Tunnen kiitollisuutta huomaavaisuudesta

Kirjoitan välistä mun keliakiastani ja sen aiheuttamista ongelmista ympäristön suhteen.

Kuten varmaan monet lukijani tietävät, niin liikun todella paljon erilaisissa tilaisuuksissa ja minua kutsutaantilaisuuksiin yritysten taholta.

Jos kutsuissa lukee, että ruokaa on tarjolla, niin yleensä laitan viestiä viestintätoimistolle tai  yritykselle (vaikka ei kysyttäisikään), että minulla on keliakia ja gluteeniton ruokavalio. He ottavan sen sitten huomioon jos haluavat ja joskus eivät ota. Jos en tiedä, että onko meille tarjolla tilaisuudessa  jotain, niin sitten en yleesä ilmoita asiasta. Yleensä en vaadi mitään, kuljetan eväitäni yleensä aina laukussa mukana, koska se ei ole mitenkään itsestäänselvää, että ruokarajoitteet on huomioitu. Usein kutsuvierastilaisuuksissa on ruoka sellaista, että suurimmassa osassa on gluteenia (croisantteja, leipäkolmioita, pastejoita tai piirakoita tai kakkuja). 

Nyt on ollut ihana huomata se, että kuinka ihana on ystäväni Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia. Tiia on alkanut skannaamaan ruuat jo ennen minua ja kuiskaa mulle ”Maiju, ei taaskaan mitään sulle”. Musta tuntuu, että ystävilleni tämä on usein vaikeampi pala kuin minulle. Minä olen siihen jo tottunut.

PYYTÄMÄTTÄ TULEVA HUOMAAVAISUUS
Joskus yritykset sitten stalkkaavat meitä pitkään ja sitten pyytävät luokseen. Näin meille kävi myös perjantaina. Meidät oli kutsuttu hemmotteluhoitoon Kauneushoitola Kuiskaukseen, joka järjestettiin yhdessä Ihohoitola Lupauksen kanssa.  Kirjoitan itse tästä hoitotapahtumasta myöhemmin. Nyt haluan kertoa, että miten he yllättivät meidät.

Saimme siis ihanat hoidot, minkä jälkeen he taikoivat meidän eteemme kakkupalat ja raakatuoremehulasit. Tiia katseli kakkupalaa varmaan samoin ajatuksin kuin minä, siinä on ihan selvästi gluteenia. Minä hienovaraisesti ajattelin vaan, että minä ohitan tuon kakun ja juon sen ihanan mehun.  Kunnes he mainitsivat, että ”kakku on sitten tietenkin gluteenitonta”. Siinä vaiheessa meinattiin Tiian kanssa alkaa itkemään.  He olivat instagram-kuvistani nähneet mun keliakian, koska käytän sitä aina ruoan kohdalla hästäginä.

Tuo huomaavaisuus oli sanoin kuvaamattoman huomaavaista. Melkein tekisi mieli itkeä vielä sunnuntainakin tämän huomaavaisuuden johdosta.

Olen törmännyt blogitapahtumissa muutaman kerran niin uskomattomiin juttuihin siis positiivisessa mielessä, että mulle on sanottu, että ”Maiju, me tiesimme, että sinä tulet, niin tsemppasimme ruuan kanssa”. Olen jokainen kerta todella kiitollinen ja kirjoitan kyllä joka kerta aiheesta sydämellisin vuolain kiitoksin. Tämä ei ole minulle itsestäänselvää, mutta arvostan suuresti tällaisia eleitä.

Nämä asiat ovat sellaisia, että niitä ei välttämättä tule ajatelleeksi ennen kuin omalle tai ystävän kohdalle tällainen tilanne sattuu. Tämän asian ymmärtää yleensä vasta silloin.

Nöyrästi kiitollisena tästäkin huomaivuudestanne. Kiitos Kauneushoitola Kuiskaus ja Ihohoitola Lupaus. Arvostan.

Sanon taas tämän asian, mitä itsekin opin vasta vajaa neljä vuotta sitten. Ruoka ei ole itsestäänselvyys, se on sellainen asia, mitä pitää kiitollisuudella ottaa vastaan.

Laitan tähän meidän hoitotilaisuudesta tehdyn videon. 
Kirjoitusta siis tilaisuudesta varmaan parin viikon sisään. 

Maiju
Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Ehdottomasti herkistää, kun sitä ei koskaan pidä itsestäänselvänä asiana, niin se tulee aina sitten niin yllätyksenä, että "mitä oletteko todellakin ajatellee minua?". Ihanan huomaavaista

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos Taru, sitä ei ennen voinut ymmärtää, mitä ymmärtään nykyään… ruoka ei ole itsestäänselvyys 😉

  1. 3

    sanoo

    Liikutuin tuhat kertaa, menin tiloihin, tuntuu että avaruuteen asti tai jonnekin suurin piirtein vauva-aikaan. Hoitokokemus oli ihmeellinen, ajattelevaiset sydän kultaa, ei kaikki osaa tuollaista ja jotenkin menin koko jutusta sekaisin. Kaiken viimeisteli gluteeniton kakku, se oli täydellinen piste i:n päälle Tarjan ja Heidin huomaavaisuudesta. <3

    • 3.1

      sanoo

      Kaiken kaikkiaan ihana kokemus ja todellakin, todellakinm todellakin toi gluteeniton kakku oli kyllä NIIN piste ii:n päälle.

  2. 5

    sanoo

    Kylläpä oli hienosti ja ystävällisesti toimittu:) Tapasinkin yhdessä aikasemmassa tapahtumassa nämä ihanat naiset juuri tuolla hoitolassa ja kivalta ja tutulta kuulosti murre, jota punaessuinen rupatteli. Oli muuten Oulun seudulta:)
    Tytöllä alkoi nyt se gluteiiniton ja ollaan hengissä selvitty nämä pari päivää:) Heh heh! Leipää löytyy, mutta kaikki ei oikein maistu, joten hakusessa on ne herkulliset leivät:) Mutta muuten lihapata valmistui gluteiinittomilla jauhoilla hyvin ja tänään tein hänelle omat kanaruuat. Onhan tämä työlästä, kun lisäksi on muitakin allergioita, mut hei näillä mennään!

    • 5.1

      sanoo

      No Heidi todellakin on Oulun suunalta. Laitoin sulle parit ihanat leivät fb:n kautta vinkiksi. Hyviä tuotteita on, mutta ne pitää osata löytää sieltä massasta 😉 Autan kyllä jos haluat 😉

    • 6.1

      sanoo

      Kyllä ja se lämmitti sydäntä. Se saa tuntemaan, että myös minä olen tärkeä keliakiasta huolimatta.

  3. 7

    sanoo

    Hienoa huomaavaisuutta!
    Ja ihmettelen kyllä, jos joku vielä uskaltaa sinut kutsua kekkereihin, joissa ei ruokarajoitteita ole otettu huomioon – ja vielä kun siitä saisi ihan ilmaista mainostustakin;)

    • 7.1

      sanoo

      Niinpä, minä kuvaan yleensä vain gluteenittomat tuotteet ja välissä niissä ei ole mitään kuvattavaa. Kehun vuolaasti jos on. Viime keväänä nauratti indiedaysin kirsikkatomaatti, mikä oli se ainoa gluteeniton.

  4. 8

    sanoo

    Tuossa näkee, että on ihmisiä jotka tajuavat. Ehkä ele on pieni, mutta kuitenkin niin suuri. Huomioonottava. Kiva huomata että on fiksuja ihmisiä täällä Suomessakin. Mukavaa viikkoa Maiju! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *