Vanhat taikurit
Thomas
Hylland Eriksen lanseerasi vuosituhannen alussa ”hetken tyrannian” käsitteen,
jolla harmillisen konsulttikielinen professori viittaa kulttuurisen aikajänteen
lyhentymiseen. Päivitettyä ja tyylikkäämpää versiota Eriksenin teoksesta
kaivattaisiin – niin laajalle ja pitkälle reaaliajan hype on levinnyt. Eikä
kehitykselle näy loppua. Hetkellisyyden vaikeasti hahmotettava kokonaiskehitys
kauhistuttaa minua lähes yhtä paljon kuin ekokatastrofi. En edes kuvittele lausuvani
siitä mitään järjellistä, en varsinkaan blogiformaatissa. Sen sijaan esittelen
kaksi laulua, joissa so last seasoniksi
tai passéksi muuttumista kuvataan
riipivällä tunteella; tavalla, joka kehystää kvartaalivaihdon saatanallisuuden
antamalla äänen sekä kyydistä tippuneelle että kyydistä tyystin kieltäytyneelle.
Hylland Eriksen lanseerasi vuosituhannen alussa ”hetken tyrannian” käsitteen,
jolla harmillisen konsulttikielinen professori viittaa kulttuurisen aikajänteen
lyhentymiseen. Päivitettyä ja tyylikkäämpää versiota Eriksenin teoksesta
kaivattaisiin – niin laajalle ja pitkälle reaaliajan hype on levinnyt. Eikä
kehitykselle näy loppua. Hetkellisyyden vaikeasti hahmotettava kokonaiskehitys
kauhistuttaa minua lähes yhtä paljon kuin ekokatastrofi. En edes kuvittele lausuvani
siitä mitään järjellistä, en varsinkaan blogiformaatissa. Sen sijaan esittelen
kaksi laulua, joissa so last seasoniksi
tai passéksi muuttumista kuvataan
riipivällä tunteella; tavalla, joka kehystää kvartaalivaihdon saatanallisuuden
antamalla äänen sekä kyydistä tippuneelle että kyydistä tyystin kieltäytyneelle.
Ensimmäinen,
”The Old Magician”, on teemaan sopien uusi
kappale, joskin se olisi yhtä hyvin voitu äänittää vuonna 1985 tai 1992 kuin
2013. Brittiläinen Prefab Sprout julkaisi lokakuussa ensimmäisen varsinaisen
studioalbuminsa sitten vuoden 1997 Andromeda
Heightsin. Menneen 16 vuoden aikana tältä popin aateliselta on ilmestynyt
kaksi albumia, joista The Gunman and
Other Stories (2001) on koottu alkujaan muille artisteille luovutetuista
kappaleista ja vuoden 2009 klassikko Let’s
Change the World with Music 1990-luvun alussa luodusta materiaalista. Tuore
Crimson/Red kasvaa ajan saatossa Let’s Change the World with Musicin
veroiseksi merkkiteokseksi, ei epäilystäkään, äänitys- ja
sävellysvuosikymmenestä viis. Vuoden parhaat levyt on täten listattu.
Musiikkilehdet, huomio: Crimson/Red
riittää.
”The Old Magician”, on teemaan sopien uusi
kappale, joskin se olisi yhtä hyvin voitu äänittää vuonna 1985 tai 1992 kuin
2013. Brittiläinen Prefab Sprout julkaisi lokakuussa ensimmäisen varsinaisen
studioalbuminsa sitten vuoden 1997 Andromeda
Heightsin. Menneen 16 vuoden aikana tältä popin aateliselta on ilmestynyt
kaksi albumia, joista The Gunman and
Other Stories (2001) on koottu alkujaan muille artisteille luovutetuista
kappaleista ja vuoden 2009 klassikko Let’s
Change the World with Music 1990-luvun alussa luodusta materiaalista. Tuore
Crimson/Red kasvaa ajan saatossa Let’s Change the World with Musicin
veroiseksi merkkiteokseksi, ei epäilystäkään, äänitys- ja
sävellysvuosikymmenestä viis. Vuoden parhaat levyt on täten listattu.
Musiikkilehdet, huomio: Crimson/Red
riittää.
Prefab
Sprout on aina ollut yhtä kuin auteurinsa Paddy McAloon ja tukijoukot, mutta Crimson/Red vie diktatuurin
äärimmilleen: McAloon laulaa ja soittaa kaiken. Yksinäisyys pukee miestä, joka
seisoo ajassaan harmaahapsisena poikkeamana. McAloonin helkkyvät kitarat ja
muoviset syntetisaattorit tekevät hänestä muodollisesti 1980-lukulaisen
artistin. Mies ei kuitenkaan retroile
tai edes erityisemmin tyylittele. Prefab Sproutin 80-lukulaisuus vastaa The
Beatlesin tai The Beach Boysin 60-lukulaisuutta: kyse on välttämättömyydestä,
jota hyödyntämällä ajattomat pop-sävelmät on saatu kätilöityä maailmaan. Vai väittääkö
joku vakavissaan, että ”In My Life” tai ”God Only Knows” tyhjentyisivät
1960-lukulaisuuteensa? Culture Club ja Wham! ovat kasariakteja, Prefab Sprout
1980-luvulta lähtien toiminut ilmaisukanava Paddy McAloonin visioille.
Sprout on aina ollut yhtä kuin auteurinsa Paddy McAloon ja tukijoukot, mutta Crimson/Red vie diktatuurin
äärimmilleen: McAloon laulaa ja soittaa kaiken. Yksinäisyys pukee miestä, joka
seisoo ajassaan harmaahapsisena poikkeamana. McAloonin helkkyvät kitarat ja
muoviset syntetisaattorit tekevät hänestä muodollisesti 1980-lukulaisen
artistin. Mies ei kuitenkaan retroile
tai edes erityisemmin tyylittele. Prefab Sproutin 80-lukulaisuus vastaa The
Beatlesin tai The Beach Boysin 60-lukulaisuutta: kyse on välttämättömyydestä,
jota hyödyntämällä ajattomat pop-sävelmät on saatu kätilöityä maailmaan. Vai väittääkö
joku vakavissaan, että ”In My Life” tai ”God Only Knows” tyhjentyisivät
1960-lukulaisuuteensa? Culture Club ja Wham! ovat kasariakteja, Prefab Sprout
1980-luvulta lähtien toiminut ilmaisukanava Paddy McAloonin visioille.
Soundi-lehden päätoimittaja Mikko
Meriläinen tiivistää Prefab Sproutin aikaimmuuniuden viiden tähden Crimson/Red-arviossaan:
Meriläinen tiivistää Prefab Sproutin aikaimmuuniuden viiden tähden Crimson/Red-arviossaan:
Vain Paddy McAloon voi vuonna
2013 soittaa melodiat synan harmonica- tai brass-soundilla ilman pienintäkään
ironiaa.
2013 soittaa melodiat synan harmonica- tai brass-soundilla ilman pienintäkään
ironiaa.
Täsmälleen.
Crimson/Redin yhdeksäs kappale ”The
Old Magician” on tyyppiesimerkki McAloonin uhmakkuudesta ajankohtaisuuden
vaatimusten edessä. Hölkkäilevä country-kitarointikin kuulostaa pölyttyneeseen
casio-urkuun ohjelmoidulta – puhumattakaan kappaleen varsinaisista
syntetisaattoriosuuksista. Klubi-uskottavan 80-lukulaisuuden viileys on
McAloonille yhtä vierasta kuin luomuhenkinen laulaja-lauluntekijyys. ”The Old
Magicianissa” hän vaikuttaakin olevan piinallisen tietoinen asemastaan
anakronismina.
Crimson/Redin yhdeksäs kappale ”The
Old Magician” on tyyppiesimerkki McAloonin uhmakkuudesta ajankohtaisuuden
vaatimusten edessä. Hölkkäilevä country-kitarointikin kuulostaa pölyttyneeseen
casio-urkuun ohjelmoidulta – puhumattakaan kappaleen varsinaisista
syntetisaattoriosuuksista. Klubi-uskottavan 80-lukulaisuuden viileys on
McAloonille yhtä vierasta kuin luomuhenkinen laulaja-lauluntekijyys. ”The Old
Magicianissa” hän vaikuttaakin olevan piinallisen tietoinen asemastaan
anakronismina.
The Guardianin kriitikko Caroline Sullivan ei
käsitykseni mukaan harjoita suurta väkivaltaa tulkitessaan ”The Old Magicianin”
omaelämäkerralliseksi lauluksi. Katso hopeahiuksista Paddy McAloonia, kuuntele
hänen sävelmäänsä:
käsitykseni mukaan harjoita suurta väkivaltaa tulkitessaan ”The Old Magicianin”
omaelämäkerralliseksi lauluksi. Katso hopeahiuksista Paddy McAloonia, kuuntele
hänen sävelmäänsä:
The old magician takes the stage
His
act has not improved with age
act has not improved with age
Observe
the shabby hat and gloves
the shabby hat and gloves
The
tired act that no-one loves
tired act that no-one loves
His act, jonka McAloon loi Steve McQueen– ja From Langley Park to Memphis -mestariteoksilla (1985 ja 1988) ja
täydellisti Let’s Change the World with
Musicilla, ei totisesti ole parantunut iän myötä. Se on pysynyt
millintarkasti samana, mitä pidän huikeana saavutuksena. Maailma ympärillä on
muuttunut, eikä oikeudenmukaisuus ole lisinyt. Tuon arvon vallitessahan Prefab
Sprout olisi noussut The Smithsin arvostus- ja myyntitasolle, ohikin, ja Paddy
McAloon julkaisisi harhailevat muistelmansa Penguin classics -nimikkeen alla.
täydellisti Let’s Change the World with
Musicilla, ei totisesti ole parantunut iän myötä. Se on pysynyt
millintarkasti samana, mitä pidän huikeana saavutuksena. Maailma ympärillä on
muuttunut, eikä oikeudenmukaisuus ole lisinyt. Tuon arvon vallitessahan Prefab
Sprout olisi noussut The Smithsin arvostus- ja myyntitasolle, ohikin, ja Paddy
McAloon julkaisisi harhailevat muistelmansa Penguin classics -nimikkeen alla.
”When
Love Breaks Down”- ja ”Cars and Girls” -singlet toivat Prefab Sproutille
aikanaan pientä suosiota, jonka vuoksi 2010-luvun suomalainenkin on saattanut
kuulla yhtyettä. On silti outoa, että hittivainultaan niinkin suvereeni artisti
kuin McAloon löytää taiteellisen kotinsa syvältä marginaalista.
Epäkaupallinenhan hän ei koskaan ole ollut, päinvastoin, jopa irvokkuuksiin
saakka tarttuva. Laajan yleisön villitsemisen mielessä ”The Old Magician” -sitaatin
viimeinen rivi pitää silti omapäisesti paikkansa.
Love Breaks Down”- ja ”Cars and Girls” -singlet toivat Prefab Sproutille
aikanaan pientä suosiota, jonka vuoksi 2010-luvun suomalainenkin on saattanut
kuulla yhtyettä. On silti outoa, että hittivainultaan niinkin suvereeni artisti
kuin McAloon löytää taiteellisen kotinsa syvältä marginaalista.
Epäkaupallinenhan hän ei koskaan ole ollut, päinvastoin, jopa irvokkuuksiin
saakka tarttuva. Laajan yleisön villitsemisen mielessä ”The Old Magician” -sitaatin
viimeinen rivi pitää silti omapäisesti paikkansa.
Crimson/Redin avainlaulu päättyy toteamaan he’s lost all his illusions now, eikä
autobiografinen tulkinta päde loppuun saakka. Onneksi. Laulun vanha taikuri
voisi vastata McAloonia ainoastaan, jos laulu itsessään olisi tasoton.
Illuusioton ihminen ei kuitenkaan laulaisi illuusiottomuudesta näin kauniisti.
Vuonna 2013 Paddy McAloon on muukalainen liki kaikissa mahdollisissa
konteksteissa, mutta jos Leonard Cohenin luonnostelema ”laulun torni” on olemassa, McAloon asustaa Cohenia ja Hank Williamsiakin korkeammissa
kerroksissa.
autobiografinen tulkinta päde loppuun saakka. Onneksi. Laulun vanha taikuri
voisi vastata McAloonia ainoastaan, jos laulu itsessään olisi tasoton.
Illuusioton ihminen ei kuitenkaan laulaisi illuusiottomuudesta näin kauniisti.
Vuonna 2013 Paddy McAloon on muukalainen liki kaikissa mahdollisissa
konteksteissa, mutta jos Leonard Cohenin luonnostelema ”laulun torni” on olemassa, McAloon asustaa Cohenia ja Hank Williamsiakin korkeammissa
kerroksissa.
Eels-yhtyeen
yksinvaltias Mark Oliver Everett – aka Mr. E – bunkkaa samassa rakennuksessa
kuin McAloon, Cohen ja Williams mutta ainoastaan vanhojen meriittiensä
perusteella ja huomattavasti lähempänä katutasoa. Vuonna
2005 Eels julkaisi magnum opuksensa Blinking
Lights and Other Revelations. Omakohtainen
tupla-albumi saattoi nitistää Everettin luovuuden lopullisesti, sillä viimeisen
kahdeksan vuoden aikana hän on julkaissut kolme avutonta pitkäsoittoa – Hombre Lobo (2009), Tomorrow Morning (2010) ja Wonderful,
Glorious (2013) – sekä yhden mukiinmenevän jäljitelmän kaukaisilta tuntuvista introspektioistaan – End Times
(2010).
yksinvaltias Mark Oliver Everett – aka Mr. E – bunkkaa samassa rakennuksessa
kuin McAloon, Cohen ja Williams mutta ainoastaan vanhojen meriittiensä
perusteella ja huomattavasti lähempänä katutasoa. Vuonna
2005 Eels julkaisi magnum opuksensa Blinking
Lights and Other Revelations. Omakohtainen
tupla-albumi saattoi nitistää Everettin luovuuden lopullisesti, sillä viimeisen
kahdeksan vuoden aikana hän on julkaissut kolme avutonta pitkäsoittoa – Hombre Lobo (2009), Tomorrow Morning (2010) ja Wonderful,
Glorious (2013) – sekä yhden mukiinmenevän jäljitelmän kaukaisilta tuntuvista introspektioistaan – End Times
(2010).
Yllä
kuultava ”Railroad Man” lukeutuu Blinking
Lightsin helmiin. Albumin julkaisuaikoina en ajatellut näin, mutta
kuluneiden vuosien Eels-lama on nostanut kappaleen arvoa. ”Railroad Manista” on
vaivihkaa ja tekijältään kyselemättä muotoutunut jäähyväisviesti. Everett
laulaa kappaleessaan nykyajasta, joka ei hektisyydessään ole suotuisa
verkkaiselle kulkijalle. Rivi things are
faster now – this train is just too slow kiteyttää vanhan sielun
antimodernin hädän vastaansanomattomasti, mutta nykytiedon valossa Mr. E
tuntuu viittaavan myös taiteellisen näkemyksensä ehtymiseen:
kuultava ”Railroad Man” lukeutuu Blinking
Lightsin helmiin. Albumin julkaisuaikoina en ajatellut näin, mutta
kuluneiden vuosien Eels-lama on nostanut kappaleen arvoa. ”Railroad Manista” on
vaivihkaa ja tekijältään kyselemättä muotoutunut jäähyväisviesti. Everett
laulaa kappaleessaan nykyajasta, joka ei hektisyydessään ole suotuisa
verkkaiselle kulkijalle. Rivi things are
faster now – this train is just too slow kiteyttää vanhan sielun
antimodernin hädän vastaansanomattomasti, mutta nykytiedon valossa Mr. E
tuntuu viittaavan myös taiteellisen näkemyksensä ehtymiseen:
I
feel like an old railroad man
feel like an old railroad man
Who’s
really tried the best that he can
really tried the best that he can
To
make his life add up to something good
make his life add up to something good
But
this engine no longer burns on wood
this engine no longer burns on wood
Kappale
myöntää tappionsa hämmentävän samanlaisin sanankääntein kuin Prefab Sproutin
“The Old Magician”. Vanhat temput eivät enää tehoa. Ulkomusiikillisesta ja
urakehityksellisestä taustatiedosta puhdistettuna ”Railroad Man” ja ”The Old
Magician” olisivatkin erinomaisia, ajattelemaan usuttavia surupuheenvuoroja
hetken tyranniaa vastaan. Vuoden 2013 todellisuudessa kumpikin on enemmän:
”Railroad Man” valitettavan tarkasti toteutunut ennustus, ”The Old Magician”
sanomansa voittava ihme. Vasta kahdeksan vuoden ja kolmen väsyttävän Prefab
Sprout -albumin jälkeen suostun tarkastamaan näkökantaani. Crimson/Redin lumoamana haluan ajatella, ettei sellaista aikaa
tulla näkemään.
myöntää tappionsa hämmentävän samanlaisin sanankääntein kuin Prefab Sproutin
“The Old Magician”. Vanhat temput eivät enää tehoa. Ulkomusiikillisesta ja
urakehityksellisestä taustatiedosta puhdistettuna ”Railroad Man” ja ”The Old
Magician” olisivatkin erinomaisia, ajattelemaan usuttavia surupuheenvuoroja
hetken tyranniaa vastaan. Vuoden 2013 todellisuudessa kumpikin on enemmän:
”Railroad Man” valitettavan tarkasti toteutunut ennustus, ”The Old Magician”
sanomansa voittava ihme. Vasta kahdeksan vuoden ja kolmen väsyttävän Prefab
Sprout -albumin jälkeen suostun tarkastamaan näkökantaani. Crimson/Redin lumoamana haluan ajatella, ettei sellaista aikaa
tulla näkemään.