Ota käsi käteen ja silitä – äitini mun

Äitini täytti tänään 88-vuotta. Joskus tulee katseltua häntä melkein kyyneleet silmissä. Äitini on aina ollut mulle se elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Hänen puolestaan tekisin mitä tahansa.

Tänään mietin taas, että kuinka hento ja hauras hänestä onkaan tullut. Hänen kohdallaan tulee usein mietittyä elettyä elämää ja miten elämä meissä jokaisessa muuttaa muotoaan.  Muistan usein ne hetket, jotka olen hänen kanssaan nauranut. Jotenkin viimeisen vuoden aikana on vahvistunut se tunne, että osamme on muuttunut. Sanon hänelle usein sanat, että ”äiti, ei ole mitään hätää”. Lapsesta tulee jossain vaiheessa se vahvempi osapuoli, kun vanhus alkaa tuntemaan epävarmuutta monista asioista. Silloin on tärkeää, että hänelle sanotaan ne tärkeät sanat, jotka rauhoittavat.

Tässä on osamme vielä niin kuin ne äiti-lapsi suhde on. Turvallisesti äidin sylissä kesällä 1969.

aidin-kasi-1

Tässä ollaan vuodessa 2016 ja käsi turvallisesti äidin käden päällä osoittamassa, että ”äiti ei ole mitään hätää”.

aidin-kasi-1-1

Tänään otettiin kuvia ja äitini katsoessa tätä kuvaa, hän totesi, että ”miksi minä näytän niin paljon vanhemmalta kun sinä”? Sanoin, että ehkä se johtuu siitä, että olet minua 34-vuotta vanhempi. Lohdutimme äitiä, että olet kyllä niin nuorekas 88-vuotias, että saat olla ylpeä itsestäsi.

aiti-1

Toisinaan äitini vaipuu ajatuksiinsa ja se on hieman outo luonteenpiirre hänessä. Sellainen mihin ei ole oikein tottunut.

aidin-kasi-1-2

Joku muistaakin varmaan sen kun jossain vaiheessa kirjoitin blogissani siitä, että olen yksi kolmosista, se kirjoitus löytyy täältä. Sen tiimoilta Monikko-yhdistys otti yhteyttä ja halusi tehdä jutun siitä, että millaista on ollut olla kolminen 60-luvulla. Kerroin sitten äidilleni, että tällainen juttu on tulossa. Äitini kyseli moneen kertaan, että joko lehti on ilmestynyt? Nyt loppuviikosta sitten lehti ilmestyi. Kun luin jutun äidilleni, niin liikutukselta ei voinut välttyä. Tiedän, että elämä ei varmasti aina ole ollut helppoa 7-lapsisessa perheessä, jossa rahakin oli välillä tiukoilla.

kolkut-1

kolkut-1-1

Olen nyt pitänyt tärkeänä sitä, että sanon äidilleni usein, että kunka hyvä ja huolehtiva hän on aina ollut. Tiedän, että sen hän haluaa kuulla.

Otetaan kädestä kiinni ja silitetään sitä kättä, joka on sinua aikoinaan silittänyt.  Se on tärkeä asia se.

Maiju

Kommentit
  1. 1

    Paula Jakobsson sanoo

    Nykyään monet ystävistäni ovat menettämässä hermonsa ”hankalien” vanhempiensa kanssa. On ihanaa lukea näin lämmöllä kirjoitetusta suhteesta omaan vanhempaan. Oma äitini kuoli kun olin 12… Tuntuu vaikealta kuulla kun omia vanhempia haukutaan… kun niitä ei enää ole. Olen sitten huolehtinut kahdet appivanhemmat hautaan asti ja saanut heistä vähän lohdutusta vanhempieni sijaan.

    • 1.1

      sanoo

      Minä puhun aina äitistäni kauniisti. Äitini on aina ollut perhettään ajateleva ja positiivinen äiti. Vaikka ikä on muuttanut hieman häntä sairauden takia, niin hän on aina mun ihana äitini <3

  2. 2

    sanoo

    Maiju sä olet niin ihana ja uskon, että sun ihanalla äidilläsi on tässä asiassa sormensa pelissä. Niin äiti, kuin tytär. Aivan ihana postaus, sydän suli <3

    • 2.1

      sanoo

      Todellakin, äidistäni kaikki on lähtöisin, hän on antanut minulle sen kaikkein parhaimman lahjan, positiivisuuden lahjan <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *