Sisäistä timanttia etsimässä

Kun ihminen tekee koko ajan asioita täysillä aamusta iltaan lepäämättä välillä, iskee tällaisten viikkojen jälkeen ähky kaikkeen. Jonain päivänä tulee tunne, että tekisi mieli aloittaa kaikki tyhjältä pöydältä ja ihan alusta. Tulee tunne, että haluaa oikeasti miettiä, että mitä minä haluan tehdä elämälle.

Kun tekee töitä virka-aikana ja siihen laskee työmatkat päälle. Sitten juoksee kaiket illat jossain blogiin liittyvissä juoksuissa, niin välillä vaan tulee tunne, että mikä on elämässä tärkeintä. 
Sähköpostit paukkuvat ja huomaan vastaavani nykyään ihmisille, että olen nyt niin kiireinen, että palaan viikonloppuna asiaan. Sitten tulee viikonloppu, enkä yleensä pysähdy silloinkaan. En ehdi silloinkaan vastaamaan. Sitten tulee jo taas uusia sähköposteja. Joidenkin pyyntöön kanssa joutuu nukkumaan pari yötä, ihan kaikkeen ei enää pysty lähtemään mukaan. 
To do listoilla on kirjoituksia, joita yhteistyökumppanit odottavat. Tiedän, että noistakin asioista huolimatta, mun vaan on pakko välillä ottaa sohvaperunapäiviä. Tänään oli taas sellainen päivä. 
Tällä viikolla on taas ajatukset sinkoillut, että pitäisikö asialle tehdä jotain? Koko ajan on tunne, että tekee kahta työtä. Toista mistä tulee palkka ja toista mitä sitten haluaa tehdä. 
Mitä tällaisina hetkinä teen? Teen vihersmoothieta ja nostan jalat kohti kattoa.

Lisäksi tutustun Jenny Belitz-Henrikssonin kirjaan Sisäinen timantti – 365 ajatusta parempaan arkeen ja yritän löytää mun oman timanttini. Näillä keinoin yritän unohtaa ne asiat, mitkä mua odottaa sähköposteissa ja kirjoittamattomina asioina.

Onko sinun timanttisi koskaan kadoksissa?
Kotityötkään ei näköjään katoa, vaikka niitä ei ehdi tekemään. Elämä on.
Maiju 
Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Sisäinen timantti harmaana ja himmeänä täälläkin… Tänään… Migreeni, silmät ihan turbona ja elohiiri.. Nukuin 11t mut ei auttanut.. Ihan tööt.. Parempaa huomista <3

  2. 3

    sanoo

    Tuttu tunne… Itselleen pitää olla armollinen ja tehdä sitä/olla tekemättä mitään, mikä hyvältä tuntuu. Itse olen ällistynyt, miten vuosi sitten postasin joka päivä intoa puhkuen joulukalenterikirjoituksen ja nyt olen ollut jähmeänä. Onneksi viime vuotisista ajatuksista saan iloa ja intoa. Onko arvokello sinulle tuttu? Siitä on ollut minulle paljon apua arjen asioiden priorisoinnissa. Sunnuntai-illan terveisin Tuija, joka lähtee nyt T -huoneelleen katsomaan vuosi sitten aloittamaansa ompelusta 🙂

  3. 4

    sanoo

    Välillä mietinkin, että miten ihmeessä jaksat kaiken sen mitä jaksat ilman että menetät positiivista asennettasi.

    Itselleni tuli viime keväänä sellainen tilanne, että liika oli liikaa, kun kokopäivätyön ohessa suoritin sisustusalan ammattitutkintoa (opiskelu näyttöineen kesti 1,5 v) ja otin hetken mielijohteesta siihen päälle vielä sisustustuotteiden jälleenmyyntihomman. Sitten sairastui mies ja sitten meillä kotona oli tuhoisa tulipalo, ja sen jälkeen tuli tunne, että eihän näissä mun touhuissa ole mitään järkeä. Etenkin kun kerta toisensa jälkeen huomasin vastaavani paitsi ystävilleni, myös puolitutuille "pientä apua" pyytäneille, että juu, ilman muuta autan (vaikka oikeasti en tiennyt enää, että missä ihmeen välissä).
    Just nyt olo on hyvä ja seesteinen. Olen karsinut sivutoimet minimiin (koska rahallisesti ne on ihan turhia) ja teen niitä vaan silloin jos oikeasti huvittaa ja koen, ettei sen takia mene yöunet.
    Ja kodinraivausprojektini on myös lopulta tuonut rauhaa. Teen taas asioita, joista tykkään ja joita olen pitkään halunnut tehdä, mutta ajatus kaikesta turhasta tavarasta on ahdistanut niin etten ole pystynyt.
    Ja mitä timantteihin tulee, niin tänään askartelin timanttihimmeleitä kodinhoitohuoneeseen (tai nurkka se oikeasti on) ja siitäkin tuli kiva olo 🙂

    Sulla on onneksi nuo eväät niin kunnossa <3

    • 4.1

      sanoo

      Voi… sinä olet joutunut kokemaan kovia asioita. Tuollaisten asioiden edessä varmasti ne palikat loksahtavat kohdilleen. Musta tuntuu, että mun totaalinen stoppini usein johtuu tavarapaljoudesta, jota en ehdi karsimaan, vaikka haluaisin.

  4. 5

    sanoo

    Armollisuus, kiitollisuus ja elämästä nauttiminen juuri tässä hetkessä ovat tärkeitä taitoja 🙂 Sä oot niin ihanan pirtsakka, että sun blogista voi hakea voimaa!

    • 5.1

      sanoo

      Kiitos ihanuus. Mä lepään varmasti oikein urakalla joulupyhien aikana. Jotta voin antaa sitä energiaani taas teille enemmän.

    • 6.1

      sanoo

      Kyllä mä yritän. Mä muistan vielä kun kolme vuotta sitten taistelin näiden mun harrastusten takia oman jaksamisen kanssa, kun pari kirjaa vuoden sisällä, bloggaamiset ja työ kaikki aiheutti pienen uupumisen… nyt mä toivon, että jotain tuostakin opin. Tosin vauhti on vaan kiihtynyt 😉

  5. 7

    sanoo

    Timantin metsästys on myös täällä ajankohtaista. Oot kyllä sellainen energiapommi ja ehdit kaikkeen mukaan, ei jokainen tuollaiseen pysty!! Hyvä silti välillä vähän hengähtää.

  6. 8

    sanoo

    Nyt tuntuu olevan timantit kateissa, mutta ehkä joulun aikaan tuleva 1½ viikon vapaa saa timantin taas kirkastumaan.

    Kaiken muun kiireen joulunalus keskelle olin "aikatauluttanut" itselleni viime viikon loppuun blogin facebook-sivun avaamisen ja uuden blogipohjan asennuksen. Ne menivät onneksi aika sujuvasti ja nopeasti, mutta ehkä olisi ollut järkevämpää jättää ne joulun jälkeisille päiville ja käyttää sekin aika ruokalahjojen tekoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *