Naisten Kympistä selviydytty

Helmikuussa päätimme työkaverini Tuulan kanssa, että lähdemme Naisten Kympille. Multa on jo varmaan 10 vuotta edellisestä kerrasta. Nyt kun kuitenkin on viimeiset puolitoista vuotta ja yritetty saada itseään kuntoon, niin pakkohan se oli yrittää taas pitkästä aikaa jotain tällaista. Olimme ilmoittautuneet kuntokävelijöiden ryhmään. Perjantaina sanoin Tuulalle ääneen, että ”mitäs jos yritettäis hölkätä aina välillä”? No Tuulalla oli ollut samansuuntaisia ajatuksia ja siitä se ajatus sitten taas lähti. Nauroimme, että voimmehan me juosta minuutin ja kävellä sitten loppuaika. Sitten voisi sanoa, että on juossut osan. Matka sujui hölkäten ja kävellen vuoronperään.  Oltiinhan me jo vähän harjoiteltu Elixiassa intervalliharjoittelua juoksumatolla. Mun PT:hän on mua juoksuttanut välillä matolla kuolemankieliin eli niin, että mattoa ei ole käynnistetty, vaan mä käynnistän sitä itse jaloillani. Se on kovaa treeniä se. Sen voimin siis päädyttiin kokeilemaan Naisten Kympillä vähän omia rajoja.  Hyvällä fiiliksellä lähdimme siis kuntokävelijöiden joukossa matkaan klo 13.20.

Tässä vielä vähän ennen lähtöä ja fiilis ihan mahtava.

Olikohan tämä sitä alkujumppaa, vai olikohan taas mun omaa jumppaa, kun muut ei näytä heiluvan ollenkaan.
Ilmoittautuneita oli noin 20.000, ehkä tuo luku tarkentuu lähipäivinä.
Reitin varrella oli hyvin paljon erilaista ”tapahtumaa” ja tsemppareita. Siellä sitten pääsin ottamaan tsemppihaleja nuorelta mieheltäkin. Niiden voimin sitten jaksoi maaliin saakka. Muuten ei varmaan olisi jaksanut. Kyllä meitä naisia vaan hemmotellaan, kun meillä on niin kannustavia miehiä. Jaksavat ne sitten kannustaa vieraitkin naisia.
Meilahden pelloilla oli zamba-ryhmä zambaamassa musiikin tahdissa. No niin kiirehän meillä ei ollut, etteikö muutamaa zamba askelmaa ehtisi ottamaan heidän kanssaan. Nauroin vaan, että he olivat harjoitelleet ja minä en. Kääntyivät nopeammin kuin minä. Vai olikohan se niin, että mä ”ohjaan” heitä tässä?

Pääsin mä sitten myös heidän kanssa samoin päinkin. Pääasia, että fiilis on hyvä ja kaikilla on hauskaa.

Tässä ollaan jo voiton puolella matkaa enää reilu kilometri maaliin. Jee, me varmaan selvitään vielä hengissä.

Voittajafiilis. Maalissa kello 15.00 eli 1:40 oli meidän aika. Se oli ihan hyvä aika meille eli ylitimme itsemme ja alkuperäiset suunnitelmamme. Jos nyt alkaisi vähän treenaamaan, niin ensi vuonna voitais lähteä hölkkääjien kanssa samassa ryhmässä, näin ainakin ajattelimme asiasta nyt. Saas nähdä, että miten saa tämän kunnon kohdilleen siihen mennessä. Toivossa on hyvä elää.
Hyvä Me!! Ollaan me Tuula vaan niin hyviä.
Maalin jälkeen päästiin keräämään ”eväskassia”. Eväät kannoimme kotiin, koska ajattelimme, että jos siinä istahdamme, emme pääsisi enää ylös.
Hauskaa oli ja ensi vuonna sitten ehdottomasti uudelleen.
Maiju  

Kommentit
    • 8.1

      sanoo

      Tavoite on kulkea korkokengät jalassa vielä 80 vuotiaana. Tällä keinolla se voi vielä onnistua 😉

  1. 9

    sanoo

    Hienoa! Varmasti tuli hyvä fiilis jälkikäteen. Itsekin tekisi mieli osallistua tuollaiseen, olen harjoitellut itekseni juoksemista parisen kuukautta. Ei se kymppi vielä mene mutta eihän sitä pakko olekkaan juosta koko matkaa…ehkä ensi vuonna mukaan sitten!
    Tosi kiva blogi sinulla ja ihanat kynnet kävit laitattamassa. 😀

    • 9.1

      sanoo

      Kiitos käynnistäsi blogissani. Joo ehdottomasti mukaan ensi vuonna 😉 Jos mekin sitten, vaikka hölkättäis koko matka 😉

  2. 10

    sanoo

    Onnea Maiju!! Upea suoritus ja hieno aika! Tuo on tosi kiva tapahtuma. Olen ehkä n. 3 kertaa osallistunut, mutta viimeisestä kerrasta alkaa olla jo aikaa. Hauskoja noi zumba-kuvat 🙂

    • 10.1

      sanoo

      Kiitos. Ensi vuonna sitten tulet sinäkin mukaan. Me naurettiin noita zumbakuvia kanssa ihan kauhesti. Ne onnistuivat ihan nappiin, vaikka kuvaajakin oli koko ajan liikkeessä… Kovin montaa sekuntia ei noihin tuhlattu 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *