Olen istunut selkäni pilalle

Olen tehnyt toimistotöitä vuodesta 1983 saakka. Olen istunut ensimmäiset 30 vuotta töitä tehden. Selkäni alkoi jossain vaiheessa temppuilemaan, eikä istuminen enää ole ollut mahdollista. Selkäni alkoi oireilemaan enemmän vuonna 2012 ja siitä lähtien se on oireillut niin, että kipu on läsnä viikottain ja joudun miettimään, että mikä selkääni auttaa ja mikä pahentaa. Sanon aina, että olen istunut selkäni pilalle yli 30 vuotta kestäneen toimistotyöurani aikana.

Olen koittanut miettiä myös sitä, että millaiset työasennot on selälle parhaita ja mitä mun pitää välttää. Viime vuoden maaliskuusta eli yli 10 kuukautta olen tehnyt töitäni suurelta osin seisten. Aiemmin tein puoli päivää seisten ja puoli päivää satulatuolilla istuen. Nykyään en pysty istumaan enää edes satulatuolilla. Olen istunut 10 kuukauden aikana kaksi kertaa pari tuntia satulatuolilla.

Onneksi meillä on töissä sähköpöydät, jotka mahdollistavat seisten työskentelyn. Kun seison yritän vaihtaa asentoa moneen kertaan. Välillä seison kokolattiamatolla ilman kenkiä, välillä tossujen kanssa. Välillä laitan jalkojeni alle jonkun pehmusteen ja välillä seison tasapainolaudan kanssa. Seisomisessakin pitää muistaa, että sekin on pitkällä tähtäimellä varmasti yhtä pahasta kuin istuminen.

toimistotyota-seisten-1-3

Itse kiinnitän huomiota hyvin paljon työergonomiaan, koska kärsin vuosia myös käsiongelmien kanssa. Työfyssari käveli joku aika sitten työpisteeni ohi ja hihkaisi ohi mennen, että ”täydellinen työasento”. Hän tietää mun ongelmani, koska on teippaillut aina välistä mun selkääni ja olkapäitäni.

toimistotyota-seisten-1

Korkokengätkin on saaneet töissä jäädä. Nykyään mulla on erilaisia tossuja tai jarrusukkia, koska ne on ainoat, jotka soveltuvat parhaiten mielestäni seisomiseen.

toimistotyota-seisten-1-5

Nuorille kollegoille sanon aina, että muistakaa, että älkää aina istuko, että työasentoa pitää vaihtaa monta kertaa päivässä. Nuorena sitä ei ajattele, mutta tässä iässä alkaa jo tajuamaan, että monet asiat vaikuttavat vasta tässä iässä.

Muistakaa pitää itsestänne huolta ja kiinnittää työasentoihinne huomiota. Itse yritän vielä noin 11 vuotta sinnitellä työelämässä ja siksi erityisesti pitää kuunnella elimistöään ja miettiä, että mikä on parasta.

Olen miettinyt ”kotitoimistooni” myös seisontapöydän hankkimista. En ole vielä löytänyt sopivaa pöytää bloggauspöydäksi, mutta etsintä jatkuu.

Maiju

Viimeiset röökit vuonna 1997

Vuosi 1997 oli minulle merkittävä vuosi monessa suhteessa. Tuona vuonna olin 34-vuotias. Tuossa vaiheessa olin alkanut miettimään terveyttäni ja huonoja geenejäni. Olen saanut molempien vanhempieni puolelta sellaiset geenit, että oli pakko alkaa miettimään, että haluanko sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Olin alkanut polttamaan jo nuorena eli 15-vuotiaana. Olin aiemmin koittanut lopettaa tupakanpolttoa ja useita vuosia, siinä onnistumatta. Viimeinen kertani oli merkityksellinen monessa suhteessa. Olin päättänyt onnistua viimeistä kertaa. Tiesin aina sen, että mihin aikaisemmat lakkoni olivat kaatuneet ja tiesin, että tällä kertaa yritän välttää niitä karikoita, joihin olin aiemmin aina kompastunut.

Lopetin siis tupakanpolton 11.1.1997. Tuosta päivästä kului neljä päivää, kun isäni sai 69-vuotiaana sydänkohtauksen (hän selvisi siitä). Tuo tapahtuma oli sellainen, joka pisti mut lopulta miettimään, että se oli sitten siinä lopullisesti. Tiesin, että en enää tulisi koskaan missään tilanteessa polttamaan sitä ensimmäistäkään tupakkaa. Tämä oli mulle se lopullinen piste.  Isäni sai sitten toisen sydänkohtauksen 11.9.1997 ja menehtyi siihen.

Poltin kaikkiaan 19 vuotta ja nyt olen siis ollut 20 vuotta polttamatta.

tupakkaa

Mieheni poltti vielä tuossa vaiheessa, mutta hänkin lopetti sen vuosien minun jälkeeni.

Jokainen tekee itse päätökset elämässään. Muistan, että lääkärien puheet varmaan lopulta alkoi soimaan päässäni, kun he niitä minulle toistivat. Kuitenkin riippuvaisuuksien kanssa se on niin, että jokainen tekee kuitenkin itse omaa elämäänsä koskevat ratkaisut. Vain itse pystyy päättämään asiat, miten tahtoo elää.

Onnea siis minulle tänään, koska tätä päätöstäni en ole koskaan katunut.

Maiju

Torstaina pukeudutaan punaiseen

Sain Sydänliitolta haasteen osallistua Pukeudu punaiseen päivään. Otin haasteen vastaan, koska sydämen hyvinvointi on itselleni tärkeä asia huonojen geenieni takia. Tästä syystä yritän pitää itsestäni huolta syömällä terveellisesti.

Torstaina 29.9.2016 vietetään Maailman sydänpäivää, jolloin pukeudumme punaiseen. Punaisella värillä pysähdytään miettimään sydämen hyvinvoinnin tärkeyttä. Sydänsairaudet ovat edelleen suomalaisten yleisin kuolinsyy. On tärkeä pysähtyä miettimään oman sydämen hyvinvointia ja kuinka siihen voi itse vaikuttaa.

Tästä syystä siis vietetään Pukeudu punaiseen päivää. Jos et halua pukeutua kokonaan punaiseen väriin, voit asustaa asusi punaisilla asusteilla tai koruin.

Suomen Sydänliitto on perustanut kampanjasivuston, jossa voi osallistua kilpailuun lataamalla kuvan omasta punaisesta tyylistään. Itsekin kävin osallistumassa kampanjaan.

punainen-1-3 punainen-1-2

Punaiseen kampanjaan voi osallistua sosiaalisen median eri kanavissa. Käyttäen Instagramissa tunnisteita #maailmansydänpäivä ja #pukeudupunaiseen voi samalla voittaa myös palkintoja.

Haastan kaikki lukijani viettämään torstaina Pukeudu punaiseen päivään. Näin muistutamme itseämme sydämen hyvinvoinnin tärkeydestä.

Pidetään itsestämme huolta ja pukeudutaan punaiseen.

Maiju