Tyhjän kirkon lauluja
Juha
Seppälä kuljettaa aliarvostetun Yhtiökumppanit-romaaninsa
naispäähenkilön rippikoulumuistoihin. Nuotiolla istuskelu, 1980-lukulaiset
permanentit ja yöllinen spiritismi kuvataan vain, jotta Seppälä pääsisi
määrittelemään kirkollissuhdettaan. Valenaiivin nuorisokokemuksen läpi hän
pauhaa, että ihmiset ovat pilanneet kirkon, tilana. Yhtiökumppanien konfirmaatiomuistelija haluaisi vaalia kirkon
avaruutta, jossa ei hänen mukaansa tarvitsisi ”harjoittaa” uskontoa, sillä rakennuksessa
itsessään ”oli aina mystiikkaa”. Tämä on ratkaisevinta, sillä:
Seppälä kuljettaa aliarvostetun Yhtiökumppanit-romaaninsa
naispäähenkilön rippikoulumuistoihin. Nuotiolla istuskelu, 1980-lukulaiset
permanentit ja yöllinen spiritismi kuvataan vain, jotta Seppälä pääsisi
määrittelemään kirkollissuhdettaan. Valenaiivin nuorisokokemuksen läpi hän
pauhaa, että ihmiset ovat pilanneet kirkon, tilana. Yhtiökumppanien konfirmaatiomuistelija haluaisi vaalia kirkon
avaruutta, jossa ei hänen mukaansa tarvitsisi ”harjoittaa” uskontoa, sillä rakennuksessa
itsessään ”oli aina mystiikkaa”. Tämä on ratkaisevinta, sillä:
Mikään ei ole yhtä todellista
kuin mystiikka, mikään ei ole yhtä vahvasti totta ja läsnä. Kirkossa ihminen
oli ohikulkija, häiriötekijä.
(s. 96)
kuin mystiikka, mikään ei ole yhtä vahvasti totta ja läsnä. Kirkossa ihminen
oli ohikulkija, häiriötekijä.
(s. 96)
Jumalaton
mystikko rukoilee taiteessaan. Kirjan, laulun tai taulun koskettamat
ymmärtävät: esteettistä kokemusta todellisempaa
ei ole, vaikka niin kutsuttu todellisuus palkkakuitteineen,
verkkokeskusteluineen ja ostoskeskuksineen väittää muuta.
mystikko rukoilee taiteessaan. Kirjan, laulun tai taulun koskettamat
ymmärtävät: esteettistä kokemusta todellisempaa
ei ole, vaikka niin kutsuttu todellisuus palkkakuitteineen,
verkkokeskusteluineen ja ostoskeskuksineen väittää muuta.
Seppälä
puolustaa konkreettisella mystiikalla mystistä konkretiaa ja näyttää tyhjän
kirkkosalin. Yhtiökumppanien
yhtäaikaisesti abstrakti ja kosketeltava kiteytys on pyörinyt mielessäni, kun
olen kuunnellut Anna von Hausswolffin musiikkia. Jos uskaltaisin, siirtyisin
kuulokkeineni Paavalin kirkon takapenkkiin. Onneksi suomalaisten
kirkkorakennusten ovet pysyvät enimmäkseen lukittuna. Olisin häiriötekijä.
puolustaa konkreettisella mystiikalla mystistä konkretiaa ja näyttää tyhjän
kirkkosalin. Yhtiökumppanien
yhtäaikaisesti abstrakti ja kosketeltava kiteytys on pyörinyt mielessäni, kun
olen kuunnellut Anna von Hausswolffin musiikkia. Jos uskaltaisin, siirtyisin
kuulokkeineni Paavalin kirkon takapenkkiin. Onneksi suomalaisten
kirkkorakennusten ovet pysyvät enimmäkseen lukittuna. Olisin häiriötekijä.
Singing from the Grave (2010) ja Ceremony (2013), Anna von Hausswolffin tähänastiset pitkäsoitot,
elävät tyhjyydestä. Niiden kuunteleminen on niiden sotkemista. Moukkamaisinta
haltuunottoa lienee Ceremonyn kaltaisesta
äänitaideteoksesta kirjoittaminen. Pyrin olemaan lyhytsananainen ja luomaan
pelkät blogipostauksen raamit.
elävät tyhjyydestä. Niiden kuunteleminen on niiden sotkemista. Moukkamaisinta
haltuunottoa lienee Ceremonyn kaltaisesta
äänitaideteoksesta kirjoittaminen. Pyrin olemaan lyhytsananainen ja luomaan
pelkät blogipostauksen raamit.
Esikoisalbumillaan
tänä vuonna 28 vuotta täyttävä ruotsalainen on laulullisempi ja käsitettävämpi
kuin Ceremonylla. Debyyttisinglellä
”Track of Time” hän laulaa toivon olevan ”helmi, jota jaat”. Messussa istuu
muutama yksinäinen jakamassa vähäänsä. ”Track of Time” on goottigospelia ilman Jumalaa,
Odettan ja Billie Holidayn mustahuulista uudelleenluentaa, silkkaa neroutta.
Kummallisen, kirkkaan ja repeämiskykyisen lauluäänen perusteella Hausswolffia
voisi luulla 50-vuotiaaksi. Ajan realiteetit eivät koske mystikoita.
tänä vuonna 28 vuotta täyttävä ruotsalainen on laulullisempi ja käsitettävämpi
kuin Ceremonylla. Debyyttisinglellä
”Track of Time” hän laulaa toivon olevan ”helmi, jota jaat”. Messussa istuu
muutama yksinäinen jakamassa vähäänsä. ”Track of Time” on goottigospelia ilman Jumalaa,
Odettan ja Billie Holidayn mustahuulista uudelleenluentaa, silkkaa neroutta.
Kummallisen, kirkkaan ja repeämiskykyisen lauluäänen perusteella Hausswolffia
voisi luulla 50-vuotiaaksi. Ajan realiteetit eivät koske mystikoita.
Ceremony ei jaa mitään.
Mestariteoksellaan Anna von Hausswolff on vaihtanut pianon kirkkourkuihin ja
esiintyy seinille, katolle ja alttaritaululle, ei seurakunnalle, joka on
ymmärtänyt paeta äänenpainetta. Kuolleet heräävät tanssimaan ”Mountains Crave”
-hitin ajaksi. Muuten on tyhjää, kylmää ja täydellistä. Ceremony ei päästä sisäänsä vaan herättää kunnioitusta kuin
museoesine tai 1200-luvulla rakennettu pyhättö.
Mestariteoksellaan Anna von Hausswolff on vaihtanut pianon kirkkourkuihin ja
esiintyy seinille, katolle ja alttaritaululle, ei seurakunnalle, joka on
ymmärtänyt paeta äänenpainetta. Kuolleet heräävät tanssimaan ”Mountains Crave”
-hitin ajaksi. Muuten on tyhjää, kylmää ja täydellistä. Ceremony ei päästä sisäänsä vaan herättää kunnioitusta kuin
museoesine tai 1200-luvulla rakennettu pyhättö.
***
Loppukevennykseksi
todettakoon, että poliittisesti hyperkorrektissa kotimaassaan Anna von
Hausswolff on leimattu pyhättöjen polttamiseen erikoistuneen uusnatsipakanan
kannattajaksi. Talvella 2013 hänet kuvattiin Burzum-paitaan sonnustautuneena,
mistä saattoi päätellä, että Anna von Hausswolff kannattaa Varg Vikernesin
poliittis-uskonnollisia näkemyksiä, ei niinkään Burzumin dark ambient -suuntaista,
upeaa black metal -musiikkia.
todettakoon, että poliittisesti hyperkorrektissa kotimaassaan Anna von
Hausswolff on leimattu pyhättöjen polttamiseen erikoistuneen uusnatsipakanan
kannattajaksi. Talvella 2013 hänet kuvattiin Burzum-paitaan sonnustautuneena,
mistä saattoi päätellä, että Anna von Hausswolff kannattaa Varg Vikernesin
poliittis-uskonnollisia näkemyksiä, ei niinkään Burzumin dark ambient -suuntaista,
upeaa black metal -musiikkia.
Alla
kuultava kappale ”Funeral for My Future Children” asettaa Anna von Hausswolffin
juridiseen vastuuseen, jos hänen syntymättömille lapsilleen tapahtuu jotain.
kuultava kappale ”Funeral for My Future Children” asettaa Anna von Hausswolffin
juridiseen vastuuseen, jos hänen syntymättömille lapsilleen tapahtuu jotain.