Salaisuutta vastaan

Antti
Salminen kirjoittaa esseeteoksessaan Kokeellisuudesta
(Poesia, 2015):
Neofilia jättää jäljelle pelkän
yllätyksellisen paljastumisen hetken, mutta se ei pysy elossa ja liikkeessä,
koska salaisuuden salaisuutta moderni elämä ei voinut mitenkään sietää,
puhumattakaan, että yllätyksen ja salaisuuden vuorottelu olisi osa elämänmuodon
merkityksen kudelmaa.

(s. 74)
Salminen
hahmottelee kokeellisuutta jälkifossiilisessa maailmassa – eli millaista
taidetta tehdä, kun öljy loppuu. Hänen mukaansa postmoderni aika on vasta
alkamassa, kun fossiiliselle energialle perustunut, 1800-luvulla syntynyt moderni
vetelee viimeisiään. Sitaatissa mainittu ”moderni elämä” viittaa siis nykyhetkeen
tai lähimenneisyyteen. Energiakatsannossa olemme lähes yhtä mustia kivihiilestä
kuin 1900-luvun alun edistykselliset.
”Salaisuuden
salaisuutta” siedämme huonommin kuin välittömät edeltäjämme. Salminen puhuu
neofiliasta eli uuteen ihastumisesta, perinteen, toiston ja rutiinin
halveksunnasta. Hän pohtii uutuuden efektin ohuutta – kuinka kokeellinen
taidekaan ei saisi perustua pelkkään ennennäkemättömän himoitsemiseen. Etujoukko
ihastelee hetken, mutta tekemisen ehdot eivät muutu. Sitä paitsi uutuuteen
jumiutunut taide eroaa henkisesti kovin vähän tavara- ja mielikuvamarkkinoista.
Antti
Salminen on taitava avaamaan sanojen merkityksiä. Salaisuuden yhteydessä hän
puhuu ”paljastumattomuuden paljastumisesta” ja ”kätketyn läheisyydestä”. Eikä
salaisuus vaikuta salaisuudelta, ellei paljastuminen ole mahdollista.
Pikkulapset
tuntuvat oivaltavan salaisuuden perusjännitteen. He kuiskuttavat korvaan ja
tirskuvat. Salaisuuden jakaminen uskotulle ei lapsen maailmankatsannossa
vähennä vaan lisää kätketyn läheisyyttä. Nuo hölmöt eivät tiedä mitään!
Pelottavan
pian lapset kasvavat vieroksumaan salaisuutta. 2010-luvun viestintäkulttuuri ei
siedä alkeellisintakaan pimentoa. Annan lattean esimerkin:
Black
Sabbathin mahdollisesti viimeinen maailmankiertue käynnistyi talvella. Yhtye
saapuu Helsinkiin vasta heinäkuussa. Tiedän, ettei heidän settilistansa
vaihtele kovinkaan paljon keikkojen välillä. Oletan, että pieniä muutoksia on
tehty sitten edellisen kiertueen, jolloin Black Sabbath markkinoi 13-albumiaan. Haluan spekuloida ja
lopulta yllättyä kappalevalinnoista, vaikka liikkumatila onkin naurettavan
pieni.
Pientä
iloa ei sallita.
Saisin
parilla klikkauksella näytölle Black Sabbathin edellisen illan ohjelmiston.
Youtubesta löytyy satoja videoita, mikä ei haittaa, sillä voin olla katsomatta.
Sen sijaan Twitter- ja Facebook-feedissä The End -kiertueen materiaali roiskuu
pyytämättä silmille. Olen lopettanut Black Sabbathin kaikenlaisen seuraamisen,
mutta maininta Vancouverin keikan avauskappaleesta pullahti näkyville
musiikkilehden twiitistä. Yritin juuri tarkistaa kiertueen aloituspäivämäärän
ja näin liikaa.
Moderni,
sanan 1900-lukulaisessa merkityksessä, osasi paljastamisen ja valloittamisen
lisäksi piilottaa. Vanha kunnon uusi aika
kiusoitteli, mikä usein johtui kankeista viestintävälineistä. Nyt
kehittyneemmät voimat suunnataan mahdollisimman kokonaisvaltaiseen
paljastamiseen. Reaaliaikaisessa tapahtumauutisoinnissa paljastamisen eetos
toimiikin hienosti – ainakin jos sietää kakofoniaa, hutaistuja sähkeitä ja
epäluotettavia lähteitä. Rock-keikka sen sijaan hyötyisi herrasmiesmäisemmästä,
vanhakantaisemmasta modernista. Keikalla – ja sitä ennen! – kaikki tietävät,
mitä ja miten tapahtuu, lähestulkoon. Silti pitäisi voida yllättyä.
Mutta
kun pystytään näyttämään, näytetään. Kun voidaan kuvata eturivistä puhelimella,
kuvataan ja jaetaan. Salaisuutta ei kuiskata korvaan vaan huudetaan agoralla.
Näin Black Sabbathin lavalla ensi kertaa vuonna 2005, eikä tuolloin tarvinnut
pelätä juonipaljastuksia. Jonkinlaista ylivirittymistä, hysteerisempää neofiliaa,
on sittemmin päässyt vapaaksi.
PS:

Kokeellisuudesta on pikkuinen, suuri kirja paljosta
muustakin kuin neofiliasta. Salmisen käsitteellinen tyyli saattaa tuntua raskaalta,
mutta perehtyminen palkitsee. Kokeellisuudesta kokeilee ajatuksia, ottaa erilaisen tulevaisuuden
mahdollisuuden vakavasti ja luotaa samalla avantgarden historiaa. Bataillen ja
Tzaran seuraan liittyy Gävlen olkipukki.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *