Yksi kolmosista

Olen joskus sivunnut aihetta, että olen  yksi kolmosista.  Nykyään taitaa kolmosia syntyä enemmän hormoni- ja hedelmöityshoitojen ansiosta. Itse olen syntynyt 60-luvulla ja silloin vielä kolmoset oli harvinaisempia kuin tänä päivänä. Silti kuitenkin tunsin myös toiset kolmoset, jotka olivat suunnilleen samanikäiset kuin me olimme.

Olin juuri äitini luona ja katselin vanhoja valokuvia. Isäni oli kova valokuvaamaan ja minusta tuntuu, että suurin kuvauskohde taisi olla juuri me kolmoset. Olen joskus kertonut, että olen seitsemän lapsisesta perheestä. Ensiksi vanhemmillani oli neljä lasta ja sitten ajattelivat, että josko vielä yksi lapsi lisää, mutta tulikin kerralla kolme. Kuusikymmentäluvulla ei ollut ultraääniä, joilla olisi kolmosraskaus todettu jo varhaisessa vaiheessa. Silloin lääkärit epäilivät, että äitini odottaisi kaksosia. Vasta sairaalassa kahden lapsen synnyttyä oli lääkäri todennut, että on täällä vielä kolmaskin, joten kolmoset tulivat hieman yllätyksenä vanhemmillenikin.

Vanhempani asuivat tuohon aikaan Haagassa neljän vanhemman sisarukseni kanssa 48 neliön kaksiossa. Kun siihen syntyi vielä kolme lasta lisää, taisi olla aika tiivis tunnelma tuossa kaksiossa. Noin kolme vuotta asuimme tuossa asunnossa yhdeksän hengen perheenä. Kunnes saimme isomman asunnon muualta.

Lapsuudestani on pakko esitellä muutamia kuvia ja kertoa, että kuinka isäni, joka oli kätevä käsistään tuunaili ylileveän kuljetusvälineen kolmosilleen. Meillä oli erikoisvalmisteiset vaunut ja syöttötuoli.

Vanhemmat sisarukset ovat joskus kertoneet, että joutuivat meitä pienempi hoitamaan, kun äidillä ja isällä loppuivat kädet kesken. Taisimme olla ne, jotka veivät perheen kaiken huomion ja muut lapset jäivät sitten vähemmälle huomiolle.

Minä ja jätkät

Olen joskus miettinyt, että kuinka tiivis meidän kolmosjengi oli eli minä ja kaksi veljeäni. Muistan, että leikin usein ”jätkien” kanssa ja leikit olivat hyvinkin poikamaisia. Ensimmäisenä kouluvuotenakin vietin ainoana tyttönä poikien kanssa samassa ryhmässä, kun luokallamme pojat ja tytöt jaettiin omiin ryhmiin. Oltiin usein minä ja muut pojat. Meitä ei vaan voinut erottaa. Näin taisi mennä kuudennelle luokalle saakka. Sitten minä kolmosista ainoana tyttönä erkaannuin veljistäni, kun jouduin eri luokalle. Siitä alkoi sitten minun itsenäistyminen, eikä kolmosjengi ollut enää niin tiivis. Tässä palasia tästä historiasta eli kolmoset 60-luvulla ja osittain vähän jo 70-luvullakin.

kolmoset - 1 (6) kolmoset - 1 (7)

kolmoset - 1 (8) kolmoset - 1kolmoset - 1 (12) kolmoset - 1 (9) kolmoset - 1 (1) kolmoset - 1 (3)kolmoset - 1 (10)

Hauska oli katsella kuvia ja miettiä, että miten erilainen olikaan maailma tuolloin. Mietin myös, että miten kovilla onkaan vanhempani olleet tällaisen lapsikatraan kanssa. Leikkisästi sanon aina äidilleni, että ”onneksi me olimme niin kilttejä lapsia”. Kuitenkin äitini ja sisarusteni juttuja kuuntelemalla ei aina tainnut kuitenkaan niin olla. Kun katselen lapsuutemme kuvia, en voi olla ihailematta sitä, että kuinka kauniisti meidät lapset aina puettiin.

Hienoa, että isäni on taltioinut niin paljon kuvia lapsuudestamme. Näiden kanssa oli kiva palata taas muistoihin eli minä ja jätkät.

Halusin taltioida pienen kertomuksen 60-luvun kolmosista, koska tiedän, että kovinkaan paljon ei löydy verkosta tuon ajan monikkolapsista.

Maiju

Kommentit
  1. 1

    Annukka sanoo

    Aivan ihania kuvia ja muistoja! On siinä tosiaan ollut vilskettä kaksiossa. Ja ylileveässä kuljetuksessa :D.

    • 5.1

      sanoo

      Kiva kun tykkäsit. Näyttää olevan kiinnostava aiheena. Ehkä jossain vaiheessa kirjoitan lisää.

  2. 7

    sanoo

    Ihana tarina <3 Mä oon muuten viettänyt lapsuuteni pohjois-Haagassa. Meijän faija oli kans kova ottaa kuvia, ja diaprojektorilla niitä aina katseltiin. Viime jouluna sain lahjaksi sukulaisilta noita kuvia. Kiva niitä oli katsella

    • 7.1

      sanoo

      Meillä otettiin myös kaitafilmikameralle kuvaa. Varmasti silloinkin taltioitiin yhtä paljon kuin minä teen nyt.

  3. 9

    sanoo

    Voi itku miten ihana postaus. Teidät on kyllä niin nätisti puettu ja tuossa talvikuvassa on fiilistä, olet muuten aurinkolasien kanssa niin cool. En edes osaa kuvitella miten kova homma teidän vanhemmilla on ollut. Vitsi tää oli kiva <3

    • 9.1

      sanoo

      Jouluisin aina lapset oli kauluspaidat päällä. Se taisi olla sitä sen ajan meininkiä. Tosi cool ollut jo 70-luvulla.

  4. 10

    Belladonna sanoo

    Kyllä teillä on vipinää ja vilskettä riittänyt. Ihanaa, että isäsi on jaksanut ja halunnut ikuistaa kaiken tuon tohinan keskellä, kuvat ovat aivan ihania!

    • 10.1

      sanoo

      Täytyy sanoa, että vilskettä ja tohinaa riittää vielä tänäkin päivänä, kun kaikki tulee perheineen samaan tilaan. Siinä sitä menoa ja meininkiä on kun lähisuku on paikalla. Varmaan noin 40 henkeä 😉

  5. 11

    Riikka K sanoo

    Minä olen myös yksi kolmosista, 70-luvulla syntynyt.
    Myöskin kahden pojan kanssa elänyt ja taisimme myöskin olla aika yllätys vanhemmillemme.😉

  6. 12

    Aino sanoo

    Miten herttaisia kuvia ja muisteluja! Kadehdin isojen sisarusparvien lapsia, itse sain leikkiä vain pihan lasten ja nukkien kanssa. Oli muuten onnellinen lapsuus, mutta kasvinkumppani(t) puuttui.

    • 12.1

      sanoo

      Voi varmasti olisi joskus toivonut kaveria, jonka kanssa saa jakaa ilot ja joskus myös kinastella

  7. 14

    Elettyeilinenpäivä- jne. sanoo

    Aivan ihania kuvia.
    Mukava aikakauden kuvaus, aikamatka ihanalle 60- 70 luvulle.

    Kiitos — toivottavasti täällaiset postaukset saavat jatkoa.

  8. 15

    sanoo

    Todella ihania kuvia lapsuudestasi ☺
    Voin hyvinkin tietää, minkälainen huoli ja jaksaminen vanhemmillasi on ollut ison perheen hoitamisessa. Vaikka sanotaan, että kaksi vauvaa hoitaa samassa kuin yhdenkin, mutta eihän se nyt niin mee, tyttärelläni on kaksoset.
    Jokos sitten kun on kolmoset ja neljä vanhempaa lasta.

  9. 16

    leenuliinutiinu sanoo

    Olipa hauskaa, kun sattumalta löysin kirjoituksesi! Meillä on tällä hetkellä perheessä 7 lasta, joista nuoremmassa päässä löytyy kolmoset 🙂 . Mainioita, nostalgisia kuvia! Itse kun olen syntynyt 60-luvun lopulla.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *