Paosta
Kilpailevan yhteiskunnankilpailevia ihmisiä vallitsee kilpailevan ihmisen perverssi himo riistää
hävinneiltä, heikoilta ja oman onnensa nojaan jätetyiltä vielä heidän
oikeutensa ihmisarvoonkin. On kuin he olisivat suunniltaan kilpailuihmisen
ennennäkemättömästä pelosta samastaa itsensä tappion ja luopumisen edustajiin,
ei kilpailullisista syistä, vaan siksi että menestys jo pelkästään menestyksen
heijastuksina on saanut niin ylimitoitetun moraalisen arvon, niin suhteettoman
sosiaalisen merkityksen täällä missä kilpailu ja yksilön mukanapysyminen määrää
enemmän kuin puolet elämän menosta. Kuka pakenee todellisuutta? Työtön joka
työn puutteessa juo itsensä kuoliaaksi neljänkymmenenviiden iässä? Työteliäs
joka ahertaa itsensä kuoliaaksi neljänkymmenenviiden iässä hankkiakseen auton,
kesähuvilan ja persialaisen maton olohuoneensa lattialle?
Ja lopuksi pari sanaa kissasta.
Senhän luonteeseen kuuluu että se mieluummin välttää yhteenottoa kuin ryhtyy
taisteluun ilmiselvää ylivoimaa vastaan. Eikä kissaa voi ikimaailmassa pakottaa
tekemään sellaista mikä ei huvita sitä (niin toisin kuin koiran voi). Toisin
sanoen kissa muistuttaa alkoholistia, koira sitä vastoin ahertajaa. Mutta entä
se todellisuuden pako? Kenen päähän pälkähtäisi sanoa kissan käyttäytymistä
todellisuuspakoiseksi? Kuka uskaltaisi väittää kissaa heikoksi eläimeksi?
Senhän luonteeseen kuuluu että se mieluummin välttää yhteenottoa kuin ryhtyy
taisteluun ilmiselvää ylivoimaa vastaan. Eikä kissaa voi ikimaailmassa pakottaa
tekemään sellaista mikä ei huvita sitä (niin toisin kuin koiran voi). Toisin
sanoen kissa muistuttaa alkoholistia, koira sitä vastoin ahertajaa. Mutta entä
se todellisuuden pako? Kenen päähän pälkähtäisi sanoa kissan käyttäytymistä
todellisuuspakoiseksi? Kuka uskaltaisi väittää kissaa heikoksi eläimeksi?
–
Christer Kihlman: Ihminen joka järkkyi
(Tammi 1971, suomentanut Pentti Saaritsa)
Christer Kihlman: Ihminen joka järkkyi
(Tammi 1971, suomentanut Pentti Saaritsa)
Tällä
hetkellä kesähuvilan saisi Helsingin Sanomien mukaan ”pilkkahintaan”. Kuka uskaltaisi pilkata todellisuutta,
viittä nollaa myyntihinnassa? Tervemenoa kohtuukäyttämään.
hetkellä kesähuvilan saisi Helsingin Sanomien mukaan ”pilkkahintaan”. Kuka uskaltaisi pilkata todellisuutta,
viittä nollaa myyntihinnassa? Tervemenoa kohtuukäyttämään.
Kommentit (3)
Niin paljon mahtavaa tekstiä, niin lyhyt elämä… Kihlmanille on nyt pakko raivata aikaa ennen kesää. Kerropa, mistä kannattaisi aloittaa?
"Ihminen joka järkkyi" kannattaa ottaa heti luentaan. Huikea autobiografian, pamfletin ja esseeromaanin sekoitus. Tosin Ihmisessä Kihlman paasaa myös hiukan 60-luvun lopun päivänpolitiikkaa, mikä voi tehdä lukemisesta takkuista, paikoin, muttei mielestäni liikaa. Perinteisemmistä romaaneista "Sininen äiti" ja "Kallis prinssi" ovat upeita ankkalammikkoepookkeja, rankkoja ja suuria. "Madeleine" taas on kokeellisempi, proosarunomainen alkoholismin kuvaus, Saarikosken suomentama. Myöhemmistäkin teoksista löytyy helmiä, esimerkiksi pienieleisempi tunnustuskirja "Tuuliajolla tappion maisemissa", josta Antti Nylén kirjoittaa kauniisti esikoiskokoelmassaan.
Roger! Kiitokset vinkeistä, ja mitä mainiointa alkavaa vuodenaikaa!