Oheistuotteiden esipuheet

Olen
viime viikkoina lueskellut kahta kirjaa, joissa taiteilijat kykenevät kertomaan tekemisistään. Heidänlaisensa ovat harvinaisuuksia. Liian monet jäätyvät, kun heidän tulisi sanoa jotain järkevää motiiveistaan, menetelmistään ja tavoitteistaan.
Alkaa outo mumina luovuudesta, pahimmillaan nöyryydestä.
Vladimir
Nabokovin haastatteluteoksen Strong Opinions
ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1973. Jarvis Cockerin laulutekstikokoelma Mother, Brother, Lover julkaistiin Pulp-yhtyeen
paluuvuonna 2011. Teokset ovat oheistuotteita, fanikamaa. Strong Opinions antaa hyvin vähän niille, jotka eivät tunne Lolitaa tai Kalvasta hehkua. Nabokov ei antaudu ”human intrestin” vietäväksi
vaan pysyttelee itse määrittämässään agendassa. Cockerin koottujen tekstien
kohdeyleisö uhkaa jäädä vielä pienemmäksi, sillä hänen kannattajansa tuntevat
laulut laulettuna, eikä muita kiinnosta.
Molemmissa
teoksissa on loistavat esipuheet. Cockerin miniesseestä selviää esimerkiksi,
ettei 1990-luvun tärkeimpien laulujen kirjoittaja
pidä laulutekstejä tärkeinä. Koska sanat ovat Cockerille pakollista pahaa, hän
on tavoittanut vapauden sanoa mitä hyvänsä. Pulpin kappaleissa on usein
suunnaton määrä tekstiä (”Sheffield: Sex City”, ”David’s Last Summer”, ”I Spy”…),
mikä ei tee niistä kirjallisia. Jarvis Cocker muistuttaa asiasta Faber and
Faberin kustantamassa kirjassa.
Toinen
olennainen huomio liittyy Mother,
Brother, Loverin
nimeen. Cocker kertoo havahtuneensa teosta kootessaan,
kuinka usein hän on soveltanut otsikon kaltaista riimikuviota. Hän on siis
tunnistanut maneerin ja tehnyt oikeat johtopäätökset:
[T]urn your defects into selling
points.
Don’t
attempt to hide a fault – exaggerate it. Make it so big that no one can see it
anymore.
(s.
5)
Nabokovin
haastatteluteoksen otsikossa on samaa henkeä. Hänethän tunnetaan vahvoista
mielipiteistä! En ole selvittänyt Strong
Opinionsin
nimeämishistoriaa. Uskallan silti olettaa, että Nabokov on ollut
asiassa aktiivinen. Arkikielessä häntä kutsuttaisiin ”kontrollifriikiksi”.
Teoksen esipuheessa Nabokov kertaa haastatteluperiaatteensa: kysymykset tulee
lähettää etukäteen, kirjallisina, eikä vastauksiin saa kajota. Median kannalta toimintatapa on nöyryyttävä, mutta Strong
Opinionsin
lukija nauttii. Nabokov vastaa huolellisesti laadituin
tyrmäyksin, sillä hän epäilee kaikkea spontaania:
Even
the dream I describe to my wife across the breakfast table is only a first
draft
. (s.
ix Penguin Classics -sarjan vuoden 2011 uusintapainoksessa)
Lolitan (1955) menestyksen myötä Nabokov
erehtyi antamaan televisiohaastatteluja. Täydellisen tilanteenhallinnan
kannalta tv on hankalampi väline kuin lehti. Nabokov yritti parhaansa ja
kirjoitti valmiita vastauksia korteille. Tuloksena on outoa televisioviihdettä:
esimerkiksi tällainen Lolita-aiheinen
keskustelutuokio. Strong Opinionsiin
on litteroitu tv-haastattelumateriaalia, mutta pääosassa ovat mittavat,
kirjalliset sananvaihdot, joissa Nabokoville luovutetaan täydet oikeudet loistaa
– ja nolata uhriksi suostunut toimittaja.
Strong Opinionsin ja Mother, Brother, Loverin esipuheet kertovat, miksi teokset eivät
käyttäydy lajityypillisesti. Jos Nabokov olisi kunnollinen juttukumppani,
kukaan ei jaksaisi lukea liki kahtasataa sivua hänen haastattelujaan. Jos
Cocker ei olisi problematisoinut laulunkirjoittamisen mielekkyyttä ja
varustanut Mother, Brother, Loveria
laulukohtaisella kommenttiosiolla, teos tuntuisi rahastukselta.
Nyt
utelias lukija saa tietää, kehen “Razzmatazzin” rivi ”now you´re going with
some kid who looks like some bad comedian” viittaa.
Rowan
Atkinsoniin, tietenkin.
Myös
Strong Opinionsin ”kommenttiosio”
antaa paljon. Teokseen on liitetty Nabokovin kirjeitä toimituksiin, vastineita,
kommentaareja ja esseitä. Lolitan
amerikkalaista kustantajaa solvaavassa kirjoitelmassa ”Lolita and Mr. Girodias” on samanlaista kepeää julmuutta kuin Nabokovin romaaneissa. Eroottista symboliikkaa Lolitasta ja Adasta
etsinyt William Woodin Rowe saa vielä hykerryttävämmän kohtelun:
If
every ’come’ and ’part’ on the pages of my books is supposedly used by me to represent
’climax’ and ’genitals’, one can well imagine the naughty treasures Mr. Rowe
might find in any French novel where the prefix ‘con’ occurs so frequently as
to make every chapter a veritable compote of female organs
.
(s. 265)
Nabokov
valittelee esipuheessaan, kuinka fiktion kirjoittaminen ei mahdollista omien
mielipiteiden ilmaisua. Haastattelut täyttävät vajetta, mikä tekee Strong Opinionsista – olkoonkin
fanikamaa – ratkaisevan osan Nabokovin tuotantoa. Hän leikittelee ylivoimallaan.
Nabokovin haastattelupersoona on Humbert Humbertin ja Van Veenin lailla
henkilöhahmo. Tosin Strong Opinionsin
protagonistista saa virheettömämmän, lähestulkoon myyttisen vaikutelman.
Jarvis
Cocker sen sanoo:

You
can mythologise anything if you put your mind to it.

(s. 6)
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *