Listoista, listoja

Muistelen
Samuli Knuutin lohkaisseen, että kulunut musiikkivuosi on aina historian paras:
käytettävissä ovat vanhat suosikit, joiden oheen on kiilannut muutama
virkistävä tulokas. Huomio on tärkeä, ja vuosikatsausten äärellä häiriinnynkin
väärien valintojen sijaan liiasta keskittymisestä uuteen. Vuosi 2013 on ollut
minulle korkeatasoinen kirja-, levy- ja elokuvavuosi, koska olen malttanut
vastustaa tuoreuden kutsua, antautua sille ajoittain ja unohtaa riippakiviksi
muotoutuneita ex-tärkeyksiä. Vakiosuosikit ovat immuuneja kuolemalle, mutta
uutuudet joutuvat käymään läpi vuosi vuodelta tiukentuvan seulan.
Ahdasmielisyys ja laatutietoisuus kulkevat käsi kädessä. Häly vähenee, toivon.
Varteenotettava
”best of” -lista onkin aikajoustavuutensa lisäksi ehdottoman subjektiivinen. Toimitusten
tai lukijoiden kompromissilistat harjoittavat turhanpäiväistä demokraattisuuden
ryöstöviljelyä alalla, jonne yhdessä päättäminen ei sovellu. ”Keskimäärin hyvä”
ja ”monien mielestä okei” eivät ole taideteosta imartelevia kuvauksia. Mietojen
tilastollisuuksien sijaan olen kiinnostunut teosjoukosta, joka on muodostanut
lukijalle, kuuntelijalle tai katselijalle menneen vuoden kulttuurisen
kartaston. Yksittäisten henkilöiden listauksia tarkastellessani pyrin
kiinnittämään huomiota itse teosten ohella niiden välisiin, usein intuitiivisiin
suhteisiin. Parhaimmillaan itse lista voi olla taideteos.
Huolellisesti mietityt listat
ovat joskus vähän tylsiä, ne saattavat kertoa yhtä paljon tekijänsä omakuvan
luomisesta kuin aidosta päänsisäisestä todellisuudesta.
Näin
väittää esseisti Tommi Melender, jonka listauksista välitän, koska ne kertovat tekijänsä omakuvan
luomisesta. Lista tekijältä, jonka teokset voisivat päätyä listoille, kuuluu
olemuksensa puolesta listojen aateliin. Blogimerkinnässään Melender ilmoittaa
tehneensä vuoden 2013 kirjalistansa ”hetken päähänpistosta” ja yrittää
luonnosmaisuuteen vetoamalla mielestäni turhaan rimpuilla listaamiseen
sisäänrakennetusta omahyväisyydestä. Taiteilijan – tai kenen hyvänsä meistä – itsekorostus
on kuitenkin harvoin yhtä jaloa kuin silloin, kun se johtaa hänen arvostamiensa
teosten leviämiseen laajemmalle. Miksi tällaista laupeudentyötä tulisi hävetä?
Joten:
listaan alle viisi kirjaa, albumia ja elokuvaa, joiden olemassaolosta en vielä
vuosi sitten tiennyt tai joita en typeryyteni vuoksi ollut aiemmin osannut
arvostaa. Lisäksi asetan järjestykseen viisi kuluneen vuoden sykähdyttävintä
kevyen musiikin konserttia. Kaiken tämän teen näyttääkseni hyvältä.
Kirjat:
1.
Michael Bracewell: England Is Mine (1997)
2.
Fjodor Dostojevski: Karamazovin veljekset
(1880)
3.
David Foster Wallace: The Pale King (2011)
4.
Simone Weil: Painovoima ja armo (1957)
5.
Antti Nylén: Tunnustuskirja (2013)
Levyt:
1. Pet Shop Boys: Behaviour (1990)
2. Pet Shop Boys: Actually (1987)
3. Prefab Sprout: Crimson/Red (2013)
4.
Sinéad O’Connor: Universal Mother (1994)
5.
Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas
tai minä nousen sinne
(2013)
Elokuvat:
1.
Béla Tarr: Torinon hevonen (2011)
2.
Michael Haneke: Rakkaus (2013)
3.
Lukas Moodysson: Me ollaan parhaita!
(2013)
4. Carl Theodor Dreyer: Jeanne d’Arcin kärsimys (1928)
5. Harmony Korine: Spring Breakers (2013)
Keikat:
1. Black Sabbath Hartwall
areenalla 20.11.
2. Nick Cave & The Bad
Seeds Suvilahdessa 11.8.
3.
Sinéad O’Connor Finlandia-talolla 17.5.
4.
Anna von Hausswolff Tavastialla 2.11.

5.
Riitaoja Kuudennella linjalla 6.5.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *