Ilo katoaa ja suru tulee tilalle

En yleensä kirjoita työstäni tai mistään siihen liittyvästä, nyt pieni postaus, ilman mitään isompia paljastuksia.

Viikonloppuna pohdin ääneen, että voisiko elämässä tehdä jotain muuta, jotain mitä itse haluaisi tehdä. En tiedä, että oliko se joku etiäinen, joka kertoi minulle, että on tulossa muutoksia, muutoksia, joita ei itse välttämättä haluaisi.

Eilen sitten se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta tieto, että joudun eroon mun kolmesta upeasta työkaverista. Meillä on ollut NIIN paras tiimi, että ei parempaa porukkaa voisi kuvitellakaan. Puhumme keskenämme kaiken avoimesti ja sanomme suoraan ikävätkin asiat, mutta hyvässä hengessä. Hoidamme työmme niin hyvin kuin vaan kykenemme ja autamme toisiamme aina. Parasta on kuitenkin se, että meillä on keskenämme todella hauskaa.

Uutisen jälkeen työteho hävisi varmasti koko porukalta. Kaikki ikään kuin lamaantuivat. Itse menetin yöuneni ja yksi työkaverini tuli myös töihin tänään unettoman  yön jäljiltä.

Mä toivon, että löydän sen ilon vielä, vaikka tänään ainakin se on kadoksissa.  Siirtoni tulee tapahtumaan jo ensi viikolla, joten kauheasti en saa aikaa sulatella asiaa.

Tämän päivän asukuvissakin on havaittavissa se haikeus, joka meidät valtasi.

Tältähän se tuntui tänään.
Työpaikalla ollaan vuorokaudessa aika iso osa, joten itse olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että siellä olisi kivaa ja viihtyisi.
Mä olen niin tunneihminen, että sekä hyvät, että huonot tunteet tunnetaan täysillä. 
Onneksi kuitenkin hyviä tunteita on kuitenkin useammin. 

Ehkä se aurinko paistaa taas huomenna. 
Maiju
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Ymmärrän hyvin tunteesi. Työyhteisö on todella iso osa elämää, ja hyvät työkaverit ovat kullan arvoisia.Mietin juuri tänään, miten iloinen olen duunistani, ihan tavallisesta työläistyöpaikasta matalapalkka-alalla, koska kuulun siellä yhteisöön, jossa viihdyn.Rohkeutta ja tsemppiä Maiju.Joskus tällaiset ikävät asiat voivat olla alku jollekin uudelle ihanalle.
    Heli

    • 1.1

      sanoo

      Kiitos Heli. Tällaista tiimiä ei rakenneta kuukaudessa eikä kahdessa. Siksi me ollaan sitä vaalittu. Mäkin jätin juuri yhden työpaikan hakematta, vain sen takia, että mulla on NIIN hyvät työkaverit. Jos olisin tiennyt niin, olisin harkinnut sitä vakavissani.

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos Virpi. Tässä ehkä ikävin oli tuo liian lyhyt aika sopeutumiseen. Ikävää oli tämä lamaannuksen tunne koko yhteisössämme.

  2. 3

    sanoo

    No voi kurjuus! Tuommoiset pommit ovat kyllä aina kammottavia ja vaativat kyllä sulattelua. Toivon hartaasti, että kaikki sujuisi parhain päin! Paljon voimia ja jaksamista! <3

    • 3.1

      sanoo

      Sulattelua se olisi vaatinutkin. Se olisi ollut helpommin hyväksyttävissä, kun ihmisille annetaan aikaa. Kiitos Dahlia.

  3. 4

    sanoo

    Voit tehdä mitä haluat! Huomenna on loppuelämän ensimmäinen päivä, niinkuin eräs ystäväni viisaasti tässä totesi. Olen seurannut hyvän tuulista blogiasi, vaikka en ihan ehkä kohderyhmää olekaan. Tarinoistasi tulee hyvä mieli. Tsemppiä! Ja tervetuloa piristymään iloiseen uudeen blogiini, kun siltä tuntuu. 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Voi kiitos ihanainen. Mulle tuli tunne, että tsempparista tulee tsempattava … Tulen katsomaan, että millainen blogi sulla on.

    • 4.2

      sanoo

      🙂 Jokainen tarvitsee joskus tukea tai kuuntelijaa. Ja sellaisille sitä suo erityisesti, jotka tuovat muille niin paljon iloa ja aurinkoa. Blogi on aivan vauva, ei vielä viikkoakaan ja minun tekisi mieli kertoa kaikille, että minulla on blogi 😀

  4. 5

    Anonyymi sanoo

    Kurja juttu, varsinkin kun tulee ihan puskista… Toisaalta jos sinusta on kuultu muillakin osastoilla, niin he haluavat sinut sinne pirstämään heidän työpäiviään…? Kukapas sen tietää 😉 Toivottavasti siirto muuttuu "hyväksi" alku järkytyksen jälkeen. Tsemppiä! 🙂 Sartsa

    • 5.1

      sanoo

      No niinhän se varmaan on, että haluavat mun ilon sinne, mutta varmasti ei ihan heti tule iloa mukana.

  5. 6

    sanoo

    Voi harmi , kurja juttu , että tulee tuollaisia muutoksia ! Toivottavasti uudesta toimistosta löytyy vähintään yhtä hyviä työkavereita , kaikkihan on mahdollista . Vaikka nyt tuntuu haikealta , olen varma , että olet niin positiivinen ja hyväntuulisen oloinen , että luot itse sen viihtyisän ilmapiirin , tsemppiä ❤️

    • 6.1

      sanoo

      Tunnen kyllä ihmiset, johon menen. Kuitenkin se aina vaatii vähän ylimääräistä voimavaraa, että opit kaikki uuden toimiston tavat. Itselläni on näitä ylimääräisiä menojakin ja ne on niin hyvin saatu toimimaan työkavereiden kanssa. Kun ovat niin joustavia.

  6. 7

    sanoo

    Tulipas ikävä yllätys. Ymmärrän, että harmittaa. Mutta voihan se olla, että sinulla synkkaa uudenkin tiimin kanssa erinomaisesti.

    Tsemppiä sinne!

    • 7.1

      sanoo

      Kyllä mä uskon, että synkkaa… Tunteet on vaan tunteita ja on välillä niin vaikea vaan painaa ON/OFF nappulaa.

  7. 8

    sanoo

    Olen pakosta joutunut taistelemaan huonossa työympäristössä muutaman kuukauden ja kaikki ilo on kadonnut muustakin elämästä. Minulla tämä on varmaan viimeinen ponnistus ja yritän vielä hiukan aikaa jaksaa. Mutta työ on niin tärkeä osa elämää, että toivon sulle uutta iloisempaa alkua! Stemppiä, olet ajatuksissani!

    • 8.1

      sanoo

      Kiitos. Kyllä mä uskon, että mä viihdyn tulevassakin, mutta nyt mä olisin halunnut omat voimavarani laittaa ihan toiseen asiaan, josta sunnuntaina juuri päätettiin. Tämä mahdollisuus kun tuli nyt puskasta, eikä ollut edes mielessäni.

  8. 9

    sanoo

    Aina kurja juttu, mutta pää pystyyn! Aina ei pysty käsittämään miksi muutoksia osuu kohdalle, varsinkin niitä epämiellyttäviä, mutta kaikella on tarkoituksensa. Vanhan loppu on aina uuden alku. Itse mantraan tätä silloin tällöin, kun kaikenlaisia inhoja muutoksia on kohdalle osunut. Ja mikä on varmaa niin ei ne vanhan osaston työkaverit katoa minnekään.

    • 9.1

      sanoo

      No ei ne häviä mihinkään onneksi… Mulla oli vaan ne muut suunnitelmat nyt edessä… Kun näissä muutoksissa aina tarvitaan voimavaroja ja tuntuu, että tähän ei nyt olisi ollut vaan jaettavissa.

  9. 11

    sanoo

    Tsemppiä Maiju, en muuta osaa nyt sanoa. Toi on niin harmittavaista. Muut jo sanoivat mitä mullakin oli mielessä. (mullakin kammari muuttui nurkaksi..käyppä kylässä)

    • 11.1

      sanoo

      Kiitos Ansku… eihän tähän oikein voi muuta sanoakaan. Pakko oli vaan purkaa tämä ahdistus ulos. Kyllä me ollaan työkavereiden kanssa surkuteltu asiaa ja varmaan huomenna jatketaan.

  10. 12

    Romantic Lady sanoo

    Tuo on ihan järkyttävvää! Kyllä alaisen pitäisi aiemmin saada tietää siirrosta. Eikö tuo vaikuta myös tulokseen? Kai se nyt jonkin vertaa vie aikaa, että saa tiimin toimimaan vaikka olis kuinka kokenu porukka? Ymmärrän sinua: olis minustakin kamalaa joutua toiselle osastolle vaikka porukka oliskinkiva.

  11. 13

    sanoo

    On se vaikea sopeutua muutoksiin, en tiedä sit onko parempi että tapahtuu nopeasti vai roikkuuko löysässä hirressä kauan, niinkun mulla nyt on tilanne. Tulevaisuus on aivan auki, yhtään ei tiedä mistä syksyllä itsensä löytää…

    • 13.1

      sanoo

      Mä toivoisin aina vähän pidempää prosessointiaikaa. Jotenkin aivot saisi valmistautumaan paremmin tulevaan. Toisten järjestämät muutokset vievät aina aika paljon energiaa.

  12. 14

    sanoo

    Työelämän muutokset ovat aina isoja asioita, jotka vaikuttavat työssä viihtymiseen ja jaksamiseen. Vaikka muutokset eivät aina tunnu – ainakaan aluksi – hyviltä ja mukavilta asioilta, sieltä saattaa kummuta jotain uutta ja palkitsevaa. Sun positiivisella katsomuksella asiat varmasti kääntyvät parhain päin.

    • 14.1

      sanoo

      Kyllä tästä siirrosta on jo koitettu etsiä niitä positiivisempiakin asioita. Pitää vaan saada palaset toimimaan.

  13. 15

    Tarja M sanoo

    Meillä kanssa töissä muutoksia huonompaan suuntaan. Ja lisää muutoksia on kuulemma tulossa, mutta niistä ei ole vielä tiedotettu mitään. Itse asiassa tälläistä muutosta huonompaan suuntaan on ollut pikkuhiljaa jo parin vuoden ajan. Ja suuren ikäluokan ihmiset, nämä jo vuosikymmenien ystävyydessä laskettavat ihanat työkaverit jäävät toinen toisensa jälkeen eläkkeelle, myös lähin työkaverini parinkymmenen vuoden ajalta… Lähipiirissäni monet muutkin valittavat omilta työpaikoiltaan ilmapiirin huononemista. Toivotaan – kuten Heli tuossa ekassa viestissä kirjoitti – että ikävät asiat voivat olla alku jollekin uudelle ihanalle! Sen huomaa yleensä vasta jälkeenpäin. Uskon, että kun saat käytyä tämän asian läpi löydät taas oman iloisen, asioitten valoisan puolen kaikessa näkevän Maijun! Tsemppiä!

    • 15.1

      sanoo

      Kyllä mä uskon, että tämä vielä iloksi muuttuu. Johonkin on kadonnut se ennen niin paljon hehkutettu työhyvinvointi.

  14. 16

    sanoo

    Ohhoh – jopas on aikataulut! Työnilon menetys on kakkajuttu – tiedän kokemuksesta. Mutta jos kenen, niin sinun luonteellasi sen löytää uudelleen. Tsemppiä♥♥♥

  15. 17

    sanoo

    Ensinnäkin hienoa, että olet saanut viettää tuollaisessa tiimissä aikaasi. Sinua on siunattu. Kuulostaa ikävältä, kun tuollainen temppu tehdään, eikä siihen ole aikaa varautua. Työ, jossa viettää suuren osan päivästä, on todella tärkeää, että siellä myös viihtyy.
    Itse näen, että kun sun suru on surtu, niin aukeaa joku uusi ovi, jota jo vähän väläyttelitkin tuossa. Jonkun aikakauden loppu on uuden, paremman alku <3 <3 <3 Usko ja luota itseesi ja uskalla hypätä uuteen. Sinä osaat, sinä pystyt, sinusta on siihen.

  16. 19

    sanoo

    Aikaisemmissa kommenteissa olikin jo paljon ajatuksiani, joten en niitä toistele.
    Iloinen luonteesi varmaan auttaa uuteen tilanteeseen sopeutumisessa eikä koskaan voi tietää mitä hyvääkin uuden oven takana odottaa. Tsemppiä Maiju! Show must go on!

  17. 21

    Anonyymi sanoo

    Olen niin pahoillani puolestasi. On se ihmeellistä kuinka johto toimii just niin vastoin hyvin tiedossa olevia sääntöjä siitä miten pitää työntekijöiden motivaatiota yllä. Tasan tiedetään kuinka tukeminen ja kannustaminen, pieni jousto kannustaa aina vain parempiin suorituksiin ja kuitenkin nykytrendi on, että vedetään matto motivoituneiden työntekijöiden alta. En ihmettele miksi ihmiset uupuvat. Turhautuneet eivät pysty parhaimpaansa ja sitten saadaankin pystyyn YT:t. Toisaalta ulossaneeraaminen minun kohdallani oli hyvä juttu, en olisi kestänyt päivääkään sitä mitätöintiä, mitä me kaikki kohtasimme. Voimia, muutos kääntyy varmasti kohdallasi onnenkantamoiseksi, usko pois:) terv Satu

    • 21.1

      sanoo

      Niin koskaahan ei tiedä, että tuleeko motivaatiokato, vai mitä siitä seuraa. Voi seruaa myös isompia asioita. Voihan se siis olla mullekin se piste tehdä se iso ratkaisu elämässäni. Koskaan ei voi tietää.

  18. 22

    sanoo

    Muutoksethan ovat yleensä ihmiselle hyväksi, mutta tuosta nyt on vaikeaa löytää positiivista – no ehkä sitten joskus…
    Itse työskentelen yksin, eli ei ole minkäänlaista työyhteisöä, eikä se tunnu mukavalta. Oli työyhteisö sitten huono tai hyvä, aina se tuo vaihtelua työpäivään.
    Sun positiivisuutesi on kyllä niin tarttuvaa, että kun levität sitä ympärillesi, luulen että huonompikin porukka muokkautuu hymyileväksi ja hyvin keskenään toimeen tulevaksi…
    Siinäpä haastetta – haasteisiin olet vissiin tottunutkin.
    Sitten voittekin entisten työkavereitten kanssa pitää kivoja ilatsuja tapaamisten merkeissä. Sorry vaan, yritän tässä etsiä hyviä puolia sulle kurjassa tilanteessa! Tsemppiä!!

  19. 23

    Anonyymi sanoo

    Muutokset työpaikoilla ovat nykypäivää, halusimme tai emme. Työnantaja vähät välittää meneekö into työhön tai ei, jos ei innosta, paikkaajia löytyy. Pelästytän oikein kunnolla sanomalla, mikäli tunne ja into työhön menee, on se vaan niin, että se sitten menee, eikä takaisin tule, ihminen ei pysty ruuvaamaan päänsisäistä mekanismiaan toiseen suuntaan, pakollakaan. Näin kävi mulle.
    Organisaatiomuutoksiin täysin kypsä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *