Murdoch syntyy taas
Taiteilijoista
kertovat ”miten minusta tuli minä” -tyyliset henkilökuvadokumentit ovat
tarpeettomia. Sama pätee Miten kirjani
ovat syntyneet -teossarjaan. Jos tekijä on merkittävä, tiedämme jo, kuinka
hänestä tuli mitä tuli. Kasvun voi lukea hänen tuotannostaan. Muu on triviaalia
bonusraitaa, josta ahneimmat keksivät pyytää lisämaksun.
kertovat ”miten minusta tuli minä” -tyyliset henkilökuvadokumentit ovat
tarpeettomia. Sama pätee Miten kirjani
ovat syntyneet -teossarjaan. Jos tekijä on merkittävä, tiedämme jo, kuinka
hänestä tuli mitä tuli. Kasvun voi lukea hänen tuotannostaan. Muu on triviaalia
bonusraitaa, josta ahneimmat keksivät pyytää lisämaksun.
Kunnon
pop-artistillakin pitää olla ”syntylaulu”, luomiskertomus, jonka voi soittaa
haastattelijalle kysymyksiin vastailun sijaan. John Lennonin ei olisi tarvinnut
puhua enää Plastic Ono Bandin
ilmestyttyä, ei ainakaan itsestään. Pet Shop Boysin ”Left to My Own Devices”
kertoo Neil Tennantista yhtä paljon kuin Morrisseyn jokainen kappale Morrisseysta.
Rakenteet törröttävät. On uskallettava tuijottaa sopimattomasti.
pop-artistillakin pitää olla ”syntylaulu”, luomiskertomus, jonka voi soittaa
haastattelijalle kysymyksiin vastailun sijaan. John Lennonin ei olisi tarvinnut
puhua enää Plastic Ono Bandin
ilmestyttyä, ei ainakaan itsestään. Pet Shop Boysin ”Left to My Own Devices”
kertoo Neil Tennantista yhtä paljon kuin Morrisseyn jokainen kappale Morrisseysta.
Rakenteet törröttävät. On uskallettava tuijottaa sopimattomasti.
Myöskään
Stuart Murdochilta ei kannata kysellä henkilökohtaisia. Belle & Sebastianin
debyyttialbumin avaava ”The State I Am In” on tyhjentävä selonteko tekijänsä väsymysoireyhtymästä,
johon liittyvää normaaliuden himoa käsittelen täällä. Yhtä tärkeä Belle &
Sebastian -teos ”Get Me Away from Here, I’m Dying” astuu sairasvuoteelta
julkiseen elämään ja kuvaa Murdochin lauluntekoprosessia. Viitteellisempiä itseksi
tulemisen kuvauksia hän on tehnyt sittemminkin.
Stuart Murdochilta ei kannata kysellä henkilökohtaisia. Belle & Sebastianin
debyyttialbumin avaava ”The State I Am In” on tyhjentävä selonteko tekijänsä väsymysoireyhtymästä,
johon liittyvää normaaliuden himoa käsittelen täällä. Yhtä tärkeä Belle &
Sebastian -teos ”Get Me Away from Here, I’m Dying” astuu sairasvuoteelta
julkiseen elämään ja kuvaa Murdochin lauluntekoprosessia. Viitteellisempiä itseksi
tulemisen kuvauksia hän on tehnyt sittemminkin.
Mutta
pop, se on nuoruuden kultti. Artisti saa luvan kukkia kerran, minkä jälkeen
täytyy kuihtua tai sietää syytöksiä nostalgialla ratsastuksesta. Jos uusiutuu,
on kadottanut äänensä yrittäessään kalastella nuorison suosiota.
pop, se on nuoruuden kultti. Artisti saa luvan kukkia kerran, minkä jälkeen
täytyy kuihtua tai sietää syytöksiä nostalgialla ratsastuksesta. Jos uusiutuu,
on kadottanut äänensä yrittäessään kalastella nuorison suosiota.
Todellisuudessa,
markkinalogiikan ulkopuolella, pop-artisti voi syntyä ja kuolla vaikka vuosittain.
Syntylaulujen ja hautakirjoitusten määrälle ei ole ylärajaa. Belle &
Sebastianin saa leimata ”neljäkymppisten indieaikuisten” yhtyeeksi, mutta
samalla jää huomaamatta, että Stuart Murdoch on hiljattain luonut yhtä
nerokkaan omakuvan kuin vuonna 1996.
markkinalogiikan ulkopuolella, pop-artisti voi syntyä ja kuolla vaikka vuosittain.
Syntylaulujen ja hautakirjoitusten määrälle ei ole ylärajaa. Belle &
Sebastianin saa leimata ”neljäkymppisten indieaikuisten” yhtyeeksi, mutta
samalla jää huomaamatta, että Stuart Murdoch on hiljattain luonut yhtä
nerokkaan omakuvan kuin vuonna 1996.
”Nobody’s
Empire” käynnistää tammikuussa ilmestyneen Girls
in Peacetime Want to Dance -albumin, tietenkin. Kappale käsittelee
Murdochin eristäytynyttä nuoruutta, taas. Yhteydet ”The State I Am In”
-kappaleeseen ja Tigermilk-pitkäsoittoon
korostuvat. Esikoisen jälkeen Belle & Sebastianin studioalbumien kannet
ovat hehkuneet väreissä. Girls in
Peacetime Want to Dance palaa harmaisiin ja ilmoittaa, että 46-vuotiaana
voi aloittaa uuden uran vanhassa yhtyeessä. Ensin täytyy toisintaa
pop-historiallinen luomiskertomus, sillä jopa hyväntahtoisten muisti on lyhyt:
Empire” käynnistää tammikuussa ilmestyneen Girls
in Peacetime Want to Dance -albumin, tietenkin. Kappale käsittelee
Murdochin eristäytynyttä nuoruutta, taas. Yhteydet ”The State I Am In”
-kappaleeseen ja Tigermilk-pitkäsoittoon
korostuvat. Esikoisen jälkeen Belle & Sebastianin studioalbumien kannet
ovat hehkuneet väreissä. Girls in
Peacetime Want to Dance palaa harmaisiin ja ilmoittaa, että 46-vuotiaana
voi aloittaa uuden uran vanhassa yhtyeessä. Ensin täytyy toisintaa
pop-historiallinen luomiskertomus, sillä jopa hyväntahtoisten muisti on lyhyt:
Lying
on my bed I was reading French
on my bed I was reading French
With
the light too bright for my senses
the light too bright for my senses
From
this hiding place life was way too much
this hiding place life was way too much
It
was loud and rough round the edges
was loud and rough round the edges
Murdochin
kertoja siirretään osastolle. Hän näkee helvetin ja kokee sielullista yhteyttä
meihin, lähes yhtä heikkoihin. ”Nobody’s Empiressa” edustajanamme toimii
kömpelö mutta kauniisti laulava tyttö. Ajat ovat pysyvästi niin karkeat, että
seuraavanlaista agitaatiota tarvitaan:
kertoja siirretään osastolle. Hän näkee helvetin ja kokee sielullista yhteyttä
meihin, lähes yhtä heikkoihin. ”Nobody’s Empiressa” edustajanamme toimii
kömpelö mutta kauniisti laulava tyttö. Ajat ovat pysyvästi niin karkeat, että
seuraavanlaista agitaatiota tarvitaan:
We are out of practice, we’re out
of sight
of sight
On
the edge of nobody’s empire
the edge of nobody’s empire
If
live by books and we live by hope
live by books and we live by hope
Does
that make us targets for gunfire?
that make us targets for gunfire?
”Nobody’s
Empire” kuulostaa siltä, kuin se olisi ollut olemassa aina. Laulun tuttuus ei
palaudu suuntauksiin tai vuosikymmeniin. Näin välttämättömiä, oikeita pop-kappaleita syntyy vain pakkomielteisille
vanhemmille. Murdochin on täytynyt tiedostaa, että ”Nobody’s Empire” on monessa
mielessä sama kappale kuin ”The State I Am In”. Järkevyyteen eksynyt olisi
jättänyt sikseen.
Empire” kuulostaa siltä, kuin se olisi ollut olemassa aina. Laulun tuttuus ei
palaudu suuntauksiin tai vuosikymmeniin. Näin välttämättömiä, oikeita pop-kappaleita syntyy vain pakkomielteisille
vanhemmille. Murdochin on täytynyt tiedostaa, että ”Nobody’s Empire” on monessa
mielessä sama kappale kuin ”The State I Am In”. Järkevyyteen eksynyt olisi
jättänyt sikseen.
Saman henkilön eri aikoina luomat omakuvat muistuttavat toisiaan ja korostavat erojaan. Traaginen, kuolevaisuuteen sidottu viehätys nousee tästä. Olisivatko Helene
Schjerfbeckin tulkinnat muuttuneet asteittain rujommiksi, jos hän olisi loppuun saakka maalannut 17-vuotiasta itseään? Ehkä. Stuart Murdoch on valinnut tuon
tien ja pysynyt pintapuolisesti samana.
Schjerfbeckin tulkinnat muuttuneet asteittain rujommiksi, jos hän olisi loppuun saakka maalannut 17-vuotiasta itseään? Ehkä. Stuart Murdoch on valinnut tuon
tien ja pysynyt pintapuolisesti samana.