Pinkistä mummoharmaaseen

Minulla on ollut lyhyet hiukset vuodesta 1995 alkaen. Jossain vaiheessa hiukseni olivat aina samalla tavalla leikattu, niissä oli aina sama värisävy. Menin yleensä sieltä mistä aita oli matalin. Nykyään haen vaihtelua hiuksiini värisävyillä ja vaihtelemalla hiukan mallia tai kampaustapaa.

Olen oppinut oikeastaan vasta Even eli nykyisen kampaajani kanssa sen, että lyhyisiin hiuksiinkin saa vaihtelua monella eri tavalla.

Päätin koota myös vuoden 2015 hiusmallit yhteen blogipostaukseen. Tästä näkee hyvin, että vaihtuuko se malli vai vaihtuuko värisävy ja sehän vaihtuu.

Tammikuussa vaihdettiin värisävyksi kylmä vaalea, kun edellisen syksyn olin pitkälti mennyt tummemmalla pohjalla.

Helmikuussa halusin hieman pinkkiä sävyä hiuksiini. Kylmään vaaleaan laitettiin hieman vaaleanpunaista kevytsävyä, joka yleensä kestää pari viikkoa hiuksissa. 
Tämä oli jännä sävy, jossain valossa se näkyi ja toisinaan en edes itse sitä huomannut.

Maaliskuussa olin menossa erääseen tilaisuuteen, missä halusin ehdottomasti 
olla pinkkihiuksinen. Tämän johdosta sain blogiini kommentin, jossa kerrottiin, että ”pinkki vanhan naisen hiuksissa antaa hieman halvan vaikutelman”. 
Minuun ei toisten mielipiteet paljon hetkauta.
Tämäkin kesti sen pari viikkoa, koska kyseessä oli kevytsävyte.

Huhtikuussa pinkistä olikin sitten jo aika siirtyä mummoharmaaseen. 
Jos pinkki toi halvan vaikutelman vanhalle naiselle, niin 
päätin sitten olla se vanha nainen ihan kirjaimellisesti. 
Tykkäsin myös tästä harmaasta. Harkitsin jopa
tämän sävyn kohdalle, että olisin ottanyt kestovärinä mummoharmaata.

Toukokuussa musta tuli moneksi kuukaudeksi ihan tavis. 
Halusin viettää kesän ihan perusvaalealla värillä.  
Vaaleaan väriin on paljon helpompi yhdistellä asuja.

Kesäkuussa kylmän vaalea sävy oli ja pysyi. 
Mallia muutettiin niin, että hiukset kammattiin otsalta ylöspäin. 

Heinäkuussa jatkettiin kesäkuussa valitulla mallilla ja värisävyllä. 

Elokuussa väri pysyi ennallaan. Hieman annettiin hiusten kasvaa ja 
vaihdettiin taas pikkasen mallia. 
Hiukset kammattiin jälleen otsalle.

Syyskuussa taas otsalta pois. Kun ei osaa päättää, että mitä haluaa. 
Lokakuussa päätin taas vähän räväyttää. Oli I love me messujen aika ja 
päätin, että siellä voi vähän taas irroitella. Kevytsävyä purkista ja vähän
lilahtavaa sävyä vaalean sekaan. 

Marraskuussa päätin sitten revitellä vähän enemmän. Malli jätettiin vähän pidemmäksi. 
Toiveena oli, että saisin hiuksiini kolmea väriä. Pyysin pinkkiä, lilaa ja sinistä. 
Niitä sitten kestoväripurkista laitettiin. 
Tämä oli kiva malli muuntui moneksi kuuden viikon aikana.

Joulukuussa olin jo taas kyllästynyt tuohon väriin, koska se rajoitti tiettyjen värien
käyttöä asuissa. Halusin, että väriä jää jonkin verran piristykseksi. 
Mallia vaihdettiin taas niin, että hiukset kammataan taas pois otsalta. 
Vanhaa väriä jäi turkoosin verran ja se tuo kivaa särmää hiuksiin.

Lyhyisiin hiuksiin saa kyllä siis asennetta joko mallia tai värisävyä vaihtamalla. 
Musta tuntuu, että me ollaan tuon kampaajani Even kanssa sellainen kombo, 
että olemme molemmat aina valmiita ”leikittelemään” mun hiusteni kanssa täysillä. 
Maiju
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    IHANAA!!! Helmikuu on IHAN rock ♥ ja heti tämän ajatuksen jälkeen tuli kauhee nauru… miten se meni? "Pinkki antaa halvan vaikutelman!?! What… kateellisten puhetta 😀

    Onneksi on muitakin, jotka haluaa vaihtelua hiuksiinsa!

    Ihanaa päivän jatkoa ♥

  2. 2

    sanoo

    Miten hauska postaus ! Jotenkin upeeta, että leikittelet hiuksilla. Mä olen sellainen tylsimys, joka aina pitäytyy samassa. Viimeisin projekti on ollut oman värin takaisin kasvatus, mutta nyt tuntuu, että sittenkin luovun siitä.

    Mukavaa loppu vuotta !

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos Sara. Sulla on niin kauniit hiukset ja sopii sulle niin hyvin, että mitäs niitä muuttamaan. Lyhyissä haluaa välistä sitä vaihtelua. Pitkissä sitä saa vaikka kampauksilla.

  3. 5

    sanoo

    Mun ehdoton lempparisävy on toi helmikuu. Ja kesä- ja heinäkuu on kans kivat. Tykkään tosta kampaustyylistä.

    Itse olen just sellanen maailman tylsin "sentti pois latvoista"-tyyppi. Vaikka ihan hyvin tiedän, että mulle sopis lyhyet hiukset hyvin (on aikanaan useaankin otteeseen ollut), niin en vaan muka "raski" leikkauttaa. Ihan tyhmää. Ihan kuin tämmönen ohut hiirenhäntä ketään kaunistais. Ja vaikka kuinka on yritetty tehdä siitä tuhkanvaaleaa, niin aina se Elovenan keltanen sieltä vaan puskee tilalle. Plääh. Mutta josko kohta sitä ihan oikeaa mummoharmaata tulis luonnostaan. Lupaavia merkkejä on jo 🙂

  4. 7

    sanoo

    Kaikki on niin kauniita ja spii sulle. Eilen ihailin sun kynsiäsi ja nyt hiuksia. Itse ohitan peilit ja kamerat sujuvasti, kun netistä näkee paljon kauniimpaa.
    Mukavaa vuoden vaihdetta Sulle!

    • 7.1

      sanoo

      Kiitos Marketta. Minä aina sanoin, että jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista. Sitten voi aina korostaa sitä omaa kauneuttaa jollain. Näkisit minut luonnonkauniina hiukset pystyssä 😉

    • 7.2

      sanoo

      Mä aina ihailin mun jalkoja nilkasta alaspäin, ne oli vaan niin parasta. No sitten iski kynsisieni ja nyt ihailen niitä rasvapurkin, geelin ja tabujen kanssa. Hih, kauneus on katsojan silmissä 😉

    • 7.3

      sanoo

      Sä olet ihana. Sulla on kanssa tuota itseironiaa… Muuten mä unohdin sanoa sen mikä on ihmisessä tärkeintä… ei se ulkoinen kauneus, vaan se sisin. Sitä ei koskaan korosteta liikaa. Pus, pus.

    • 8.1

      sanoo

      Kiitos Jaana. Tässä olen nyt sen 20 vuotta viihtynyt. Tässä iässä muutenkin lyhyet korostaa ainakin mun kasvojani paremmin.

  5. 9

    sanoo

    Sinulle sopii todella hyvin lyhyet hiukset! Väreistä pidän eniten tuosta helmikuun väristä 🙂 Sopii hyvin ihosi väriin.

    • 9.1

      sanoo

      Helmikuun väri oli kiva, vaikka siinä oli häivähdys pinkkiä, niin se ei ollut mitenkään öky pinkki. Taidanpa ottaa jossain vaiheessa uudestaan sitä.

  6. 11

    sanoo

    Ihana nähdä tarkemmin sun uusin look, koska me ei olla nähty viime aikoina ja tätihän riutuu täällä ikävästä. <3 Mielestäni on mahtavaa, että leikittelet hiuksilla ja se on niin upea osa sun persoonaa. Olen itse sovinnainen ja tässäkin asiassa arka, kaikenlainen leikittely aiheuttaisi kriisin ja niitähän on hih muutenkin.

    Ihanaa iltaa muiskis <3

    • 11.1

      sanoo

      Voi täti mullakin on sua ikävä. Tuo viimeisin look on vielä ikään kuin kuvaamatta, kun mä kävin maanantaina kampaajalla 😉 Ei sulla mitään kriisejä ole 😉

  7. 12

    sanoo

    Vau! Vaikea sanoa mikä on paras!! Upeita kaikki! Ja jos jonkun mielestä pinkki näyttää halvalta niin sen pitäisi tarkistaa päänsä ja vanhentuneet ajatusmallinsa!

  8. 13

    sanoo

    Olipa hyvä postaus ja tykkään tuosta – ei niin vakavasti otettavasta hiusasiasta ! Kaikki ovat hienoja, oma suosikki elokuu. Kiitos blogistasi !

  9. 14

    sanoo

    Itse olen leikkauttanut lyhyen tukan 14-vuotiaana eli jokunen vuosi sitten ;-). Ja tuntuu, että viimeisen vuoden tai kaksi on ollut enemmän ja vähemmän sama malli. Välillä raidoilla tai ilman, yksi tai useampi pieni väriläiskä, vähän lyhyempi otsis jne… Jotain tars nyt kuule tehdä! Tästä voisin napata inspistä varata aika kampaajalle ja tehdä jotain kivaa 😀

    Kiitos siis tästäkin vuosi koosteesta, samoin kuin kynsikoosteesta <3

  10. 15

    sanoo

    Jotenkin mä tykkään noista otsis ylös – malleista, rockrock 😉 väreillä on kiva leikitellä , harrastin sitä joskus itsekin , kun hiukset oli yhtä lyhyet kuin sulla 😉 siis suunnilleen silloin , kun leikkasit omasi lyhyeksi . Jossain vaiheessa innostuin pitkiin hiuksiin ja niiden väriä ei tullut muutettua kovin usein .

    • 15.1

      sanoo

      Mäkin tykkään tästä ajatuksesta hiukset pois otsalta. Se tuo niin rock-tyylin mieleen. Sitähän voi olla tässä iässä just nyt.

  11. 16

    sanoo

    Toi otsalta pois on mun lemppari vaikkei muissakaan vikaa ole.
    Arvaapa kuinka räväkkä minä hiusteni suhteen olen? Jännitystä päivään saan miettimällä että minkä värisen pompulan tukkaani kiedon. Nykyään hiuksissani ei ole edes väriä saati mitään malliakaan.

  12. 17

    sanoo

    Noi kaikki värileikittelyt on mun mieleen! Huippua! 🙂
    Mulla on pidempi tukka mutta silti pyrin siihen että joka kerta on jotain uutta – erilainen otsis ja vähän eri oranssien ja punaisten yhdistelmiä. Välillä kampaaja ilmoittaa että istu siihen, mä oon jo päättänyt mitä tänään laitetaan – ja aina oon ollut tyytyväinen! 😀

  13. 18

    sanoo

    Aivan ihana vuosikatsaus! Tällaisia postauksia voi tehdä vain Maiju, ihastuttava ja rohkea nainen! En ainakaan minä tiedä, kenen muun väri vaihtuu tukassa noin useasti. Kiitos että olet!
    Kaikkea hyvää ja kaunista uudelle vuodelle 2016!

  14. 21

    sanoo

    Kiva toi sun frisyyri, ihan ehdottomasti! Oli se miten vaan.
    Mutta mikä ihmeen VANHA??? Kaikkea sitä kuulee :o…

    • 21.1

      sanoo

      Niinpä. Milloin ihminen on vanha? Varmaan sitten kun sen itse sanoo…muiden sanomisista ei kannata välittää 😉

  15. 22

    sanoo

    No kylläpäs se vaan onkin vaihtunut:) Jännää nähdä, miltäköhän tukkavuosi 2016 näyttää?:) Ihanaa uutta (tukka)vuotta Maiju ja toivottavasti nähdään pian!!

    • 22.1

      sanoo

      Sitä ei tajua muutoksia kun ne näkee yksitellen. Näin itsekin tajuaa kun näkee ne yhdellä kertaa. Mehän varmasti nähdään, kun pistetään näkemään 😉 sovitaan vaikka kahvitreffit jossain vaiheessa stadiin.

Trackbacks

  1. […] Kun minulla on lyhyet hiukset, joita ei ihan kauheasti voi väännellä eri asentoihin, vaihtelen sitten sitä mitä pystyn eli väriä tiuhaan tahtiin. Ongelmani on usein se, että haluan pinkkiä hiuksiini, mutta kyllästyn siihen väriin jo parissa viikossa. Mun pelastukseni on ollut suoravärit, jotka haalistuvat pesussa. Neljässä viikossa on väri jo haalistunut usein aika minimiin ja sitten päästään taas kokeilemaan jotain muuta. Hiukseni huollatan Salon Victoriassa Helsingissä (Pasilassa tai Kasarminkadulla). Hiuksiani huoltaa Eve ja hänen ollessaan mammalomalla, on häntä sijaistanut Miika. Molemmat ovat ihan kymppiluokan tyyppejä. Vuoden 2015 hiukset löytyvät täältä. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *