaiheessa, että haluan säilyttää positiivisen elämänasenteeni. Päätin, etten enää provosoituisi muiden puheiden tai mielipiteiden vuoksi. Mitä teen tänä päivänä? Poistun yleensä paikalta sanomatta mitään ja voin henkisesti paremmin. Kun lähden paukuttamaan omaa mielipidettäni ja pilaan oman päivänä tai kenties monta päivääni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi tästä kirjoitan oli se, että halusin antaa neuvon, että joskus kannattaa miettiä, että kannattaako provosoitua vai voisiko olla menemättä mukaan noihin juttuihin? Päätin siis tarkastella omaa asennettani. Voinko tehdä jotain toisin? Kun tein omalta osaltani tämän päätökseni olla provosoitumatta olen voinut paremmin.

Välillä tulee hetki, kun tekisi mieli sanoa kärkäs mielipide johonkin, mutta teenkin niin, että  kirjoitan sen, mutta pyyhin pois. Voin kirjoittaa uudestaan ja pyyhin sen uudestaan pois. Lopulta jätän sanomatta ja tunnen itseni voittajaksi, koska en lähtenyt mukaan. Olen selvinnyt voittajana. Välillä muiden sanomiset voivat kiukuttaa, mutta suljen sanomiset omaan arvoonsa ja voin paljon paremmin henkisesti itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan, että minut muistetaan mielummin positiivisena ihmisenä, kuin kärttyisenä naisena. Toivottavasti onnistun. Elämä on kuitenkin ihanaa ja itselläni ainakin on halu elää elämää hymy huulilla, eikä naama mutrulla.

Iloa päiväänne ja yritetään olla provosoitumatta. Toivon aurinkoa ja iloa elämään  sekä seesteisiä päiviä valintojenne kanssa.  Kokeilkaa edes viikko miltä tuntuu olla lähtemättä mukaan mihinkään negatiiviseen. Huomaatte varmasti, että energiaa jää muihin arkisiin toimintoihin paljon enemmän.

Maiju

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyvä kirjoitus! Ja ihanat kuvat.

    Musta tuntuu, että mulle tulee tosi harvoin eteen sellasia tilanteita, joista edes voisi tai tulisi mieleen provosoitua, mutta sen sijaan mulla oli nuorempana hirmu tarve aina esittää oma mielipiteeni. Ja aika usein se oli justiin päinvastainen kuin muilla paikallolijoilla. Ja kai maar se oli juurikin se syy, miksi oman mielipiteen julkituomisen tarve oli niin suuri. Ettei vaan kukaan luule, että olen joojoo-tyyppi, joka haluaa miellyttää kaikkia, eikä uskalla sanoa mitä mieltä oikeasti on… Tai jotain.

    Mutta nyttemmin olen onneksi kehittynyt tossakin asiassa, ja vaikka välillä (tai aika useinkin) tekee edelleen mieli ilmoittaa oma mielipiteensä, harkitsen kumminkin ensin ja puntaroin, kuinka paljon helpommalla pääsen, kun vaan yksinkertaisesti pidän mielipiteeni omana tietonani. Ei tarvi ajautua mihinkään pitkiin jatkospekulointeihin ja -perusteluihin tai muihin keskusteluihin. Olisko laiskuutta vai iän mukanaan tuomaa viisautta, mutta paljon kivempi näin :). (Joskus tottakai on pakkokin se oma mielipide ilmoittaa, mutta ei aina).

    Jos totta puhun, mulle tulee välillä sellainen tunne, että jotkut ihmiset on ottaneet ihan elämäntehtäväkseen nähdä rivien välissä aina jotain piilotettua negatiiviisuutta, josta saa aiheen provosoitua ja pahoittaa mielensä. Välillä luen ja luen sitä samaa tekstiä, jonka rivien välistä joku toinen löytää ilkeilyä, mutta itse en vaan kertakaikkiaan hoksaa. No ehkä multa puuttuu päästä joku palikka justiin tolta kohtaa, mutta mukavampaa näin, kun näkee ne rivit, eikä pelkästään niitten välit 🙂

    • 1.1

      sanoo

      Kiitos. Kuvat valikoitui sillä, että on vaikea kuvittaa tällaisia aiheita. Päätin ottaa jotain ”rauhoittavaa”. Minäkin olen ajatellut, että jos ensiksi vaikka vähän hengähtää ja sitten jos vielä tahtoo jossain vaiheessa sanoa jotain, niin on ensiksi vähän rauhoittunut. Ettei suuna päänä ala itse aukomaan omaa päätään. Jotkut haluavat aina lukea asioita rivien välistä. Sitten usein tulee niitä väärinymmärryksiä. Ihanaa päivää ja aurinkoa syksyysi.

  2. 3

    sanoo

    Niin hyvä motto. Myönnän välillä olen mukamas oikeamielisellä asialla, eli on aivan polttava tarve korjata joku vääryys, mutta korjatessa kaikki menee mönkään ja astun joidenkin varpaille ja loukkaan, vaikka se ei ollut lainkaan alkuperäinen tarkoitukseni eli hyvällä asialla ajattelin olevani. Taitaa tuolla jousimies horoskooppimerkilläkin olla lusikkansa sopassa tuossa totuuden torvi asiassa.

    Mutta olen itsekin oppinut, että parempi on pitää nassunsa kiinni, koska monesti sitä vahingossa loukkaa jotakuta ja sitten tulee aivan kamalan paha mieli itselle. Joten oma mottoni on nykyään ihan sama, en provosoidu, suljen koneen, vedän happea ja ajattelen jotain positiivista. Olet Maiju hyväksi mulle, positiivinen energia kanssasi kasvaa. <3 Muiskuja oot paras. <3

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos Tiia. Aloin miettimään aiheetta joskus heinäkuussa ja tämä aihe on ollut mun luonnoksissa. Nyt sain avattua tämän postaukseksi. Ajattelin, että olen itsekin saattanut paukuttaa jonkun mielipiteeni, enkä edes ole tarkoittanut sitä. Siksi on parempi olla hiljaa silloin, kun tekisi mieli sanoa jotain mitä katuu myöhemmin.

  3. 4

    sanoo

    Hyvä kirjoitus. Mun täytyy myöntää, ettämä kyllä provosoidun enkä voi olla hiljaa varsinkin, jos koen vääryyttä! Silloin yleensä lähden puolustamaan itseäni tai läheisiäni!

    • 4.1

      sanoo

      Olen itsekin puolustamassa läheisiäni. Varmasti tulee tilanteita, että joutuu sitä tekemään. Kuitekin koitan pienemissä asioissa olla provosoitumatta.

  4. 5

    sanoo

    Parasta olis vaan pitää aina mölyt mahassa, mutta rasistisuus on jotenkin mulle sellainen aihe, että siitä kyllä provosoidun lähes aina 🙁
    Kivaa viikkoa Maiju!

    • 5.1

      sanoo

      Minullakin on ne omat aiheeni, jotka mua suututtaa. Mä NIIN yritän olla huutamatta niihin liittyviin. Välillä onnistun ja voi olla, että en aina itsekään. Ihanaa päivää sinullekin.

  5. 6

    kirsi mäki sanoo

    Ihanat kuvat ja hyvä kirjoitus. Oon niin samoilla linjoilla tosta provosoitumisesta ja kommentoinnista.Kai tää ikä tuo sitä rauhallisempaa suhtautumista asioihin:)

    • 6.1

      sanoo

      Musta tuntuu, että itselläni on vanheneminen tuonut enemmän sanavalmiutta. Voi olla, että tuo ikä vaikuttaa eri tavalla meihin 🙂 Yritetään kuitenkin löytää se seesteisyys.

    • 7.1

      sanoo

      Voi kiitos Marina. Positiivisuuteen pitää pyrkiä. Elämä on sata kertaa parempaa kun sen tekee hymy huulilla 🙂

  6. 8

    sanoo

    Hyvä kirjoitus, itse pyrin tuohon samaan 🙂 Onneksi viisautta on tullut iän myötä, eikä provosoidu enää ihan kaikesta ja antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kivaa uutta viikkoa!

    • 8.1

      sanoo

      Hyviä tavoitteita ja jonain päivänä onnistuu paremmin kuin toisena päivänä. Kuitenkin kannattaa aina yrittää. Ihanaa viikkoa myös sulle.

  7. 10

    sanoo

    Maiju, samoilla linjoilla täällä! Pakko lisätä, että huomaan myös alkaneeni kiertää heitä, jotka helposti provosoituvat. Se on molemmin päin.

    Hymyä just nyt en saa huulille, mutta ehkä sekin hetki jossain odottaa.

    <3

    • 10.1

      sanoo

      Kun kokee paljon asioita, oppii, että mikä on elämässä tärkeintä. Tärkeintä on se, että tietää mitä haluaa elämältä. Hymy tulee, kun sen aika on.

    • 11.1

      sanoo

      Todellakaan se ei aina onnistu varmasti minultakaan. Olin 40-vuotiaaksi saakka varmaan maailman kiltein ihminen. Sitten opin, että asioista pitää sanoa. Sanon kyllä vieläkin, mutta pyrin sanomaan sen asian nätisti.

  8. 12

    sanoo

    Olen itse optellut tuta aivan samaa! Varsinkin kun minulla on huono tapa sanoa ensin ajatella sitten. Anteeksi pyytäminen on silloin vaikeaa, kun sanoo jotain tylysti eikä voi valehdella etteikö asiaa tarkoittanut. Niinpä olen itsekin opetellut ”poistu sivu vasemmalle” ja nytkin oli vkl:na paljon vieras kutsuja mutta kun tisin että jossain on ihminen jolle saatan sanoa jotain, jäin mieluummin kotiin.
    En toki aina, mutta tällä kertaa olin väsynyt ja puuhaamista riitti muutenkin niin valitsin helpoimman. Normaalisti vältän ihmistä paikan päällä muuten – jos on esim. häät. En voi jättää menemättä kenenkään takia. Joku sanoo jotain hölmöä, en vastaa siihen vaan tuumaan tekosyyn ja poistun muualle.

    • 12.1

      sanoo

      Asiaa voi harjoitella. Tiedän itsekin, että vanhemmiten on halu entistä enemmän ollut sanoa asioista. Kuitenkin olen huomannut, että kuinka suuren energiamäärän se vie itsestäni. Parempi siis miettiä, että mihin energiansa kuluttaa.

  9. 13

    Belladonna sanoo

    Hyvä kirjoitus! Olet oikeassa tuon provosoitumisen ja oman mielipiteen/kannanoton suhteen: usein on parempi pitää suu supussa. Tätä olen minäkin opetellut ja aika usein onnistun, mutta vielä on matkaa. Ihanaa, kun kirjoitit ja muistutit aiheesta. Mukavaa viikkoa!

    • 13.1

      sanoo

      Itse pyrin miettimään ennen kun sanon. Jos sanomani loukkaa toista, niin silloin varsinkin pidän suun supussa. Harjoittelu tekee meistä mestarin.

  10. 14

    Tarja sanoo

    Kiitos kirjoituksesta. Äiti opetti lapsena jos ei ole hyvää sanottavaa älä sano huonoakaan.Ja kyllä on vaikeeta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *