Rauniosta
RuotsalainenDavid Lagercrantz taitaa olla tunnettu mies. Hänen jalkapalloilijateostaan Minä, Zlatan Ibrahimović on myyty
tuhansittain kohta viiden vuoden ajan. Äskettäin julkaistiin Lagercrantzin
kirjoittama jatko-osa edesmenneen Stieg Larssonin Millenium-romaanisarjaan. Se mikä ei tapa päätyy tänä isänpäivänä
ja jouluna niin moneen pakettiin että pyörryttää.
Minua
kiinnostaa Davidin perhetausta. Hänen isänsä Olof Lagercrantz (1911–2002) teki
kunniakkaan uran runoilijana, kustantajana ja kirjallisuustieteilijänä. Uskallan
Zlatan-teosta lukemattakin väittää, että elämäkertahommissa isä pesee pojan.
Olof Lagercrantzin August Strindberg
(1979) on herkullisen kriittinen ja informatiivinen tutkielma pohjoismaisen kirjallisuuden
suuresta persoonallisuudesta.
kiinnostaa Davidin perhetausta. Hänen isänsä Olof Lagercrantz (1911–2002) teki
kunniakkaan uran runoilijana, kustantajana ja kirjallisuustieteilijänä. Uskallan
Zlatan-teosta lukemattakin väittää, että elämäkertahommissa isä pesee pojan.
Olof Lagercrantzin August Strindberg
(1979) on herkullisen kriittinen ja informatiivinen tutkielma pohjoismaisen kirjallisuuden
suuresta persoonallisuudesta.
Talvisodan
riehuessa joulukuussa 1939 Olof meni naimisiin suomalaisen Martina Ruinin
kanssa. Näin hän sai appiukokseen Hans Ruinin, suomenruotsalaisen professorin,
kirjailijan ja esteetikon. Kultivoituneella Hansilla on yhtä kultivoitunut isä,
Waldemar Ruin, joka toimi 1910-luvulla Helsingin yliopiston rehtorina.
riehuessa joulukuussa 1939 Olof meni naimisiin suomalaisen Martina Ruinin
kanssa. Näin hän sai appiukokseen Hans Ruinin, suomenruotsalaisen professorin,
kirjailijan ja esteetikon. Kultivoituneella Hansilla on yhtä kultivoitunut isä,
Waldemar Ruin, joka toimi 1910-luvulla Helsingin yliopiston rehtorina.
Autobiografisessa
romaanissaan Kotiin kesäksi (1960)
Hans Ruin kommentoi isänsä kirjoituksia ja piirtää äärilukeneen miehen
muotokuvaa:
romaanissaan Kotiin kesäksi (1960)
Hans Ruin kommentoi isänsä kirjoituksia ja piirtää äärilukeneen miehen
muotokuvaa:
Hän osasi ulkoa Goethen ”Faustin”
ensimmäisen osan ja saattoi pitkään siteerata niitä kirjailijoita, joita hän
myös suuresti arvosti, nimittäin Lermontovia, Puškinia ja Turgenjevia. Heidän
teoksiaan oli hänen kirjastossaan runsaasti oivallisina, kommentein
varustettuina alkukielisinä laitoksina. (s. 105)*
ensimmäisen osan ja saattoi pitkään siteerata niitä kirjailijoita, joita hän
myös suuresti arvosti, nimittäin Lermontovia, Puškinia ja Turgenjevia. Heidän
teoksiaan oli hänen kirjastossaan runsaasti oivallisina, kommentein
varustettuina alkukielisinä laitoksina. (s. 105)*
Hans
ihailee myös isänsä epäitsekkyyttä ja pahoittelee, ettei tälle suotu riittävää
työrauhaa. Kotiin kesäksi on
tällainen kirja – repimättä paljastava. Hans Ruin porautuu lähimmäistensä yksityiselämään
mutta tekee sen suurella kunnioituksella. Raskasmielistä äitiään ja ilkeää
sisarpuoltaan hän käsittelee aavistuksen armottomammin kuin suurta Waldemaria.
Teoksen viimeisillä sivuilla Ruin joutuukin parahtamaan:
ihailee myös isänsä epäitsekkyyttä ja pahoittelee, ettei tälle suotu riittävää
työrauhaa. Kotiin kesäksi on
tällainen kirja – repimättä paljastava. Hans Ruin porautuu lähimmäistensä yksityiselämään
mutta tekee sen suurella kunnioituksella. Raskasmielistä äitiään ja ilkeää
sisarpuoltaan hän käsittelee aavistuksen armottomammin kuin suurta Waldemaria.
Teoksen viimeisillä sivuilla Ruin joutuukin parahtamaan:
Aivan liian paljon
henkilökohtaisesti katkeraa ja kirvelevää on päässyt esiin. (s. 205)
henkilökohtaisesti katkeraa ja kirvelevää on päässyt esiin. (s. 205)
Kirjailija
Merete Mazzarella on nimittänyt Hans Ruinia ensimmäiseksi suomenruotsalaiseksi
”paljastajaksi”.** Kotiin kesäksi
asettuukin mielenkiintoiseen valoon kun sitä lukee tunnetumpien
ankkalampihäiriköiden, Henrik Tikkasen ja Christer Kihlmanin pyrkimyksiä
vasten.
Merete Mazzarella on nimittänyt Hans Ruinia ensimmäiseksi suomenruotsalaiseksi
”paljastajaksi”.** Kotiin kesäksi
asettuukin mielenkiintoiseen valoon kun sitä lukee tunnetumpien
ankkalampihäiriköiden, Henrik Tikkasen ja Christer Kihlmanin pyrkimyksiä
vasten.
Ruinin
avainromaani ilmestyi viisitoista vuotta ennen Tikkasen omakohtaista ulostuloa
Kulosaarentie 8 (1975). Kihlmanin
romaanidebyytti Varo, autuas! sitä
vastoin julkaistiin samana vuonna kuin Kotiin
kesäksi. Ruinia ja Kihlmania on jaetusta kirjasyksystä huolimatta hankala
kuvitella messulavalle vertailemaan teostensa ”avoimuutta”. Miksi?
avainromaani ilmestyi viisitoista vuotta ennen Tikkasen omakohtaista ulostuloa
Kulosaarentie 8 (1975). Kihlmanin
romaanidebyytti Varo, autuas! sitä
vastoin julkaistiin samana vuonna kuin Kotiin
kesäksi. Ruinia ja Kihlmania on jaetusta kirjasyksystä huolimatta hankala
kuvitella messulavalle vertailemaan teostensa ”avoimuutta”. Miksi?
Ikänsä
puolesta Hans Ruin (1891–1980) voisi olla Kihlmanin (1930–) ja Tikkasen
(1924–1984) isä. Hän kuuluu sukupolveen, jonka tekopyhyyttä, ahneutta ja
vallanhalua vastaan Tikkasen osoitekirjat ja Kihlmanin Varo, autuas!, Ihminen joka
järkkyi (1971) sekä Kallis prinssi
(1975) hurjimmin hyökkäävät. Toisen polven yliopistoherrana Hans Ruin edustaa
traagisinta seisahtuneisuutta. Kotiin
kesäksi viettää porvarillista heinäkuuta landella ja muistelee, kuinka isä
toi herraskutsuilta pietarilaisia suklaaleivonnaisia. Fy fan!
puolesta Hans Ruin (1891–1980) voisi olla Kihlmanin (1930–) ja Tikkasen
(1924–1984) isä. Hän kuuluu sukupolveen, jonka tekopyhyyttä, ahneutta ja
vallanhalua vastaan Tikkasen osoitekirjat ja Kihlmanin Varo, autuas!, Ihminen joka
järkkyi (1971) sekä Kallis prinssi
(1975) hurjimmin hyökkäävät. Toisen polven yliopistoherrana Hans Ruin edustaa
traagisinta seisahtuneisuutta. Kotiin
kesäksi viettää porvarillista heinäkuuta landella ja muistelee, kuinka isä
toi herraskutsuilta pietarilaisia suklaaleivonnaisia. Fy fan!
Kulosaarentien loppukohtaus, jossa Henrik
karistaa savukkeensa tuhkaa isänsä uurnaan, on Hans Ruinin
paternaalisen kunnioituksen vastakohta. Ruinin kertoja, kuten edellä siteerataan,
kokee ylittäneensä hyvän maun rajan ja katuu, mutta esimerkiksi seksuaalisuuden
ja päihteiden kysymyksiä Kotiin kesäksi
käsittelee vain verhotusti. Kihlmanin Varo,
autuaan! kirjaimellinen tapa ”paljastaa” alaikäinen Lucia-neito ei tule
kuuloonkaan – puhumattakaan Ihmisen joka
järkkyi pragmaattisesta alkoholismin kuvauksesta.
karistaa savukkeensa tuhkaa isänsä uurnaan, on Hans Ruinin
paternaalisen kunnioituksen vastakohta. Ruinin kertoja, kuten edellä siteerataan,
kokee ylittäneensä hyvän maun rajan ja katuu, mutta esimerkiksi seksuaalisuuden
ja päihteiden kysymyksiä Kotiin kesäksi
käsittelee vain verhotusti. Kihlmanin Varo,
autuaan! kirjaimellinen tapa ”paljastaa” alaikäinen Lucia-neito ei tule
kuuloonkaan – puhumattakaan Ihmisen joka
järkkyi pragmaattisesta alkoholismin kuvauksesta.
Tikkanen
ja Kihlman paljastavat ja tuomitsevat. Hans Ruin tyytyy paljastamaan, herrasmiehenä
uuden ajan kynnyksellä. Läheltä havaitut epäkohdat herättävät hänessäkin närää.
Pietarilaiset suklaaleivonnaiset ovat peräisin juhlista, joihin Ruinin äiti, ompelijatar,
ei saanut kutsua:
ja Kihlman paljastavat ja tuomitsevat. Hans Ruin tyytyy paljastamaan, herrasmiehenä
uuden ajan kynnyksellä. Läheltä havaitut epäkohdat herättävät hänessäkin närää.
Pietarilaiset suklaaleivonnaiset ovat peräisin juhlista, joihin Ruinin äiti, ompelijatar,
ei saanut kutsua:
Hänen sulkemisensa kaupungin hienon
seuraelämän ulkopuolelle pysyi jatkuvasti voimassa. (s. 78)
seuraelämän ulkopuolelle pysyi jatkuvasti voimassa. (s. 78)
Yläluokan
hierarkia hahmottuu, mutta Ruin ei vedä johtopäätöksiä tai tanssi kenenkään
haudalla. Esseisti Johannes Salmisen mukaan jopa Ruinin ystävällinen tapa tuoda
esiin yhteisönsä epäkohtia herätti 1960-luvun suomenruotsalaisuudessa pahennusta. Vähintäänkin Kotiin
kesäksi auttaa ymmärtämään raivoa, jota Kihlman ja Tikkanen saivat aikaan
monin verroin sopimattomammilla teoksillaan. Vain puhtaana säilyneen pesän
saattoi liata.
hierarkia hahmottuu, mutta Ruin ei vedä johtopäätöksiä tai tanssi kenenkään
haudalla. Esseisti Johannes Salmisen mukaan jopa Ruinin ystävällinen tapa tuoda
esiin yhteisönsä epäkohtia herätti 1960-luvun suomenruotsalaisuudessa pahennusta. Vähintäänkin Kotiin
kesäksi auttaa ymmärtämään raivoa, jota Kihlman ja Tikkanen saivat aikaan
monin verroin sopimattomammilla teoksillaan. Vain puhtaana säilyneen pesän
saattoi liata.
Ruinin
närkästys kytee pinnan alla. Melankoliaansa hän ei säästele. Teoksen nykyhetki
kestää kesän verran, kukinnosta kuihtumiseen. Elämä ja kuolema limittyvät
Ruinin haravointiin ja kuokintaan:
närkästys kytee pinnan alla. Melankoliaansa hän ei säästele. Teoksen nykyhetki
kestää kesän verran, kukinnosta kuihtumiseen. Elämä ja kuolema limittyvät
Ruinin haravointiin ja kuokintaan:
Suloinen on kevät, mutta se vaatii
työtä ja toimintaa. Syksy tyytyy vähempään, kaikki saa olla niin kuin oli tai
tulla sellaiseksi kuin on tullakseen; ihminen kääntyy sisäänpäin, ajattelee ja
mietiskelee. (s.
185)
työtä ja toimintaa. Syksy tyytyy vähempään, kaikki saa olla niin kuin oli tai
tulla sellaiseksi kuin on tullakseen; ihminen kääntyy sisäänpäin, ajattelee ja
mietiskelee. (s.
185)
Ruin
puhuu silmiinpistävän vähän lapsistaan. Kotiin
kesäksi on vainajien kirja, täydellä painollaan menneisyydessä. Ruin
muistelee seuranneensa Helsingin pommitusta saaristosta käsin. Hän tuntee
ansaittua ja kateuteen sekoittuvaa kuvotusta nuoria miehiä – kaikkien sotien
moottoreita – kohtaan:
puhuu silmiinpistävän vähän lapsistaan. Kotiin
kesäksi on vainajien kirja, täydellä painollaan menneisyydessä. Ruin
muistelee seuranneensa Helsingin pommitusta saaristosta käsin. Hän tuntee
ansaittua ja kateuteen sekoittuvaa kuvotusta nuoria miehiä – kaikkien sotien
moottoreita – kohtaan:
Ihmisen elämä on lyhyt. Silti hän
elää kuin saisi ikuisesti hallita täällä. Parvittain nuorukaisia, pikemminkin
koulupoikia kuin miehiä, on lentänyt vuosisataisten kaupunkien yli, ja katso:
kaupungit ovat haihtuneet savuna ilmaan. Jonkin sukellusveneen kapteeni on
voinut olla hiukan vanhempi, 23- tai 24-vuotias. (s. 166)
elää kuin saisi ikuisesti hallita täällä. Parvittain nuorukaisia, pikemminkin
koulupoikia kuin miehiä, on lentänyt vuosisataisten kaupunkien yli, ja katso:
kaupungit ovat haihtuneet savuna ilmaan. Jonkin sukellusveneen kapteeni on
voinut olla hiukan vanhempi, 23- tai 24-vuotias. (s. 166)
Elämä
pommittaa kymmenillä keväillä ja syksyillä. Jäljelle jää raunio, eikä Hans Ruinin sukunimi voisi olla osuvampi. Raunio, tuo
kivikasan ja restauroidun muistomerkin välimuoto, seisoo vielä jaloillaan. Riippuu
katsantokannasta näkeekö rauniossa rappion vai säilyvyyden. Hans Ruin katsoo peiliin
ja havaitsee kalman. Saaren luonto todistaa säilyvyyttä. Kotiin kesäksi tekee synteesin.
pommittaa kymmenillä keväillä ja syksyillä. Jäljelle jää raunio, eikä Hans Ruinin sukunimi voisi olla osuvampi. Raunio, tuo
kivikasan ja restauroidun muistomerkin välimuoto, seisoo vielä jaloillaan. Riippuu
katsantokannasta näkeekö rauniossa rappion vai säilyvyyden. Hans Ruin katsoo peiliin
ja havaitsee kalman. Saaren luonto todistaa säilyvyyttä. Kotiin kesäksi tekee synteesin.
Kulosaarentie 8 vastaa Henrik Tikkasen terävää,
lahoja rakenteita nakuttavaa sukunimeä. Tikkanen ja Kihlman siirtelevät raunion murikoita mielensä mukaan. Kaksikosta pidemmän elämän
saanut Kihlman on silti myöhemmissä kirjoituksissaan lähestynyt Ruinin melankoliaa.
lahoja rakenteita nakuttavaa sukunimeä. Tikkanen ja Kihlman siirtelevät raunion murikoita mielensä mukaan. Kaksikosta pidemmän elämän
saanut Kihlman on silti myöhemmissä kirjoituksissaan lähestynyt Ruinin melankoliaa.
Mutta: Minkä nuorena oppii, sen… ja niin edelleen.
Kihlmanin
Tuuliajolla tappion maisemissa (1986)
ja Gerdt Bladhin tuho (1987) ovat
impotenssin ja menetyksen kyllästämiä, vähintään yhtä surullisia teoksia kuin Kotiin kesäksi. Kuten tekopyhyyden kritiikissään
1960-70-luvulla, myös vanhuuden voimattomuudessa Christer Kihlman on sopimattomampi kuin edeltävän maailmanjärjestyksen
Hans Ruin.
Tuuliajolla tappion maisemissa (1986)
ja Gerdt Bladhin tuho (1987) ovat
impotenssin ja menetyksen kyllästämiä, vähintään yhtä surullisia teoksia kuin Kotiin kesäksi. Kuten tekopyhyyden kritiikissään
1960-70-luvulla, myös vanhuuden voimattomuudessa Christer Kihlman on sopimattomampi kuin edeltävän maailmanjärjestyksen
Hans Ruin.
Ehkä
Ruin tai hänen ylhäinen isänsä pistäytyivät Euroopan matkoillaan bordellissa.
Emme saa tietää, sillä Ruin ei ole Kihlman, joka tunnustaa syntinsä kaikissa
parhaissa teoksissaan.
Ruin tai hänen ylhäinen isänsä pistäytyivät Euroopan matkoillaan bordellissa.
Emme saa tietää, sillä Ruin ei ole Kihlman, joka tunnustaa syntinsä kaikissa
parhaissa teoksissaan.
Toivottavasti
David Lagercrantz järkiintyy, lopettaa viihdekirjallisuuden kanssa pelehtimisen
ja kirjoittaa vanhoilla päivillään kunnon paljastusromaanin sukunsa
suurmiehistä. Helsingin Sanomien mukaan hän viettää kesiään Härligön saarella, Suomessa. Olosuhteet ovat
suotuisat. Siellä se Hans haravoi.
David Lagercrantz järkiintyy, lopettaa viihdekirjallisuuden kanssa pelehtimisen
ja kirjoittaa vanhoilla päivillään kunnon paljastusromaanin sukunsa
suurmiehistä. Helsingin Sanomien mukaan hän viettää kesiään Härligön saarella, Suomessa. Olosuhteet ovat
suotuisat. Siellä se Hans haravoi.
————————-
*
Kotiin kesäksi (WSOY 1960, suom. Kari
Tarkiainen)
Kotiin kesäksi (WSOY 1960, suom. Kari
Tarkiainen)
**
Johannes Salminen ei käytä päiväkirjateoksessaan Varjo Kiasman seinällä (2004) lähteitä, joten en tiedä, missä
Mazzarella on näin sanonut tai kirjoittanut. Tyydyn uskomaan Salmista, joka
puhuu Ruinista teoksensa sivuilla 182–183. Mazzarellan tuntijat voivat
täydentää alkuperäislähteen kommenttiosioon.
Johannes Salminen ei käytä päiväkirjateoksessaan Varjo Kiasman seinällä (2004) lähteitä, joten en tiedä, missä
Mazzarella on näin sanonut tai kirjoittanut. Tyydyn uskomaan Salmista, joka
puhuu Ruinista teoksensa sivuilla 182–183. Mazzarellan tuntijat voivat
täydentää alkuperäislähteen kommenttiosioon.