Keliakia ei ole maailmanloppu – mutta siitä voidaan tehdä sellainen

Pitkään on ollut mielessä, että kirjoitan keliakiasta ja siihen liittyvistä asenteista muutaman sanan.

Itse sairastuin keliakiaan toukokuussa 2012. Minulle diagnoosi tuli ihan puskasta eli erään muun tutkimuksen yhteydessä ja pyytämättä. Minulla ei ollut koskaan sellaisia oireita edes, että olisin voinut epäillä keliakian mahdollisuutta. Kun sitten diagnoosin saatuani jätin heti kaikki ”kielletyt aineet” pois, niin tajusin jälkikäteen, että olihan niitä oireita kuitenkin. Mä en stressannut diagnoosista ollekaan, vaan sanoin kaikille, että se annettiin mulle ikään kuin siunauksena. Mun ei siis tarvinnut enää syödä sitä kaikkea mitä mun eteeni kannettiin. Nykyään joutuu enemmän tekemään etukäteistiedusteluja ruokavalion takia, jos haluaa käydä esim. ystävien kanssa kahvilla. Alkuun mun vaikeudet oli suurelta osin se, että kun ei tiennyt, että mitkä kahvilat huomioivat erikoisruokavalioiset ja mitkä eivät.

Nykyään mulla on sitten listat Helsingin kahviloista, joinne ei tarvitse mennä ja joihin on tervetulleet myös ruokarajoitteiset.  Suunnittelen siis usein mun treffini jo valmiiksi tuttuihin kahviloihin, niin ei tule sitten yllätyksiä vastaan. Sellaisissa kahviloissa, joissa työskentelee asennevammaista porukkaa käyn vain yhdesti eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. Niissä kahviloissa, joissa minua kohdellaan keliakiasta huolimatta normaalisti menen uudestaan. Näistä asioista puhutaan hyvinkin paljon keliakiaryhmissä, joten sana leviää paikoista, joissa saa palvelua, mutta myös, joissa ei saa.

MITÄ ON KELIAKIA?
Keliakia on sairaus, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä valkuaisaine, gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehduksen ja suolinukan vaurion. Tällöin ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy. Keliakian tyypillisimpiä oireita ovat erilaiset vatsavaivat, väsymys ja anemia, mutta sairaus voi esiintyä myös vähäoireisena tai piilevänä. Ihokeliakia on iholla esiintyvä keliakian ilmenemismuoto. Sen oireena on pienirakkulainen, voimakkaasti kutiseva ihottuma.
Keliakia voi alkaa missä iässä tahansa, lapsena, työikäisenä tai vasta myöhemmällä iällä. Nykyisin suurin osa keliaakikoista diagnosoidaan aikuisiässä.
Tutkimusten keliakiaa esiintyy Suomessa 2 %:lla väestöstä. Tällä hetkellä diagnosoituja keliaakikkoja on lähes 30 000.

Muutama asia minua häiritsee joissain kahviloissa, joista nyt ajattelin avautua. Tämä johtuu varmaan osittain tiedonpuutteesta.

Ruoanvalmistamisen ja tarjoilun tarkkuus
Keliaakikon leivonnaiset ja ruokalajit tulee valmistaa huolellisesti,
jotta tuotteeseen ei pääse sekoittumaan missään vaiheessa
gluteenipitoisia ainesosia. Keliaakikon työvälineet on oltava puhtaita ja samoilla työvälineillä ei saa koskea gluteenia sisältäviä tuotteita.

Kun keliaakikko saattaa joskus kysyä työskentelytavoista kahvilassa, niin se ei ole nipottamista, vaan se on keliaakikolle hyvin tärkeä asia, koska grammakin gluteenia on se raja, joka saattaa aiheuttaa keliaakikolle puolen vuoden – vuoden ongelman suolinukassa.  Keliaakikon ruokavalio on siis gramman tarkkaa. Hoitamaton keliakia saattaa aiheuttaa keliaakikolle mahdollisesti muita ongelmia, joita kukaan ei halua esimerkiksi suolistosyövän pelossa. Siksi jokaisen elintarvikealalla työskentelevän tulisi suhtautua tähän vakavasti, eikä pitää tätä nipottamisena.


Ongelmia jossain kahviloissa:
Useimmat gluteenittomat tuotteet, joita kahviloissa on tarjolla on pakastettuja. Pari asiaa jotka itseäni häiritsevät ja joihin yritän aina kiinnittää kahvilatyöntekijän huomion on nämä:

  • pullani tai sämpyläni sulattamisen sijasta kuumennetaan kuumaksi. Jokainen tietää, että mitä käy pullalla tai sämpylälle sen jälkeen.  Se menee pilalle, koska jäähtymisen jälkeen se kovenee.  Yritän välttää tätä kysymällä, että osaatko sulattaa sen tuotteen niin, että sitä ei kuumenneta? Sitten tuleekin seuraava ongelma:
  • Kun yritetään sulattaa pullaa, niin kyllähän se on niin, että kahvilatyöntekijän on sitten kokeiltava, että onko pulla sulaa. Miten se sitten tapahtuu? No paljaalla kädellä tai siis sormella kokeillaan pullan keskeltä, että onko sulaa (katso kuva). No ei ole sulaa, pulla takaisin mikroon, välissä kassalle käsittelemään rahoja ja sitten uusi kokeileminen. Kaikki tämä tapahtuu paljaalla kädellä, eikä puhettakaan, että laitettaisiin se puhdas hanska käteen, niin kuin ohjeet edellyttävät käsiteltäessä keliaakikon ruokaa.  – Viime kesänä tätä tehtiin kahden eri työntekijän voimi eli kun toinen ei tiennyt, että oliko pulla sulaa, niin takahuoneesta tuli toinen työntekijä, joka iski sormensa mun pullan keskelle ja teki samoin.

Mulle eräs keliaakikkoystäväni, jolla on ollut keliakia jo 25 vuotta sanoi joku viikko sitten, että ”mä en yleensä toivo kenellekään keliakiaa, mutta sinun kohdallasi mun täytyy sanoa, että onneksi sä sait sen”. Mä tiesin heti, että mitä Seija tällä tarkotti. Hän tarkoitti sitä, että kun mä olen hyvin aktiivinen monissa asioissa. Olen saanut aktiivisuudellani muutamia yrityksiä miettimään gluteenittoman tarjontansa uudestaan ja antamaan myös palvelua keliaakikoille. Teen myös yhteistyötä joidenkin gluteenittomien tuotteiden valmistajien / maahantuojien kanssa.
Itse olen sitä mieltä, että keliaakikon ei pitäisi enää vuonna 2013 kuulla liian usein kommenttia, että ”ikävä kyllä meillä ei ole mitään gluteenitonta”. Näin kyllä joutuu usein vielä kuulemaan, pistän usein kyllä tällaiset kahvilat vastaamaan minulle, että ”miksi ei ole”. Mä olen saanut vastauksia, että
  • maanantaipäivät ovat vähän huonoja – eikö keliaakikon pidä syödä maanantaisin?)
  • niitä tuotteita kysytään niin harvoin – siksikö kun niitä ei ole tarjolla ja kaikki tietää jo, että ko. kahvilasta ei niitä saa?
  • tänään ei vaan nyt ole mitään, huomiseksi voin saada – todennäköisesti ei tarvitse enää vaivautua, koska huomenna en enää aio tulla.

Kaverini kysyi kerran tuohtuneena erässä kahvilassa kun mulle myytiin taas ”EI OOTA”, että ”millä te luulette, että keliaakikko elää?”. Kahvilatyöntekijä vastasti hänelle, että ”sitä hän on itsekin joskus miettinyt”. Tämä samainen kaverini kävelee usein mun perässä ”valittamassa”, kun en itse jaksa nipottaa.

Joskus olen miettinyt, että jos ”normi-ihmisiä”kohdeltaisiin kahviloissa näin, niin kahvilat olisivat menneet konkurssiin jo aikapäiviä sitten. Luotetaanko siis siihen, että ruokarajoitteisia on niin vähän, että niihin ei kannata panostaa. Kannattaa välillä myös miettiä sitä, että montako asiakasta poistuu se keliaakikon mukana sieltä kahvilasta, kun keliaakikolle on myyty sitä ”ei oota”.

Onko keliakia maailmanloppu?
Keliakia ei ole maailmanloppu. Se on pitkälti asennekysymys. Se voi olla uusi suunta terveellisempään ruokavalioon. Alkuun joutuu etsimään niitä tuotteita, jotka miellyttävät. Koko ajan tulee uusia valmistajia ja uusia tuotteita. Kun pitää silmiään auki ja on itse aktiivinen, niin varmasti löytää jatkossakin itselleen syötävää. Itse olen kokenut suurimmat ongelmani matkoilla. Matkoillakin pitäisi enemmä ennakoida asioita eli selvitellä etukäteen, että mitä on tarjolla ja mitä haluaisi olevan tarjolla. Kannattaa myös vaatia palvelua, se on mielestäni myös meidän oikeutemme.

Parhaat eväät on omat eväät

Ruokaa kyllä löytyy ravintoloista aina jotain gluteenittomana, se ei ole se ongelma. Ongelma on ollut enemmäkin se muu syöminen.

Mä syön säännöllisesti 5 kertaa päivässä, kun yritän pitää kiinni ruokavaliostani.
Kun lähden matkalle, niin mietin valmiiksi usein sen, että miten/missä syön. Jos lähden koko päivän kestäville messumatkoille, niin mun on ihan varmuuden vuoksi kannettava eväitä kylmälaukussani, jos hauan varmistaa, että ateriavälit pysyvät tasaisina. Tällaisilla eväillä lähdin Tampereen kädentaitomessuille pari viikkoa sitten.

Tällaisia eväitä saatan ottaa mukaan yön yli kestäville reissuille. 
Varmuuden vuoksi, koska ei aina tiedä, että mitä on aamupalalla tarjolla. 

Kun sitten itse haluaa välistä ”herkutella”, niin paras tapahan on se, että kaivaa gluteenittomat jauhot esiin ja alkaa leipomaan. Itse tehdyt leipomuksethan on usein jopa parempia gluteenittomina kuin normijauhoilla.
Viikko sitten alkoi tekemään mieli pannukakkua ja tein ne muffinsvuokaan. 
Tulipa todella hyviä. 
Tällaista siis tänään. Toivottavasti edes joku ymmärsi, että vaikka mä olen sinut tämän asian kanssa, niin miksi joskus voi vähän ärsyttääkin.
Pointti on siis siinä, että vuonna 2013 ei enää pitäisi kuulla liian usein asiaa, että 
”ikävä kyllä meillä ei ole mitään gluteenitonta tarjottavaa”.
Muistakaa myös tuo raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden käsitteleminen 
ja niiden käsittelyn tarkkuus.
Tulipa nyt vähän vuodatettua.
Maiiju

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ihan asiallinen vuodatus. Ja kahviloille tiedoksi: keliaakikoita on yllättävän paljon – lisäksi ovat vilja-allergikot – ja tämäkin ryhmä kasvaa todella nopeasti!
    Sinulla on kyllä hieno asenne – ja uskon, että jos samanlaisia kuin sinä olisi enemmän, ei tästä asiasta tarvitsisi kahviloissa huomautella.

    • 1.1

      sanoo

      Viime viikonloppuna juuri messukeskuksessa katselin kun mun sämpylääni käsiteltiin samoilla hanskoilla, joilla oli juuri käsitelty normisämpylöitä… No vaihtoon meni sämpylä… Pomo seisoi vieressä ja sanoi, että ei riskejä… Kun kysyin, että "anteeksi, mutta vaihdoitko hanskat välissä". No ihan asiallisia olivat…. Pyysivät anteeksi kovasti. Seuraavana päivänä sanoin, että voin itse ottaa sämpyläni siitä pussista….. Koko ajan joutuu vähän katsomaan, että mitä tiskin takaana tapahtuu. Aina ei kuitenkaan voi tietää kaikkea… ei ole ihmekään, jos vasta-aineet on koholla omasta tiukasta dieetistä huolimatta.

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    moi! olipa hyvä ja tärkeä aihe!

    meidän pienessä kahvilassa on joka päivä gluteenitonta kahvileipää ja tuoretta vielä,ei mitään `pakastepullaa`.
    pakastimesta löytyy esim. meidän itse tehtyjä gluteenittomia karjalanpiirakoita.
    gluteenitonhan on vielä niin uskomattoman helppoa tehdä,en voi ymmärtää mikä siinä niin vaikeata toisille tuntuu olevan.
    ja ollaanhan siitä kiitosta saatukin että ajatellaan myös teitä ruokarajoitteisia……

    terveisin kahvila-täti, vakilukijakin 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Hienoa. Tuosta asenteesta mä tykkään. Vielä karjalanpiirakoitakin… nyt alkoi kyllä tekemään mieli karjalanpiirakkaa 😉

  3. 3

    sanoo

    Oikein hyvä, kun kirjoitat tuosta keliakiasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta. Monikaan ei tunne sairautta tai tiedä sen hoitomuodoista ja ruokavalion vaikutuksesta elimistöön. Kuulostaa ehkä nipottamiselta, mutta sitä se tasan tarkkaan ole, vaan työskentelytavat on vaan tehtävä tiettyjen työtapojen mukaan, ettei siitä seurausi taantumaa potilaan tilalle. Itsekin puhun paljon omasta sairaudestani ja elinsiiroista, sillä monikaan ei ole asioista perillä ja myös haluan välttää vääriä luuloja ja uskomuksia. Monet sairaudet tulevat itsestään johtumattomista syistä, kuten keliakia, diabetes, reuma ja monet maksa- ja munuaissairaudet, sydänsairaudet ym. Hyvä kun annat kasvot asialle ja varmaan olet myös keulakuvana monelle mulle keliaatikolle, jotka tyytyvät siihen "ei oohon". Minäkin haluan vaikuttaa siihen, ettei meitä kaikkia maksasairaita leimata alkoholisteiksi, sillä tahtomattamme olemme saaneet kroonisia tai akuutteja maksasairauksia, joihin itse emme ole voineet vaikuttaa. Tsemppiä sinulle. ♥

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos Tarja kommentistasi. Nämä kun on näitä autoimmuunisairauksia, jotka vaan ovat geeneissä ja tulevat pyytämättä. Sanon aina, että pahemiakin sairauksia voisi saada. Teidän sun taustasi ja tiedän, että itse olet saanut sairauden, joka on vaatinut todellakin asennetta ja sitä on sulla ollut. Sanoin joskus jollekin ystävälleni, että mietin, että miten olet kestänyt nuo kaikki isot leikkaukset… Moni olisi jo luovuttanut, mutta et sinä. Tsemppiä itsellesi. Tämän kanssa pystyy elämään hyvinkin oikealla asenteella. Kunhan saadaan muiden aiheuttamat riskitekijät vielä kukistettua 😉

  4. 4

    sanoo

    Hyvä, että joku tuo tietoa meillekin, joille tulee kyseisen vaivan ovaamia vieraita. Mutta, kun yrittää tarjota parastaan heillekin, kuulee ei se nyt niin tarkkaa ole, hups.
    Tällä leveysasteella jo perunan vaihtaminen ksaviksiin on ylivoimaista monelle. Itse ongelmoin vatsan kanssa ja pyysin moista, eipä onnistunut.
    Mukavaa syksyn jatkoa ja paranemista vaivoista muistakin!

    • 4.1

      sanoo

      Joskus olen kuullut äidin ystävistä, joilla on omien sanojen mukaan keliakia, mutta syövät kaikkea. Joko heillä ei ole keliakiaa tai sitten heitä ei ole perehdytetty sairauteen ja seurauksiin, mitä poikkeaminen ruokavaliosta tuo tullessaan. Mä yritän valistaa tietämättömiä. Olen aina tyytyväinen kun joku sisäistää tän ongelman.

  5. 5

    sanoo

    Hyvä Maiju ! Hyvä ja asiallinen kirjoitus ja niin totta ! Ystäväni on keliaakikko ja useasti olen nipottanut hänen kanssaan ja puolestaan , kuinka vaikeaa voi muka olla jopa joskus niinkin , että ruokavalio on ilmoitettu hyvissä ajoin etukäteen . Usein hän odottaa vielä ruokaa , kun toiset jo syövät …

  6. 6

    sanoo

    Hyvä kirjoitus. Mua ärsyttää töissä joskus kun on kekkerit, iso täytekakku tai voileipäkakku muille pöydässä ja meidän yhdelle keliaakikolle onneton muffinsi muovikääreessä ja ei aina sitäkään.

  7. 7

    Anonyymi sanoo

    Ihanaa, kun kirjoitit aiheesta ja olet noin aktiivinen. 🙂 Itse yritän välttää vieraissa ravintoloissa syömistä niin pitkälle kuin pystyn. Joskaan en halua tehdä elämästäni liian hankalaa, joten välillä täytyy käydä paikoissakin, joissa pelkää ruokansa puolesta . Etenkin ulkomailla ollessa tulee valitettavan usein vatsa kipeäksi ruokailun jälkeen.

    • 7.1

      sanoo

      Tämä on aihe, joka on ollut mielessäni pitkään. Tiedän, että tämä myös saattaa jotain ärsyttää.

  8. 8

    Anonyymi sanoo

    "millä te luulette että keliaakikko elää"

    omilla eväillä, itse tehdyllä ruualla ja leipomuksilla!
    ravintoloissa/kahviloissa riittää juoma. en ole nälkään kuollut.

    ihmettelen välillä tuota asennetta, että jos kahvilasta ei löydy sopivaa leivosta, niin on päivä pilalla…

    • 8.1

      sanoo

      Tahdoit varmaan ymmärtää asian niin, että päivän pilaa se, että ei saa kahvin kanssa leivonnaista. Täytyy sanoa, että en sitä leivonnaista yleensä siellä kahvilassa edes haluaisi. Minulle voisi maistua siinä tilanteessa paremminkin joku suolainen. Nykyään kyllä usein tyydynkin kahviin ja otan proteiinipatukan laukustani. En viitsi juoksuttaa mun kavereitani kahvilasta kahvilaan.
      Et tainnut kuitenkaan ymmärtää, että mikä oli kirjoituksen pointti. Ei se, että ei saa tarjottavaa, vaan se, että miten noita elintarvikkeita käsitellään.

  9. 9

    Anonyymi sanoo

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kahden keliaakikon lähisukulaisena aihe on sinänsä tuttu, mutta tiedän että näin ei ole kaikille. Asioita on vaan jaksettava pitää esillä, kunnes muutoksia alkaa tulla. Kiitos kun puhut hiljaisempien puolesta.

    • 9.1

      sanoo

      Itse puhun aiheesta syystä, että monet eivät tiedä ja saattavat ajattelemattomuuttaan käsitellä väärin elintarvikkeita. Näin lisätään tietoutta, vaikka se välillä jotain ärsyttääkin 🙂

  10. 10

    sanoo

    Tuo oli kyllä niin hyvin kirjoitettu, Voin vain kuvitella miten vaikeata keliaakikon on löytää palvelua, jossa olisi otettu huomioon myös tuo käsittely. Itse joudun ruoka-aine allergiani kanssa kyselemään tarkkaan raaka-aineet tuotteista. Siinäkin saa palvelua laidasta laitaan. Jotenkin tuntuu kummalta, että ruoka-alalla ei osata suhtautua erikoisruokia tarvitseviin asiakkaisiin.

    • 10.1

      sanoo

      Tuosta elintarvikkeiden käsittelemisestä ei vaan voi koskaan puhua liikaa. Välillä sitä kyselemistä pidetään nipottamisena. Kun ei tiedetä, että miksi kysellään niin tarkkaan. Mulle ravintoterapeutti sanoi kerran, että älä ikinä väsy kyseenalaistamaan.

  11. 12

    Anonyymi sanoo

    Jos tiedän saavani pakastetun tuotteen, niin valistan aina, että laitathan sulatukselle 🙂
    Olenpa jopa palauttanut toisinaan, koska tuote menee pilalle kuumentaessa, eikä ole kiva alkaa jäähdyttelemään. Siinä jäähtyy kahvit ja teet samalla. Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

    • 12.1

      sanoo

      Munkin pitäisi opetella tuota palauttamista, sillä kyllähän siinä oppivat,,kun tuote palautuu. Mä yleensä olen ollut vain "tyytyväinen" kun olen saanut sen tuotteen. Kukaan normiruokavalioinen ei kyllä hyväksyisi sitä mitä me yleensä hyväksymme.

  12. 13

    Anonyymi sanoo

    Aika monesta saa jo gluteenitonta onneksi Ja puhumattakaan pizzoista (kotipizza, rosso, pizza hut) ja hamppareista (mäkkäri, hese). Ne kun lapselle mieluisia. Oma lapseni sairastaa keliakiaa. Ja esim Korkeasaari ja Särkänniemi hyvin kunnostautuneet tällä saralla. Stokkan deli. Silja line, Tallink ja Viking line

    • 13.1

      sanoo

      Onneksi ruokapaikat ovat nykyään aika valveutuneita. Kun saataisiin vielä noi kshvipaikat kanssa kiinnostumaan. Siljalla on ihan ok tarjonta, mutta jos matkustaa kalliimmissa hyttiluokissa, niin silloin kannattaa ilmoittaa laivayhyiölle etukäteen tuo gluteenittomuudesta, koska niissä ei ole sama tarjonta kuin normi aamiaisella yms

      Mutta siis kuitenkin edelleenkin tärkeintä im se, että elintarvikkeita käsiteltäisiin niin. että ne säilyisivät edelleenkin gluteenittomana.

  13. 14

    sanoo

    Kiitos kirjoituksesta. Yhdellä rakkaimmista ystävistäni on keliakia, hänellä todettu jo 15 vuotta sitten ja kyllä sitä vaan on oppinut tarjoomuksia ajattelemaan. Meillä mm. suunniteltiin kokonaan häiden tarjoamuksen keliakian pohjalta, ystäväni oli aivan kauhuissaan kunnes kerroin että kuules ei se höttö vehnäjauho tee munkaan vatsalle hyvää kun turpoaa palloksi 😀

    Useammin kuin kerran olemme kahvilasta kannoillamme kääntyneet jos hänelle ei tarjottavaa löydy kahvia enempää. Ja sanomme molemmat yhtä tiukasti, tasan varmasti myös koko kaveripiiri tietää, että mihin kannattaa mennä ja mihin ei, oli keliakiaa tai ei.

    Kiitos siis oikein hyvästä kirjoituksesta 🙂

    • 14.1

      sanoo

      Sä olet aivan ihana ja uskon, että kellu-ystäväsi arvostaa tekoasi. Itse aina sanon, että mun kanssa ei kannata stressata. Otan mielelläni omat eväät mukaan, enkä halua aiheuttaa lisävaivaa.
      Tuo kahvila-asia on vaan ongelma, mitä ei ymmärrä. Ravintolat kyllä tarjoavat, mutta eivät kahvilat. Mun kaverit on niin solidaarisia mua kohtaan, että vaikka sanon, että "ei haittaa, mä olen tottunut", niin he haluavat vaihtaa usein paikkaa vain solidaarisuussyistä.
      Kun kahvilat ymmärtäisivät sen, että hyvä kello kauas kuuluu. Mä käyn usein kiittämässä, jos olen saanut tarjoilua (vaikka vain sen yhden vaihtoehdon) ja hyvää palvelua. Moniko "normaali-ihminen" tekee saman. Ei tee, koska se on itsestäänselvyys.

  14. 15

    sanoo

    Hyvä kirjoitus ja asiaa. Lapsenlapsellani ei ole keliakiaa, mutta hän on allerginen paprikalle, myös jauheena. Sitä tunnutaan käytettävän joka ruuassa mausteena ja tarkkana saa olla. Kaikki ei aina ymmärrä, kun kysyy ravintoloissa ja kahviloissa tuoteselostetta. Yleisin kysymys on "onko se niin tarkkaa, jos sitä on pikkuisen?" On se tarkkaa, pienestäkin määrästä voi saada anafylaktisen reaktion. Eli asenteissa on korjaamista, vai johtuuko se ettei tiedetä? Omat eväät kulkee mukana meilläkin. Kiitos, kun jaksat "valittaa" asiastasi ja näin muokata yleistä asennetta myönteisempään suuntaan erityisruokavalioiden suhteen.

    • 15.1

      sanoo

      Sitä ei usein ymmärrä kuin vasta sitten kun tällainen rajoitus tulee joko
      a) omalle kohdalleen tai
      b) lähimmäisen kohdalle.
      Mullekin usein sanotaan, että "onneksi tänä päivänä on niin helposti tuotteita saatavilla". Niin onkin, mutta se on eri asia sitten, että missä.
      Monet kaverit ovat tajunneet ongelman vasta, kun ovat mun kanssani liikkuneet ja tajunneet vasta nähtyään sen ongelman. Vasta vierestä seuranneena sen tajuaa.

      Tilanne on tämä, vaikka se voisi olla toisinkin. Siis kun valistetaan, niin eiköhän tämä jonain päivänä pelaa niin kuin pitää.
      Ongelmana ei siis ole tuotteiden vähyys vaan tiedonpuute.

  15. 16

    sanoo

    Loistava kirjoitus kertakaikkiaan! Luin muuten jostain blogista, että Hakaniemessä on kiva kahvila, jonka kaikki leipomukset ovat pelkästään gluteenittomia, ja kuulemma tosi herkullisia. Van enpä nyt muista tietenkään mistä sen luin ja mikä oli kahvilan nimi. No, ehkä tiedätkin.

    • 16.1

      sanoo

      Kiitos. Hakaniemen hallissa on Keliapuoti, jossa kaikki on gluteenitonta. Yläkerrassa on kahvila, jossa saa nauttia Keliapuodista ostamiaan tuotteita. Jos puoti on kiinni, niin usein silloin myös kahvilassa on gluteenittomia. Kyllä on 1,5 vuodessa tullut tutuksi nämä gluteenittomat paikat….. ehkä niistäkin voisi jossain vaiheessa vaikka kirjoitella 😉

      Sen olen oppinut, että Tampere on gluteenittomien paratiisi …. kaupungilla ja kaupungilla on siis väliä 😉

  16. 17

    sanoo

    Hyvä Maiju!! Ihan loistava teksti ja vitsi mä toivon, että jokainen ravintola- ja kahvilatyöntekijä tän lukis. Ärsyttää, kun niin paljon suhtaudutaan välinpitämättömästi/negatiivisesti keliaakikoihin (sekä muihin ruokarajoitteisiin) eikä tajuta, että se ei ole kenenkään oma valinta eikä kukaan kiusallaan rupea niitä erityisvaatimuksia esittämään – toki asiakkaiden palveluhan kuuluu heidän työhönsä…

    • 17.1

      sanoo

      Kiitos Aino. Kyllähän sitä on joskus tullut tunne, että kiusallaan kyselen. Ruoka on kuitenkin se mun ainoa lääke, mikä tähän on olemassa. Tämä sairaus voi tulla kenelle tahansa, joka kantaa tätä geeniä. Ehkä siis viimeistään silloin asenneongelmainen ymmärtää, että mistä on kysymys. Onneksi olen saanut myös isljon hyvää palvelua osakseni 🙂

    • 17.2

      Anonyymi sanoo

      Mitä tulee keliakiaan sairautena (itselläni sama vaiva myös ja kuulun nuorten toimikuntaan) niin mielipiteensä toki kullakin mutta itse koen sen lähinnä ominaisuutena, juuri siksi kun ei sen takia tarvitse lääkkeitä syödä, vaan hoituu ruokavaliolla. Ajatellaan vaikka niin että moni muu "joutuu" vielä syömään kaikenlaisia myrkkyjä kun keliaakikot on niistä vapautettu 😉 Omaa elämänlaatuani on keliakia lisäksi vain parantanut, koska monta erittäin hyvää ystävää en ilman tätä ominaisuutta olisi tavannut 🙂

    • 17.4

      sanoo

      Ihanaa että kirjoitat tästä aiheesta on Luojan ilo että olen saanut lukea juttujasi. Ja vältyin itse näiden kirjoittamisen vaivalta .. sillä voin keskittyä muihin asioihin. Vastaaviin tärkeisiin.

      Ystäväni on kokki ja hän tekee Catering-ruoista, hää tilauksista ihan kesällä oli grillillä töissä. Hän on ikäiseni. Hänelle ei ole opetettu koulussa erikoisruokavalioita tarpeeksi. Mutta satuin olemaan useamman kerran grillillä – syömättä koskaan sieltät ilattua mitään. Kerran omistaja jos toisenkin ihmetteli mitä me saamme sitten syödä. Olin jo kerännyt ruokalistasta ajatukissani itse kokoamani aterian ja ammuin sen suustani hänelle. hän katsoi minua hölmistyneenä. Sitten todella halui tietää mitä keliaakikolle voi tarjota jos tulee. Ystäväni taas innnostui vain ja päätti halua etsimään gluteenittomia reseptejä ja oppia lisää 🙂 Hän lupasi tehdä minulle joku kerta aterian.

      Minulla on tuttava joka valittaa pienimmästäkin asiasta. keliaakikko. me olemme joskus käyneet aina samalal Mäkkärillä. Hän valitti, valisti ja toisti niin kauan että kerran tuli päivä kun hampurilaisen välissä hyvä jos näkyi salaatin lehdet ja 2 suolakurkkua. Tämä Mäkkäri on sanaut kultaisia palkintoja monesti – vuoden parhaana gluteenittomana paikkana Mäkkärin ketjusta. Minua hävetti suuresti. Siitäkin hän valitti. Mutta vastaus tuli hyvin tylysti, se on "standardin mukainen". Ei lisätä väliin mitään.

      Olin jo aimmin tehnyt sitä, että niin usein valitetaan. Että keksimme toisen ystävämme kanssa kiittää joka paikssa ja jokaisessa tilanteesa vähänkin JOS ei ole valittamista. ja jos valituttaa me olemme hiljaa. Paitsi räikeät isot asiat. Siten olen saanut seuraavalla kerralal iloisempaa parempaa palvelua ja KAS IHMETTÄ mikä ollut väärin, jos on antanut ensin kiitosta ja sitten koittanut raknetavasti antaa palautetta jos joku vinossa ne on ollut korjattu! Usein yksi pieni lause on muuttanut kaiken. Suhtautumisen että se "yksi" vähemmistö istuu tuolla. Kerron usein että keliaakikoilla kulkee sana, paikoista, ruista nopeammin, kuin mainoslehdet täyttävät postilaatikon.

      Ja toinen; Jos meistä yksis aa hyvää palvelua jossain. meitä on pian 4 pian 10 ihmistä.

      Kiitetään ja neuvotaan rakakudella tietämättömiä!
      Kouluissa alettu vasta nyt opettamaan keliakiasta, minun tuttuni meni kokkikouluun jonka koko suvulla on keliakia.

      PS. Vakipaikkani kuntosalin lähellä kysyi "miten teet tuon kotona?" neuvoin ja hän oli hyvin kiitollinen, sillä käyn siellä aika usein. Hän varaa aina siksi jotain myös keliaakikolle. Suolaista kaipaan enemmän – suurempina annoksia. Makeaa löyty helpommin.

      PPS. Ennenvanhaan ei lukenut "gluteeniton" missään. Silloin ihmiset osasivat vielä tehdä ruokaa, kokata ja leipoa. Koskaan ei ole haitaksi tietää myös ruoka-aineksista 😉

    • 17.5

      sanoo

      Joo ei ole pahitteeksi tietää. Mä olen ollut mukana kehittämässä muun muassa s-ryhmän foodlabin gluteenitonta tarjontaa. Minusta oli upeaa, että millä asenteella heillä lähdettiin kehitystyötä tekemään. Myös se miten he perehdyttävät uudet työntekijät on ihailtavaa. Heistä pitää monien ottaa oota. Asenne niin kohdallaan.
      Itse kiitän aina kun saan hyvää gluteenitonta palvelua.

  17. 18

    sanoo

    Aivan loistavaa!
    Ite yleensä tyydyn lähtemään kahvilasta viereiseen, jos ei ensimmäisestä gluteenitonta tarjottavaaaa ole, tai jos esillä on vain sitä aina saatavaa Daim-kakkua. Puolestaan jos gluteenittomia tuotteita on runsaasti (esimerkillä Tampereen Kerkustorin Kaffila), annan kyllä kiitosta.

    Muutosta asenteisiin ja erityisesti tällasiin muille niin mitättömiltä tuntuviin asioihin kuten hanskoihin tai puhtaaseen pizzaleikkuriin saadaan vaan kiinnitämällä huomio niihin. Peukku ylös!

    • 18.1

      sanoo

      Olen usein Tampereella todennut, että siellä ollaan kyllä aika valveutuneita. Kyllä on hyvä antaa sitä kiitostakin 🙂
      Koitetaan pitää välillä tätä ääntä, jotta opitaan nämä perusasiat.

  18. 19

    sanoo

    Kiitos Maiju kirjoituksesta. Tämä on tuttua asiaa myös minulle, minulla on ollut keliakia jo toistakymmentä vuotta ja myös ystäväpiiristä löytyy useampi "tapaus". Pienin askelin mennään eteenpäin ja kauppojen valikoima laajenee koko ajan, mutta kahviloiden tarjonnan osalta asia ei ole niin hyvässä mallissa. Nykyään kahvilat eivät ilmeisesti saa leipoa omia gluteenittomia tuotteita ilman erityislupaa, näin jotkut kahvilat ovat kertoneet. Osaako joku kertoa mistä on kysymys? En halua syödä niitä ikuisia lämmitettyjä sitruunamuffinseja.
    Terveisin Mona
    PS. Kaikki blogini Food and feelingin reseptit ovat gluteenittomia.

    • 19.1

      sanoo

      Kiva, että muutkin ovat kahviloiden osalta kokeneet tämän saman. Sen tietää vain silloin kun itse käy kahviloissa.
      Kiitos tuosta linkkivinkistä. Tulen katsomaan 😉

  19. 20

    sanoo

    Kiitos kirjoituksestasi, olet varmaan seurannut Eilistä paistoa blogia, jossa on todella paljon gluteenittomia ruoka-ohjeita :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *