Jatkoaikaa elämälle – elämä on lahja

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, mutta päätin kirjoittaa siitä uudestaan ja vähän enemmän aihetta avaten. Kirjoitin aiheesta 2,5 vuotta sitten siskoni 60-vuotispäivänä. Aiempi blogipostaukseni löytyy täältä. Tuosta aiemmasta blogipostauksesta pääsee myös siskoni omiin kertomuksiin, joissa hän kertoo aiheesta ja siitä, että miten on asiat tapahtuneet. Aion nyt kertoa siskostani, jonka elämä on ollut katkolla monta kertaa, hän jos kuka on opettanut minullekin sen, että elämä ei ole itsestäänselvyys, elämä on lahja.

Lokakuussa vietetään Euroopan elinsiirtopäivääHaluan omalta osaltani olla kertomassa, että miksi tästä aiheesta pitää puhua. Olen seurannut siskoni taistelua sivusta ja tiedän, että mistä puhutaan. Itse ei voi usein valita korttejaan, joilla elämä eletään.

tarja-teho-osastolla-1

Siskoni tarina:

Siskoni sairastui jo parikymppisenä, mutta hänellä kesti yli 10 vuotta saada diagnoosi sairaudelleen. Hänen diagnoosinsa lopulta oli primaarinen sklerosoiva kolangiitti. Tämä tarkoittaa sitä, että maksansisäiset sappitiehyet ovat tulehtuneet ja kutistuneet. Siskoni iho kutisi ja iho tuli keltaiseksi. Hän kärsi erinäisistä oireista. Keltaisuus oli hänen näkyvin oireensa sairaudestaan. Häntä häiritsi jatkuvat kutina iholla, joka oli usein niin kauheaa, että siskoni tunsi koko elimistönsä olevan kuin tulessa. Hän oli niin tuskissaan kutinan kanssa, että koitti kamman ja saksien avulla helpottaa kutinaansa. Mikään ei auttanut. Tämän varmaan voi jokainen kuvitella mielessään, kun mikään ei auta ja tuntuu kuin olisi 24/7 tulessa.

Viisi vuotta siitä kun hän sai diagnoosin (hänen ollessaan 37-vuotias) lääkäri totesi, että tilanteeseen ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin maksansiirto. Hän pääsi leikkausjonoon marraskuussa 1990. Joulukuussa 1990 hänet hälytettiin kahteen eri kertaan leikkaukseen, mutta molemmilla kerroilla siskoni heräsi nukutuksesta ilman, että leikkausta oli pystytty tekemään. Tuossa vaiheessa oli hänen miehelleen kerrottu, että siskollani on elinaikaa vain viikkoja. Siskoni ei sitä silloin tiennyt. Muistan kuinka itse aina rukoilin, että ”älä anna lasten menettää vielä äitiään” ja siskoni oli miettinyt samaa. Hänen lapsillaan oli tuolloin ikää 11- ja 15-vuotta.

tarja-1

Tällöin taisteltiin siis jo aikaa vastaan. Kun soitto sitten viimein tuli oli sisarellani flunssa, mutta siitäkin huolimatta hänet päätettiin leikata ja leikkaus onnistui. Leikkauksen jälkeen alkoi kuitenkin tulemaan erilaisia ongelmia. Hänelle tuli sappiongelmia, erilaisia tulehduksia ja akuuttia hyljintää. Kuitenkin siskoni pääsi sairaalasta lopulta kotiin. Kului jokunen vuosi ja siskoni jatkoi elämäänsä ja hän lähti opiskelemaan itselleen uutta ammattia. Juuri ennen valmistumistaan hänen oireensa kuitenkin palasivat.

Hän joutui uuteen siirtojonoon.  Alkukesästä 1994 tärppäsi ja hänet leikattiin. Siirron yhteydessä maksavaltimo tukkeutui ja hänelle jouduttiin tekemään ohituksia. Parissa viikossa hänen vointinsa huononi ja yleiskunto laski. Maksavaltimot olivat tukkeutuneet ja maksa oli menossa kuolioon. Siskoni painoi tuolloin 39 kiloa. Siskoni sairaalareissu venyi kymmenen kuukauden pituiseksi.

tarja-sairaammillaan-1

Hänen tyttärensä oli tuossa vaiheessa saanut lapsen 17-vuotiaana. Lapsenlapsi oli tuolloin 8 kuukauden ikäinen ja tytär viestitti äidilleen kirjeellä sairaalaan ”lupaa äiti, että et kuole”.  Tuo aika oli lapsille ja miehelle todella rankkaa aikaa. Äiti sanoi lapsilleen, että ”ei voi luvata, että ei kuole, mutta voi yrittää pitää kiinni viimeisistäkin elämänrippeistään”. Tuossa vaiheessa jo tiedettiin, että siskolleni ainoa mahdollisuus olisi kolmas maksansiirto. Tähän tuli mahdollisuus vuoden 1995 alkupuolella. Leikkaus meni hyvin ja hän pääsi kotiin viiden viikon päästä leikkauksesta. Seuraavana kesänä siskoni alkoi kärsimään erinäisistä ongelmista, jotka lopulta veivät hänet pyörätuoliin ja erinäisten muiden apuvälineiden käyttäjäksi. Hän sai keuhkokuumeen ja sytomegaloviruksen. Hän meni sairaalassa tajuttomaksi ja sairaalaan kutsuttiin lähiomaiset paikalle. Tilanne näytti pahalta. Hänellä oli ollut rankka haimatulehdus, joka lopulta kuitenkin alkoi hellittämään. Huonoina hetkinään hän mietti sairaalavuoteellaan hautajaisvärssyjä ja kirjoitti elämänohjeitaan vihkoon tytärtään varten.Toipuminen kesti viisi kuukautta.

Tämän jälkeen alkoi siskoni elämän jatkoaika. Helppoa ei varmasti ole ollut missään elämän vaiheessa. Hän on saanut erinäisiä sairauksia tämän jälkeenkin, mutta hän ei ole koskaan valittanut. Välillä hänellä on epäilty haimasyöpää ja hän on kuitenkin saanut monta kertaa sitten lopulta ilosanoman, että ei sittenkään. Hän on ollut kiitollinen elämälleen siitä, että on saanut elää. Hän on ollut kiitollinen siitä, että on saanut nähdä lastenlastensa kasvavan. Lapset ovat olleet kiitollisia, että ovat saaneet pitää äitinsä ja mies on saanut pitää vaimonsa sekä lapsenlapset mumminsa. Tällaisia asioita ei usein terveet ihmiset osaa arvostaa. Siskoni toistaa usein sitä, että on kiitollinen elämästään. Elämä ei ole hänelle mitenkään itsestäänselvyys.

fb_img_1468267677143

Muistan kuinka aina mietin, että mistä ihminen saa voimaa jaksaa? Uskoa siihen, että tästä vielä selvitään. Itse olen positiivisella elämänasenteella siunattu. Muistan kuitenkin itsekin miettineeni, että olisinko pystynyt tällaisen edessä itse säilyttämään tuon positiivisen elämänasenteeni ja kiitollisuuden tunteen, mitä siskoni on jaksanut tehdä nämä vuodet.

Haluan tämän kirjoituksen myötä muistuttaa, että että kannattaa sanoa KYLLÄ elinluovutukselle ja ilmaista tahtonsa selvästi myös lähiomaisille. Koskaan ei voi tietää, että mitä elämässä tapahtuu.

Itse olen sanonut KYLLÄ jo silloin, kun siskolleni tehtiin ensimmäinen maksansiirto. Nykyään älypuhelimellakin voi vastata KYLLÄ. Puhelimeen ladattavan  softan voi ladata täältä. Ulkopuolisten lahjoittajien toimesta on sisareni Tarja saanut jo kolme kertaa jatkoajan elämälle.

image

Elämälle kiitos. Elämä on suurempi lahja, kuin usein tulee edes ajatelleeksi.

Maiju

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Ole hyvä. Välillä on hyvä kertoa näistäkin asioista, että ihmiset ymmärtävät, että elämä voi olla pienestäkin kiinni. Itsekin silloin mietin, että mikä oikeasti on elämässä tärkeää.

  1. 2

    sanoo

    Kyynel silmäkulmassa luin kertomustasi sisaresi sairauksista. Onneksi elämä on nyt mallillaan ☺
    Me ihmiset ollaan joskus niin turhamaisia ja valitetaan pienistä mitättömistä asioista.
    Terveys on asia josta ei ymmärrä olla kiitollinen, niin kauan kun terveyttä on.
    Tänäkin aamuna katsoin peiliin (no aamuisin ei kyllä tarvitsisi) ja ajttelin kiitollisena, olen yhä elossa, eikä pahempia sairauksia, lukuunottamatta erinäisiä särkyjä, mutta tuun niiden kans toimeen ☺
    Kiitos Maiju tästä koskettavasta ja ajattelemisen aiheita herättävästä postauksesta ♥
    Ihanaa pyhäpäivää Sinulle ♥

    • 2.1

      sanoo

      Kyyneleet silmissä itsekin kirjoitin tästä. Luin pari lehtiartikkelia siskostani ja tunteet kyllä nousi pintaan. Varmasti tunteet nousi pintaan monelta muultakin, joita asia koskettaa. Nostan siskolle hattua, että kuinka hän on jaksanut. Hän on auttanut monia muitakin, jotka ovat kokeneet samoja asioita On jaksanut antaa ihmisille vertaistukea. Paljon on tapahtunut asioita myös tuon jälkeen, mutta niistä ehkä vielä joskus myöhemmin. Voisin joskus vielä kirjoittaa aiheesta, että ”mitä maksansiirron jälkeen?”

  2. 3

    sanoo

    Elinluovutus on tärkeä asia. Kirjoitan itse 3-vuotiaan tyttäreni kuolemasta, ja törmäsimme sairaalassa juuri tähän aiheeseen. Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

    • 3.1

      sanoo

      Voi kävin lukemassa blogiasi ja palaan siihen varmasti vielä uudestaan. Otan osaa suruusi.Suurinta surua on ihan varmasti se kun menettäää oman lapsensa. Halauksia ja voimia <3

  3. 4

    sanoo

    Kiitos tärkeän asian muistuttamisesta! Minulla on nyt puhelimessa tuo kortti. Olen sellaisen jo uosia sitten täyttänyt paperisena, mutta näin uskoisin sen olevan paremmin löydettävissä jos sellainen tilanne tulee esiin että sitä tarvitaan.

    Kaikkea hyvää sisarellesi!

    • 4.1

      sanoo

      Uskon, että kun vielä julistaa tätä sanomaa, että kaikki lähimmäiset varmasti tietävät kantasi, niin on helpompi hahmottaa asia. Jos siis jotain joskus sattuisi.

    • 5.1

      sanoo

      Jos tästä on hyötyä jollekin toiselle ja jos saamme jonkun allekirjoittamaan elinluovutuskortin, niin kiroittaminen ei ollut turhaa <3

  4. 6

    sanoo

    Hurja tarina, siskosi on taistelija! Tällaiset asiat saavat muistamaan, kuinka mitättömiä omat ongelmat monesti ovat. Hyvää sunnuntaita maiju ja terveisiä myös siskolle. <3

    • 6.1

      sanoo

      Siskoni on taistelija. Vain vahvalla elämänhalulla hän varmasti selvisi niistä hetkistä, kun joku toinen olisi jo luovuttanut.

  5. 7

    sanoo

    Huimaa mitä siskosi on kestänytkään. Nyt kun itse olen reunalla, tajuan hyvin, mitä tuntoja tässäkin tarinassa liikkuu. Toki kukaan toinen ei oikeasti voi tietää, miten toinen kokee sisällään.

    Isäni sai aikanaan siirtomunuaisen ja eli monta, monta hyvää vuotta siirteen avulla. Hänet vei lopulta vanha sotavamma, ei munuainen, se toimi loppuun asti.

    Kiitos, että jaoit siskosi tarinan ja kaikkea hyvää teille molemmille <3

    • 7.1

      sanoo

      Ihan varmasti vain ihminen, joka käy aallonharjalla ymmärtää, että mitkä on tunteet. Asioita miettii varmasti syvällisesti ja miettii myös sitä pahempaakin. Tsemppiä myös sinulle Leena.

      • 7.1.1

        sanoo

        Kiitos Maiju <3 Ja halit sinulle ja siskollesi! Siskot auttavat jaksamaan ja…nauramaan, vaikka ei just olisi aina aihettakaan, mutta pysyy elämässä kiinni.

        ♥♥♥

  6. 8

    Annukka sanoo

    Tiedätkin sen, että oma äitini kuoli vasta 32- vuotiaana pian syntymäni jälkeen, joten mulle elämä ei koskaan ole ollut itsestäänselvyys vaan todellakin lahja.

    Susta ja siskostasi on kyllä isoksi esimerkiksi meille kaikille <3

    • 8.1

      sanoo

      Tiedän minä sen. Muistan kuinka siitä kerroit tuossa yksi viidestä postauksessani. Taidat siis tietää varmasti ihan tarkkaan, että mitä on menettää äiti nuorena. Äiti on yksi elämän tärkeimpiä ihmisiä.

  7. 9

    sanoo

    Ihan kyynelsilmin luin siskosi tarinaa ♥ Kiitos että jaoit sen tärkeän asian puolesta!
    Kaikkea hyvää myös hänelle 🙂

  8. 10

    T.T. sanoo

    Tuo kortti on nykyisin yhtä tyhjän kanssa, sillä elinluovutuslaki muuttui vuonna 2010. Nykyään elinluovuttajaksi sopivan vainajan elimiä voidaan käyttää toisten ihmisten hoitoon, jos ei ole tiedossa, että vainaja eläessään vastusti sitä.

    • 10.1

      sanoo

      Kuitenkin kortin täyttämistä suositellaan edelleenkin juuri sen takia, että ihminen ilmaisisi selkeästi kantansa kortin avulla.

      • 10.1.1

        Minna sanoo

        Ja se on aivan turhaa. Allekirjoita kortti, jotta muut tietävät sinun haluavan jotain, joka kuitenkin tapahtuu lain mukaan. Kantansa ilmaisulla on tässä asiassa väliä vain ja ainoastaan silloin, jos joku jostain syystä ei halua elimiään käytettävän. Elinluovutuskortin tilalla voisi siis olla elinluovutuskieltokortti näitä henkilöitä varten.

        • 10.1.1.1

          sanoo

          Mietin samaa tänä aamuna, että kortti voisi olla mielummin niille, jotka kieltävät. Lainmuutoksen jälkeen olisi voinut muuttaa kortin suuntaa, mutta on ehkä helpompi markkinoida näin päin korttia, kuin kielteisessä muodossa.

  9. 11

    Belladonna sanoo

    Kiitos, kun jaoit siskosi kokemukset! Kiitokset myös muistutukseta elinsiirtojen tärkeydestä, tuon sovelluksen käyn heti lataamassa. Teidän perhettä on siunattu uskomattomalla positiivisuudella, elämänilolla ja tsempillä!

  10. 12

    sanoo

    Aivan uskomaton kertomus vahvasta naisesta, sinun siskosi on rautainen nainen.
    Elintenluovutuskortti on täytetty täälläkin jo vuonna 1996.

    • 12.1

      sanoo

      Varmaan vahvuukskin on ollut joskus koetuksella. Kuitenkin kuitenkin vahva halu elää, on varmasti pistänyt taistelemaan.

  11. 13

    sanoo

    Hieno postaus ja aihe ja kiitos siskollesi, että sait jakaa hänen tarinan. <3 Vaikka oma lapsi ei ole saanut sydänsiirtoa, niin Lastenklinikalla paljon aikaa viettäneenä, on tullut elinsiirto ja myös verenluovutus erityisen tärkeäksi asiaksi.

    Ihanaa maanantaita <3
    <<

    • 13.1

      sanoo

      Tämä tarina varmasti antaa uskoa muillekin samassa tilanteessa oleville. Kaikki eivät aina ole kuitenkaan yhtä onnekkaita. Monet jäävät saamatta siirännäistä ja kuolevat jonoon. Hienoa, että tiedät asian tärkeyden <3

  12. 14

    sanoo

    Kyllä on siskollasi ja perheellä tottakai, ollut hyvin rankkaa ja raskasta. Miten se monesti onkin nii, että se joka kokee eniten valittaa vähiten <3

  13. 15

    sanoo

    Lämpimät terveiset siskollesi ja hänen perheelleen. Siskosi on todellinen taistelija <3
    Minulla on ollut elinluovutuskortti lompakossani jo vuodesta 1994. Se pitäisi löytyä jokaiselta 🙂

    • 15.1

      sanoo

      Hän on taistelija. Mietin usein, että olisiko todellakaan itselläni ollut voimia taistella elämän puolesta niin paljon, kuin hän on tehnyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *