Naisten kymppi 2014 – edelleenkin hengissä

Tänä vuonnakin osallistuimme työkaverini Tuulan kanssa Naisten kymppiin. Teimme sen myös viime vuonna yhdessä. Viime vuotiseen tapaan päätimme tehdä sen hymy kasvoilla ja ilman turhia paineita. Päätimme, että pidämme myös nyt silmät auki kaikelle ”oheistoiminnalle” mitä reitin varrelle oli järjestetty.  Sovimme, että minä sitten viilletän jokaiseen sopivaksi katsomaamme toimintaan mukaan, jotta saadaan kaveritkin viihtymään sitten virtuaalisesti meidän kympissä.

Tänään kyllä aurinko helotti täydeltä teholta ja täytyy sanoa, että vaikka lämmöstä pidänkin niin tällaiseen tapahtumaan olisi riittänyt vähän vähempikin lämpö.

Tässä pieni poseeraus ennen lähtöä. 

Ennen juoksua on aina tiedossa pienet alkujumpat.
Tällaiset ihanat ampiaistytöt olivat valmiita poseeraamaan mulle.
Ihania väripilkkuja punaisen keskellä. 

Sitten bongasin tällaisen hoitsujengin. 
Ihanan iloisia kipusiskoja.

Ennen juoksuun lähtöä kuuluu tapoihin, että käydään katsomassa, että pitäisköhän ostaa jotain?
Testattiin Luhdan paitoja. Ihania värejä.
Sitten jo lähdettiinkin matkaan. Luin jostain, että mukana oli 18.000 naista. 
Lämpötila oli 28 astetta, joten se kyllä asetti omat haasteensa tälle kympille.

Ensimmäisenä vastaan tuli Nurmijärven puhallinorkesti.  

Seuraavana Rock the Pole esitteli tankotanssitaitojaan.
Itse en viitsinyt tällä kertaa osallistua (hih, hih).

Tässä aletaan lähestymään jo Töölönlahtea. 

Seuraavaksi oli vuorossa joku tanssiryhmä. Nyt ei enää saa päähän, että mikä. 

Sitten päästiin jo Finlandiatalon kupeeseen ja siellä oli tarjolla ensimmäinen veden
tankkauspiste. Tässä vaiheessa vesi tuli jo tarpeeseen. 

Tämän vuotinen reitti oli sinänsä haastava, koska se sisälsi aika paljon ylämäkiä.
Tähän oli vaan pakko pysähtyä vähän kuvaamaan tuota ihanaa Töölönlahtea. 

Tässä oltiin siinä vaiheessa, että oli tulossa sillan jälkeen taas pienet ylämäet
ja sen jälkeen vuorossa rautatiesillan ylitys.
Ohimenevän junankin kulkettaja tsemppasi meitä tööttäämällä. 
tässä naiset kiittävät tsempeistä vilkuttamalla. 

Seuraavaksi oltiinkin jo Tokoinrannassa ja siellä oli sambaa tiedossa musiikin merkeissä. 

Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa alkoi jo hyydyttämään. 
Onneksi mä bongasin NRJ:n tsemppipisteen ja sain pienet
tsempit NRJ:n komealta mieheltä. Tämän voimin taas jatkettiin eteenpäin. 

Seitsemän kilometrin kohdalla alkoi hyytyminen. Mä sanoin Tuulalle, että kunhan se 8 kilometrin kyltti tulee, niin sitten me jaksetaan loppuun saakka. 
Ilma oli niin kuuma, että nesteet alkoivat kerääntymään sormiin, ranteisiin ja nilkkoihin. 
 Koskaan aiemmin ei ole käynyt tällaista. Huomasin muidenkin nostelevan käsiin ja pumppaavan verta käsiin. Oli siis ongelmaa muillakin. 
Olen tyytyväinen siitä, että jaksoimme tästäkin huolimatta koko matkan, vaikka jossain vaiheessa tuli tunne, että ei jaksa enää metriäkään. 
Nyt oli hyvä testata tämä Garminin aktiivisuusrannekkeen paikkansapitävyys kilometrien suhteen. Täytyy sanoa, että yllätyin, että kuinka hyvin kilometrit pitivät paikkansa. 
Kun lähdimme matkaan mulla oli mittarissa 2,25 kilometriä. 
Kympin jälkeen jo ylitettyämme maaliviivan oli mittarissa 12,53 kilometriä. 
Täytyy siis sanoa, että pisteet tuli Garmin Vivovit rannekkeelle.

Tässä oltiin siis maalissa ja eväskassit haettu. 
Hyvä kun jalat enää nousivat yhtään.

Vaikka reitti tuntuikin lopussa nihkeältä, niin oli ihana tunne päästä perille.
Ensi vuonna sitten taas uudestaan.
Maiju
Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Kyllä olet varsinainen supernainen kun jaksoit eilisen kaupungissa kiertelyn jälkeen lähteä vielä tänään kympille!

    • 2.1

      sanoo

      Nämä molemmat oli sellaisia jo kauan sitten kalenteriin merkittyjä, mitä ei vaan halunnut jättää väliin 😉

    • 5.1

      sanoo

      Sitä nämä ovat. Vaikka kuinka voisi juosta tai kävellä yksinkin, niin kyllä näissä tapahtumissa tsemppihenki on niin mahtava.

    • 8.1

      sanoo

      Voi olisit nähnyt millaisia pakkauksia oli mukana, näin muutaman varmaan liku 80-vuotiaan naisen. Hattua nustettiin heille.

  2. 13

    sanoo

    Helle antoi kyllä aika kovan vastuksen, mutta reippaasti olet selvittänyt kympin!
    Kivan tuntuinen tapahtuma 🙂
    Itse olen menossa 7.6. tyttären ja tyttärentyttären kanssa väriestejuoksuun…mahtaa olla aika mieletön tapahtuma. Pidetään hauskaa kolmen sukupolven voimin oikein täysillä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *