Paluu arkeen

Nyt on kesäloma vietetty ja arki alkoi. Oli ihan kiva palata takaisin töihin. Sai taas rutiinit rullaamaan. Päivän asuksi valikoitui limen vihreä Voglian hame ja aikoja sitten jostain ostettu pitsireunainen t-paita.

Oli kiva palata töhin myös siksi, että työkaverini Tuulan kanssa saadaan viettää myös näitä ”kuvaushetkiä”. Yhdessä aina visualisoidaan, että mitä otetaan ja miten. Se on hauskaa.

Otettiin joskus aiemminkin näitä ”ylhäältä” päin kuvattuja kuvia ja ne näytti aika kivoilta, kokeiltiin taas samalla systeemillä.

Töiden jälkeen treffasin mieheni Kaisaniemen puistossa.
Käytiin jätskillä.
Puistossa oli upeita kukkia.
Sitten päädyin vielä leipomaan pullaan kun päästiin kotiin. Nyt täytyy sanoa, että nyt tuli leivottua parhaat gluteenittomat pullat ikinä.  Mieskin sanoi, että saat leipoa uudestaan. Eli varmaan oli sitten hänenkin mielestään ihan OK pullia.

Ihan reipas päivä siis loman jälkeen. Kyllä se taas tästä lähtee.
Maiju
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kiva asu ! Mukavaa työviikkoa sinulle ! Itse jatkan vielä lomailua, mutta ohjelmassa on mattojen pesua . . .

  2. 2

    Päivi sanoo

    Ihana fiilis <3 Työniloa sinulle ja maistuis varmaan mullekin sun pullat…

  3. 3

    sanoo

    Maiju, tsemppiä töihin! Täällä lomaillaan ja suunnataan kohti hillasoita. Aika eri maisemiin New Yorkin jälkeen : )

    • 6.1

      sanoo

      Kiitos Tarja… Lime on niin mun värini. Kaulakoru on taas työkaverini Tuulan käsialaa ja rannekorut on valmiina ostettu Pieces -liikkeestä.

  4. 7

    Anonyymi sanoo

    Kuvat on upeita ja hauskoja. Olette kyllä aika moinen pari työkaverisi kanssa.
    Lillan

  5. 9

    sanoo

    Ensiksi mukavaa loman jälkeistä aikaa !

    Toiseksi, olisi kiva olla Sinun työkaverisia ja jännittää aina aamuisin mitä olet päällesi pukenut.
    Kaunis kesäinen asu jälleen.

    Kiva idea tuo että kaverisi kanssa kuvaatte päivän asun ♥

    • 9.1

      sanoo

      Kiitos Anneli. Työkaverit ovat tottuneet, että voi olla ihan mitä vaan. Ainakin väriä löytyy joka päivälle 😉
      Onneksi työkaverini ymmärtää mun bloggailun ja se on yhdistävä tekijä meillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *