Mahdollisuuksien kirja
I notice everything. It’s really bad, and I should be punished, but I can’t
help it.
help it.
Älkää
rangaisko Peter Yorkia (s. 1944). Hän on ensiluokkainen kirjailija,
muotitoimittaja ja kolumnisti. Siteeraamassani Esquire-lehden artikkelissa York luettelee yksitoista totuutta
tyylistä. Liian lyhyet lahkeet tuomitaan. Onneksi Jarvis Cocker saa oikeuden
pukeutua kuinka lystää.
rangaisko Peter Yorkia (s. 1944). Hän on ensiluokkainen kirjailija,
muotitoimittaja ja kolumnisti. Siteeraamassani Esquire-lehden artikkelissa York luettelee yksitoista totuutta
tyylistä. Liian lyhyet lahkeet tuomitaan. Onneksi Jarvis Cocker saa oikeuden
pukeutua kuinka lystää.
York
kuuluu wit-perinteen esteetteihin. Hänen 1980-luvun teoksiaan – Style Wars (1980), The Official Sloane Ranger Handbook (1982) ja Modern Times (1984) – etsiessäni törmäsin kirjaan, jollaisia varten
tiedämme sanan ”jännä”.
kuuluu wit-perinteen esteetteihin. Hänen 1980-luvun teoksiaan – Style Wars (1980), The Official Sloane Ranger Handbook (1982) ja Modern Times (1984) – etsiessäni törmäsin kirjaan, jollaisia varten
tiedämme sanan ”jännä”.
Dictator Stylea (2005) voisi luonnehtia sisustuslehtiartikkelin,
valokuvateoksen ja esseekokoelman hybridiksi. York tarkastelee lähihistorian
tuhovoimaisimpien yksinvaltiaiden koteja. Kuvat Stalinin bunkkerista ja Francon
ruokasalista saattavat olla tuttuja, mutta koska Peter York on sanojensa
mittainen mies ja huomaa kaiken, lukija havahtuu. Titon keittiön pöydällä
todella seisoo teräksinen, reilun metrin korkuinen viinipulloteline. So very 1960s, so very tourist, York
huomauttaa samaan tyyliin kuin Hitlerin seurusteluhuoneen posliinifiguureista:
valokuvateoksen ja esseekokoelman hybridiksi. York tarkastelee lähihistorian
tuhovoimaisimpien yksinvaltiaiden koteja. Kuvat Stalinin bunkkerista ja Francon
ruokasalista saattavat olla tuttuja, mutta koska Peter York on sanojensa
mittainen mies ja huomaa kaiken, lukija havahtuu. Titon keittiön pöydällä
todella seisoo teräksinen, reilun metrin korkuinen viinipulloteline. So very 1960s, so very tourist, York
huomauttaa samaan tyyliin kuin Hitlerin seurusteluhuoneen posliinifiguureista:
Very
ladylike. Very Hyacinth Bucket.
ladylike. Very Hyacinth Bucket.
Tuhahtelu
on osa Dictator Stylen viehätystä. York
kertoo rajoittaneensa sanojen “hideous” ja “ugly” käyttöä kustannustoimittajan
pyynnöstä. Suitsiminen on tehnyt terää, sillä enimmäkseen York halveksuu
sävykkäästi, paikoin lempeästi. Epäusko Mussolinin lapsen kotkakoristeisen kehdon
äärellä liukenee pyrkimykseksi ymmärtää diktaattorin sielunmaisemaa. York kiinnittyy
marmori- ja jalopuupintoihin mutta tähtää syvemmälle. Il Ducen hysteerisen
siisti työpöytä ei ole lavaste vaan kuva hänen psyykestään. Eikä tule unohtaa
pöydän yllä valvovaa omakuvaa, jonka kontrastit tuovat Yorkin mieleen Twilight Zone -televisiosarjan.
on osa Dictator Stylen viehätystä. York
kertoo rajoittaneensa sanojen “hideous” ja “ugly” käyttöä kustannustoimittajan
pyynnöstä. Suitsiminen on tehnyt terää, sillä enimmäkseen York halveksuu
sävykkäästi, paikoin lempeästi. Epäusko Mussolinin lapsen kotkakoristeisen kehdon
äärellä liukenee pyrkimykseksi ymmärtää diktaattorin sielunmaisemaa. York kiinnittyy
marmori- ja jalopuupintoihin mutta tähtää syvemmälle. Il Ducen hysteerisen
siisti työpöytä ei ole lavaste vaan kuva hänen psyykestään. Eikä tule unohtaa
pöydän yllä valvovaa omakuvaa, jonka kontrastit tuovat Yorkin mieleen Twilight Zone -televisiosarjan.
Douglas
Couplandin joutavan esipuheen jälkeinen johdantoessee antaa Dictator Stylen lukijalle avaimia. York kertoo
olleensa kauan kiinnostunut ”vakavasti rikkaiden” kodeista, joiden suunnittelua
taloudelliset realiteetit eivät kahlitse. Olla rikas on silti eri asia kuin
olla yksinvaltias. Moni voi omistaa maita ja materiaa, mutta harva saa
tilaisuuden olla valtio, kansa ja kaikkeus:
Couplandin joutavan esipuheen jälkeinen johdantoessee antaa Dictator Stylen lukijalle avaimia. York kertoo
olleensa kauan kiinnostunut ”vakavasti rikkaiden” kodeista, joiden suunnittelua
taloudelliset realiteetit eivät kahlitse. Olla rikas on silti eri asia kuin
olla yksinvaltias. Moni voi omistaa maita ja materiaa, mutta harva saa
tilaisuuden olla valtio, kansa ja kaikkeus:
Hate
that hill, those shacks, that river? That’s why they invented dynamite.
that hill, those shacks, that river? That’s why they invented dynamite.
Diktaattorin
asumus voisi oikeasti olla millainen
hyvänsä. Pöyristyttävän suureellinen ratkaisu seuraa toistaan, mutta
vaatimattomuuden piiloteksti kulkee mukana. Miksi Mussolinin toimisto on vain
kaksitoista metriä korkea? Kuinka Adolf Hitler tyytyi maisematauluihin ja
peikonlehtiin? Joillekin, esimerkiksi Stalinille, tavanomaisuus oli keino
vaalia kansanmiehen imagoa, mutta myös Dictator
Stylen pröystäilevimmät sankarit sortuvat kummalliseen inhimillisyyteen.
Ainakin heiltä puuttuu mielikuvitusta, sillä mikään muu ei rajoita.
asumus voisi oikeasti olla millainen
hyvänsä. Pöyristyttävän suureellinen ratkaisu seuraa toistaan, mutta
vaatimattomuuden piiloteksti kulkee mukana. Miksi Mussolinin toimisto on vain
kaksitoista metriä korkea? Kuinka Adolf Hitler tyytyi maisematauluihin ja
peikonlehtiin? Joillekin, esimerkiksi Stalinille, tavanomaisuus oli keino
vaalia kansanmiehen imagoa, mutta myös Dictator
Stylen pröystäilevimmät sankarit sortuvat kummalliseen inhimillisyyteen.
Ainakin heiltä puuttuu mielikuvitusta, sillä mikään muu ei rajoita.
Suunnattomat
aulat ja ruokasalit luovat hotellitunnelmaa, mitä York selittää diktaattorien
kyvyttömyydellä tehdä eroa julkisen ja yksityisen välille. Usein vainoharha ”valuu
pitkin seiniä” ja kylmentää ennalta kolkkoja halleja.
aulat ja ruokasalit luovat hotellitunnelmaa, mitä York selittää diktaattorien
kyvyttömyydellä tehdä eroa julkisen ja yksityisen välille. Usein vainoharha ”valuu
pitkin seiniä” ja kylmentää ennalta kolkkoja halleja.
Isäntiensä
tekoihin suhteutettuna Mussolinin ja Hitlerin kodit vaikuttavat hillityiltä. Ylipäätään
maailmansotien väliset johtajat ovat asuneet esteettisesti siedettävämmissä
olosuhteissa kuin 1900-luvun loppupuolen kollegansa. Ceauşescun ”Kansan
palatsi”, maailman toiseksi suurin rakennus, pursuu laitosmaisia
saniteettitiloja ja taljoja. Imelda Marcosin makuuhuonetta dominoi harppu,
jonka York tulkitsee yritelmäksi symboloida harmoniaa. Slobodan Milošević on
asetuttanut ortodoksisen kappelihuoneen keskelle biljardipöydän.
tekoihin suhteutettuna Mussolinin ja Hitlerin kodit vaikuttavat hillityiltä. Ylipäätään
maailmansotien väliset johtajat ovat asuneet esteettisesti siedettävämmissä
olosuhteissa kuin 1900-luvun loppupuolen kollegansa. Ceauşescun ”Kansan
palatsi”, maailman toiseksi suurin rakennus, pursuu laitosmaisia
saniteettitiloja ja taljoja. Imelda Marcosin makuuhuonetta dominoi harppu,
jonka York tulkitsee yritelmäksi symboloida harmoniaa. Slobodan Milošević on
asetuttanut ortodoksisen kappelihuoneen keskelle biljardipöydän.
Dictator Stylen tyylittömimmän tyrannin tittelin
ansaitsee Saddam Hussein. Pelkästään kuvat hänen pehmopornografisista
tauluistaan ja askomaisista säkkituoleistaan ajaisivat asian, mutta Husseinin
kohdalla York vapauttaa täyden ilkeilyarsenaalinsa. Tuloksena
on riemastuttavaa asiaproosaa:
ansaitsee Saddam Hussein. Pelkästään kuvat hänen pehmopornografisista
tauluistaan ja askomaisista säkkituoleistaan ajaisivat asian, mutta Husseinin
kohdalla York vapauttaa täyden ilkeilyarsenaalinsa. Tuloksena
on riemastuttavaa asiaproosaa:
It’s
the sort of stuff you can imagine in the houses of some Jerry Springer’s guests
– Mr. Heavy Metal or Miss Part-time Hooker.
the sort of stuff you can imagine in the houses of some Jerry Springer’s guests
– Mr. Heavy Metal or Miss Part-time Hooker.
York
piirtää Husseinista äkkirikkaan ja vallasta humaltuneen moukan muotokuvan.
Poikamaisessa luksuselämän himossa on määrittelemätöntä surua. Ilmiö tuntuu
yleisinhimilliseltä, vaikka lukija muistaa Husseinin organisoimat massakuolemat.
Niitä, kuten teoksen muidenkaan päähenkilöiden rikoksia, Yorkin ei tarvitse
alleviivata. Ristiveto syntyy, jos lukija tuntee edes maailmanhistorian
ääriviivat.
piirtää Husseinista äkkirikkaan ja vallasta humaltuneen moukan muotokuvan.
Poikamaisessa luksuselämän himossa on määrittelemätöntä surua. Ilmiö tuntuu
yleisinhimilliseltä, vaikka lukija muistaa Husseinin organisoimat massakuolemat.
Niitä, kuten teoksen muidenkaan päähenkilöiden rikoksia, Yorkin ei tarvitse
alleviivata. Ristiveto syntyy, jos lukija tuntee edes maailmanhistorian
ääriviivat.
Dictator Style tarkentaa poikkeukselliseen,
latteaan ja poikkeuksellisen latteaan. Se on kevyt teos raskaista
epäonnistumisista ja ottaa tyylin kysymyksen ihailtavan vakavasti. Eikä Peter
York väitä, että diktaattorit olisivat pohjimmiltaan pikkuruisia ihmisiä kuin
sinä ja minä. Heidän pikkuruisuutensakin täytyy kertoa sadalla, mieluummin tuhannella.
latteaan ja poikkeuksellisen latteaan. Se on kevyt teos raskaista
epäonnistumisista ja ottaa tyylin kysymyksen ihailtavan vakavasti. Eikä Peter
York väitä, että diktaattorit olisivat pohjimmiltaan pikkuruisia ihmisiä kuin
sinä ja minä. Heidän pikkuruisuutensakin täytyy kertoa sadalla, mieluummin tuhannella.
Yorkin
johdantoessee käynnistyy sitaatilla kappaleesta, joka on 1970-luvun popin uljaimpia.
Musiikkivideoksi voi kuvitella aurinkotuolissaan lekottelevan Titon.
johdantoessee käynnistyy sitaatilla kappaleesta, joka on 1970-luvun popin uljaimpia.
Musiikkivideoksi voi kuvitella aurinkotuolissaan lekottelevan Titon.
Kommentit (3)
Hyvä esittely. Oma ensikosketukseni Peter Yorkiin oli niinkin epätodennäköinen kuin että äidilläni oli joskus 80-luvulla Harpers & Queen -naistenlehden syyskuun 1978 irtonumero. Siinä oli Yorkin rockaiheinen essee "Grey Hopes", jossa hän käsittelee aikalaisanalyyttisesti itse asiassa melko samoja teemoja kuin Simon Reynolds myöhemmin Retromanian luvuissa 8 ja 9. Muutenkin tuo yksi numero on uskomattoman rikasta ajankuvaa Britanniasta ilmestymishetkellään, viimeisenä syksynä ennen Thatcheria. Siinä on Yorkin lisäksi mukana mm. ote Ian McEwanin Sementtipuutarhasta sekä yrittäjyysaiheisessa jutussa haastattelu tuolloin täysin tuntemattomasta Teresa Gormanista, josta myöhemmin 80-luvulla tuli erittäin oikeistolainen ja taantumuksellinen konservatiivien kansanedustaja.
Tietysti vasta paljon myöhemmin hahmotin kunnolla, kuka York varsinaisesti edes on ja mikä hänen kulttuurinen asemansa on. Silloin tuli hankittua ja luettua Style Wars ja Modern Times. Sen sijaan Dictator Styleä en ole lukenut; nimestä tulee mieleen Arvi Nopasen kulttikirja Gustaf Mannerheim eli diktaattorityyli Suomessa (1971), joka valitettavasti ei käsittele Mannerheimin esteettistä tyyliä.
(Saddamin sukunimi ei muuten ollut Hussein vaan al-Tikriti, jota hän ei vain käyttänyt juuri koskaan missään. "Hussein" on patronyymi venäjän malliin: Saddam Hussein = 'Saddam Husseininpoika'. Very George W. Bush.)
Yorkin teoksia on nihkeästi tarjolla täkäläisissä kirjastoissa. Kumpaan suosittelisit investoimaan: Style Warsiin vai Modern Timesiin?
Style Wars on varhaisempi ja paksumpi. Sitä kai voisi pitää Yorkin jonkinlaisena "teoreettisena pääteoksena". Joten suosittelen sitä.