Satiinipuserossa

Aina välillä jää näitä asukuvia koneelle, eikä tule postattua tai ainakaan ihan oikeassa järjestyksessä. Tämä oli mun keskiviikon työasuni. Löysin mun kaapistani vähälle käytölle jääneen pinkin satiinipuseron ja päädyin sitten laittamaan sen päälleni. Yhdistin asuun mustan trikoohameen ja mustan ohuen neuleliivin.

Työkaverin kanssa etsittiin kuvauskohteeksi toinen seinä.  Vaihtelua siis kuvauskohteeseen, kohta pitää varmaan vaihtaa malliakin.

Rakkaimmat työkenkäni on nämä ”rotantappokengät”. Nämä on mukavat jalassa ja niissä on kivan matala korko toimistokäyttöön. 

Tämä on aina vähän jännittävä kuvauspaikka, koska joku voi tulla käytävää pitkin ja nähdä. Näin on joskus käynytkin. Onneksi ruokatunnin aikana, ei yleensä ole kovin paljon liikennettä käytävillä.

Sitten kokeiltiin asua ilman liiviä. Liiviä käytän ikään kuin ”suojamuurina” ja kilojen piilottajana.

Tuula on varmaan taas laukonut kuvatessaan mulle jotain hauskaa.  Enhän mä muuten nauraisi? Vai nauraisinkohan? Tosi asiassa mun nauruuni ei tarvitse kovinkaan paljon.

Kertokaahan muut bloggaajat, että kun te kuvaatte, niin tuleeko teille koskaan sellaista paniikkitunnetta, että hoette kuvaajalle ”äkkiä, äkkiä joku tulee”.
Mä hoen tätä koko ajan Tuulalle.
Maiju
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Todella upea pusero! Taas niin ominta sinua 🙂 Ja ihana katsella näitä iloisia kuvia, teillä on varmasti hauskaa kun kuvaatte, se välittyy aina näistä kuvista joita Tuula sinusta ottaa :))

    • 1.1

      sanoo

      Kyllä meillä on hauskaa kuvatessa ja meillä on yleensä hauskaa myös työtä tehdessä… Kiva on kaiken kaikkiaan tosi kiva työporukka.

  2. 5

    sanoo

    Kyllä, hoputan kaiken aikaa itseäni ;). Mä kun en osaa oikein pyytää ketään kuvaamaan, olen huomannut helpoimmaksi tavaksi ottaa kuvat omalla pihalla jalustan ja itselaukasijan avulla. Se vasta hullulle näyttäsi, jos alkaisin itseäni näiden apuvälineiden kanssa julkisesti kuvaamaan =D. Mutta toisaalta, annetaan muiden pitää meitä hieman tärähtäneinä ja jos eivät uskalla kysyä, miettiköön tykönään, että miksi ihmeessä nuo aikuiset ihmiset kuvaavat/kuvauttavat itseään. Harrastus kuin harrastus 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Näin se on. Välistä kun ollaan miehen kanssa jossain yleisellä paikalla ollut kuvaamassa, niin en ole niin välittänyt… olen vaan poseerannut. Töissä vain tulee tuo tunne, että äkkiä, äkkiä …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *