Joskus tuskastun itseeni

Tiedättekö sen tunteen, kun sitä tuskastuu itseensä. Minä tiedän, sillä sitä tapahtuu aika ajoin, nyt on taas se hetki. Minut tunnetaan ihmisenä, joka ei väsy koskaan ja ihmisenä, joka säntää paikasta toiseen pää kolmantena jalkana väsymättä. Se kuitenkin vaatii veronsa ja jostain asioista joutuu sitten tinkimään. Nyt olen tinkinyt pitkään taas siitä, että en ole ehtinyt pitämään itsestäni huolta.

Syksy on taas ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kun olen juossut pää kolmantena jalkana, olen unohtanut hoitaa itseäni. Tätä on oikeastaan tapahtunut jo taas pitkään. Liian pitkään.

Mitä kiireeni sitten aiheuttaa? No yksi esimerkki oli se, että joudun käymään tietyn väliajoin tarkistuttamassa lääkärissä veriarvoni ja uusimassa reseptini. Lääkäri toivoisi, että menisin edes kerran vuodessa hänen luokseen, mitä tekee tämä rouva? Kiireessä lääkkeiden loputtua, viimeisellä hetkellä soittaa rouva lääkärille, että voisiko tämä uusia vuoden lääkereseptit? Lääkäri uusii, kun vakuutan, että tulen lähiaikoina sitten vastaanotolle. Samalla hän laittaa lähetteen labraan ja pyytää tulemaan sitten vastaanotolle kuuntelemaan tulokset. Tämä tapahtui tammikuussa. Kesäkuussa sitten meikäläinen ”ehti” käydä labrakokeissa. Sitten jäinkin lomalle ja ehdin sen verran kuitenkin, että katsastin itse labratulokset netistä. Totesin tiettyjen arvojen olevan koholla, mutta eihän sitä nyt ehdi lääkäriin mennä. Nyt lopulta marraskuun viimeinen päivä sitten ”ehdin” mennä kuuntelemaan, että mitä mieltä lääkäri oli mun tuloksista. Onneksi lääkäri ei moittinut, minä selitin vaan, että kun en vaan ehdi tekemään mitään tällaista.

Kun kävin lääkärissä ja tiesin omat ongelmani jo ennen sinne menoani. Tiesin, että olen laiminlyönyt itseäni ja antanut itseni lässähtää. Tuskastuin itseeni täysin (tai tämä on tapahtunut jo alkusyksystä).

Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palata terveelliseen ruokavaliooni ja olla tiukempi monien asioiden suhteen. Tilaan nyt myös ajan ravintoterapeutille, edellisestä kerrasta taitaa olla jo peräti 5 vuotta. Tiedän kyllä omasta ravinnostani hyvin paljon, mutta haluan pientä uskoa ja vahvistusta tiettyihin asioihin.

Päätin kaivaa myös mehulinkoni taas tehokäyttöön ja lisätä ruokavalioon taas hyvin paljon vihreää.

hedelmat-1-1

Kavoin esiin myös Hellapoliisi Katin ja minun Supersmoothiet – mangosta mustikkaan kirja.  Nyt on aika tehdä jotain, eikä enää vain miettiä tekemistä.

supersmoothiet-mangosta-mustikkaan-1

Suurin muutos, jonka nyt teen on se, että jätän herkuttelut pois ja teen itse enemmän eväitä töihin mukaan. Nyt olen taas käyttänyt liikaa valmistuotteita. Itse tekemällä tietää paremmin, että mitä tuotteet sisältää ja, että ne on taatusti terveellisiä.

Toinen asia mitä olen miettinyt on se, että ensi vuonna vähentäisin entisestäänkin taas juoksujani. Katsotaan, että miten onnistun. Pitäisi taas löytää jostain aikaa itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen. Muuten tästä hommasta ei vaan tule mitään.

Taidan ottaa ensi vuoden teemaksi – pidä itsestäsi enemmän huolta.

Maiju

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Merkitsen puhelimen kalenteriin vuoden päähän gynegologi- ja hammaslääkärikäynnistä tms. ”varaa lääkäri”. Näin muistan milloin vuosi on kulunut ja tulen varanneeksi ajan, yleensä maanantaille, jolloin ei helposti ole muuta menoa. Nyt onkin taas aika varata hammastarkastus.

    • 1.1

      sanoo

      Mä en tiedä, että auttaako mulla tuokaan. Mä saatan siirtää sen jo sovitun, kun tulee juttuja päällekäin. Joskus tuntuu, että pitäisi käydä joku elämänhallintakurssi 🙂

  2. 2

    sanoo

    Säkin 😀 ! Itse ilmoitin juuri lääkärille että kävin kolme viikkoa sitten verikokeessa jossa piti alunperin käydä heinäkuussa. Nyt istun sohvalla syömässä jättipussillisen karkkia ”illalliseksi”. Turhautumista odotellessa.. 😛

    • 2.1

      sanoo

      Minäkin, ajattelin sen tunnustaa, kun kaikki aina luulee, että olen täydellinen. Minäkin olen vain ihminen, kuten sinäkin. Koitetaan olla armollisia kuitenkin itsellemme, kaikeasta huolimatta. p.s mä suljin nyt vähäksi aikaa karkkihanat 🙂

  3. 3

    sanoo

    On se kyllä kummallinen asia, ettei tule pidettyä huolta elämänsä tärkeimmästä ihmisestä eli itsestään. Varmaan jokainen terveellistäkin elämää viettävä joutuu aika ajoin tekemään havainnon, että on antanut erinäisten asioiden pikkuhiljaa repsahtaa. Mitä ne sitten kenelläkin ovatkaan. Ja kuinka ollakkaan useimmiten syy repsahdukseen on kiire. Ja sitten tulevat kuvioihin prosessoidut ruoat ja turhanpäiväiset makeat ja rasvaiset herkkupalat kun pitää vähän helliä itseään kun on ollut niin kiirekin. Ei ehdi lenkillekään kun on niin kiire. Voi hyvät hyssykät meitä! Onneksi joskus kiireiltään joutaa hetken miettimään olotilaansa ja huomaa koko kauheuden. Kyllä pitäis jotain tehdä, mutta kun tulee joulu ja on ne ja ne kissanristiäiset, mutta sitten otan itseäni niskasta kiinni ja teen taas kaikkeni saadakseni itselleni hyvän flown. Mitä jos alkasi saman tien, heti nyt. Joulunakin voi syödä terveellisesti ja pyhinä ehtii ulkoilla ja lukea kaikessa rauhassa ja helliä itseään oikein olan takaa. Kun se nyt vaan menee niin, että tämä elämä ei ole harjoitus, mitään uusintaa ei tule. Tästä on tehtävä paras mahdollinen itselle ja kun itse voi hyvin niin se heijastuu kaikkiin läheisiin ja hekin voivat hyvin.
    Itsellä ei ole ravinnon suhteen juurikaan repsahduksia, mutta nykyisin liikunnan suhteen senkin edestä. Samoin kannattaisi nuo ainoat kaksi jalkaansakin hoitaa paremmin ja ihonsa koko kropassa.
    Tulen niin sinun vertaistueksesi armon vuonna 2017 teemana ”pidä enemmän ja parempaa huolta itsestäsi”. Vitsi vitsi, että ihan nyt heti alkaisi, mutta jos ottaisi sellaisen pehmeän lähestymistavan aiheeseen tämän joulukuun ajan, listaisi asiat, joita ainakin pitää tehdä ja kun herää 1.1.2017 aamulla niin sitten tositoimiin. Ei kuitenkaan mahtipontisesti rynnistäen vaan järkevästi tavalla, jonka jaksaa pitää vaikka koko loppuelämänsä. Tämän vuoden alussa vietin kaksi kuukautta ”ei lisättyä sokeria” elämää. Helppoa kuin heinänteko. Asian sisäistäminen ja asenne ratkaisee aina! Ja hyvä tsemppari on kullan arvoinen:)

    • 3.1

      sanoo

      Minulle se ajatus tulee usein naps… ja pyrin välttämään sitä, että joulun jälkeen. Itse asiassa mä just mietin, että jouluna tykkään enemmän suolaisesta. Pyrin muutenkin valitsemaan kahviloissa yleensä sen suolaisen, jos vaan on tarjolla gluteenittomana. Kiva kun tulet henkiseksi tueksi, minä koitan vähän hiljentää vauhtia ja onneksi mun perusruokavalio on suhteellisen hyvällä jamalla kuitenkin. Vaadin siis vai pientä hienosäätöä elämään ja sitten taas voidaan hyvin. Näinhän se menee 🙂

  4. 4

    sanoo

    Täällä toinen joka on vähän turhan kanssa laiminlyönyt itsestään huolehtimista – kumma miten helppoa siitä on toisille paasata, mutta omalla kohdalla se vain jotenkin ihmeellisesti pääsee arjen kiireessä unohtumaan.. :/

    • 4.1

      sanoo

      Välillä vaan täyttää päivänsä jollain sellaisella, jonka ehkä voisi jättää osittain myös tekemättä. Katsotaan, jos osaisi ensi vuonna vähän enemmän relata.

  5. 5

    Belladonna sanoo

    Voi niin tutun kuuloista tuo, että unohtaa huolehtia itsestään. Ei ole kiva tai hyvä juttu ollenkaan, mutta vähän lohduttaa, että on muita ihan yhtä huithapeleita kuin minäkin. Mulla esim. laitettiin heinäkuussa väliaikainen paikka hampaaseen lohjenneen tilalle. Vannoin ja vakuutin itselleni, että varaan heti kotiin tultua ajan hammaslääkärin. Mutta kuinkas kävikään? Viime viikolla väliaikaisesta paikasta lohkesi palanen ja vasta sitten muistin koko hammaslääkärijutun. Koska ei ole kipua, sain ajan vasta joulun jälkeen. Ja olisihan se marraskuussa puhjennut umpisuolikin aiheuttanut vähemmän vahinkoa, jos olisin mennyt heti lääkäriin, enkä odottanut 4 päivää kipuillen.

    • 5.1

      sanoo

      Apua Belladonna.. siis puhjenneen umpisuolen kanssa neljä päivää. Olisi voinut käydä huonosti. Yriteään nyt pitää itsestämme huolta ja kuunnella itseämme enemmän. Joskus se puolikin vuotta voi olla liikaa <3

  6. 6

    sanoo

    Voi Maijuliini, tuskissani niin symppaan sun tuskaa. <3 Uskon myös, että Ellen Svinhufvudin kakkua saa gluteenittomana, koska siihen tulee, manteleita, kahvikermaa ja marenkia, mutta oliko tämä nyt kaiken valossa huono asia? <3

  7. 7

    sanoo

    Nyt olen onneksi päättänyt olla syömättä kakkuja 🙂 Koitan nauttia niistä ihanista kasvisten mauista, niitäkin voi rakastaa 🙂

  8. 8

    sanoo

    Järkeviä päätöksiä olet tehnyt. Mulla on tuo makeanhimo ihan valtava ja vaikeaa on jättää se karkkipussi sinne kaupan hyllylle. Nyt olen kuitenkin selvinnyt muutaman päivän aika kivasti ja jättänyt turhat napostelut pois. Vielä kun pystyisi annoskokoja pienentämään, eikä aina santsaisi niin olisi hyvä.
    Tsemppiä meille!

    • 8.1

      sanoo

      Todellakin. Tsempataan toinen toisiamme hyviin päätöksiin ja yritetään pitää itsestämme huolta <3

  9. 9

    Anonyymi sanoo

    Moni pitää itseään maailman tärkeimpänä tyyppinä, jota ilman mitkään kissanristiäiset ei vaan voi onnistua.

    • 9.1

      sanoo

      Jotkut voivat pitää todellakin itseään maailman tärkeimpänä tyyppinä. Onneksi olen nykyään itse oppinut sanomaan ei niille kissanristiäisille. Elämässä kun on muutakin kuin kissanristiäiset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *