Joulumuistoja 60-luvulta – isän silmin

Meidän perheessä on otettu aina kovasti valokuvia. Isäni oli innokas valokuvaaja, joten innostukseni kuvaamiseen on varmaan periytynyt häneltä. Katselin taannoin äitini luona vanhoja valokuvia ja kiinnitin huomiota siihen, että meidän isällä oli tapana varsinkin jouluisin asetella lapset kuvauskuntoon. Hän asetteli meidät pöydälle ja siinä me hänelle poseerattiin. Hänellä oli taito ottaa hyviä kuvia meistä lapsista. Vasta vanhemmiten olen oppinut ymmärtämään sen, että kuinka hyvä silmä hänellä oli valokuvaamiseen. Olen katsellut kuvia toisin silmin kuin ennen.Hän myös kehitti itse valokuvia. Meillä on monista kuvista identtisiä kuvasarjoja, joten olemme lapset saaneet omiin albumeihin samoja kuvia, kuin löytyy äitini luona olevista albumeista.

Olen joskus kertonutkin sen, että meillä oli suurperhe. Meitä oli 7 lasta, joista me viimeisimmät olimme kolmosia. Asuimme Haagassa pienessä kaksiossa muutaman vuoden meidän viimeisten lasten syntymän jälkeen. Katselin kuvista, että näiden täytyy olla Haagasta otettuja kuvia.

Nämä kuvat on otettu jouluna 1965 eli tasan 50 vuotta sitten.

Usein jouluisin meillä kävi ”tuttu pukki”, joka oli isäni. Hänen pukeutumisensa poikkeaa hyvinkin paljon tämän päivän pukeista. Hän taisi olla niitä pohjoisen pukkeja, koska hänellä oli lapinhattu päässään.

Isälläni oli jäänsiniset silmät, joten olin joskus tunnistavinani joulupukissa myös isäni.
Tässä taisi isäni kysyä, että ”Maijukka, oletko ollut kiltti tyttö?”
Isälläni oli välistä tapana puhutella jo tuolloin minua Maijukaksi, vaikka oikea nimeni on Marjo.

 

Hei katsokaa mitä mä sain?
Katsopa pukki, mä sain tällaisen paperinuken ja pukki katsoo (vai katsooko kameraan?).
Mitäköhän täältä paketista tulee? Lahjamme oli usein pieniä, mutta meille niin tärkeitä silti.
Kun meitä lapsia oli niin paljon, niin mehän saatiin kuusen ympärille helposti
piirileikit ihan oman perheen kesken.
Tällaisia poseerauksia meidän iskä sai meidät tekemään.
Nämä eivät ole ollenkaan ainoita laatujaan. Tällaisia otettiin
aina vaan uudestaan ja uudestaan. Niin, että valokuva-albumit
täyttyivät ja varsinkin meidän kolmosten kuvista.

 

 

 

 

Näin joulun alla sitä välistä haluaa miettiä lapsuuden joulujaan.
Meidän joulut näin suurperheessä eivät täyttyneet suurista määristä lahjoja.
Joulussamme oli tiettyjä perinteitä, joita noudatan vielä aikuisenakin.
Yksi asia on se, että joulupäivänä ei vierailla. Se on ainoa päivä vuodesta,
kun mä tiedän, että voin olla kotona enkä käy missään.
Maiju
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ihania muistoja! <3 Meillä ei myöskään liikuta mihinkään aattona ja joulupäivänä. Ennen ei tapaninakaan, mutta teinistä alkaen olen karannut illalla humpalle. 😀 Ihanaa joulunalusviikkoa Maijukka! 🙂

  2. 3

    sanoo

    Olipa ihanan nostalginen ja koskettava postaus. Olet myös valokuvaustaitosi perinyt isältäsi, taidat olla todella niitä ainoita jotka saa otettua minusta edes jollain tavalla kelpaavan kuvan! Mitä upeinta & rauhallisinta joulua!

  3. 6

    sanoo

    Ihania joulukuvia lapsuudestasi.Meilläkin kävi lapauudessani erilainen pukki kuin nämä nykyajan punanutut.Oli lammaskarvainen takki ja muistaakseni karvalakki.Pitää tarkistaa äidin luona vanhoista kuvista.Poseeraamisen taidon taisit myös oppia noilta ajoilta:)

    • 12.1

      sanoo

      Muistot on ihania. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mukavia muistoja, joita kantaa mukanaan. Tiedän kuitenkin, että näin ei ole.

    • 14.1

      sanoo

      Niinhän tuossa yhden kuvassa lukee isän kirjoittamana albumissa 😉 Se on jotenkin aina mielessä kun näkee tuon kuvan.

  4. 16

    sanoo

    Ihan mieletöntä, että on noin hienoja kuvia tuolta ajalta. Supersöpöjä nuo kuvat teistä kolmosista eli onpa todellakin ollut kuvaajalla silmää ja kärsivällisyyttä kuvaamiseen. Pitää muistaa, että tuohon aikaan ei ollut digikameroita vaan se, onnistuivatko kuvat näkyi vasta kuvien kehittämisen jälkeen.

    • 16.1

      sanoo

      Nimenomaan se siitä teki paljon vaikeampaa kuin tänä päivänä. Nykyajan nuoret ei välttämättä tiedä, että millaista oli ennen tuo kuvaaminen. Muistan kinofilmien ajan itsekin hyvin. Isälläni oli hyvä silmä kuvaamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *