Syyskuun ensimmäinen jatkuu

The windiest militant trash
Important Persons shout…
”Me
sanomme: Älkää tulko”, ilmoittaa Unkarin pääministeri Viktor Orbán, kun Syyrian
pakolaiset yrittävät kulkea hänen maansa läpi. Perussuomalaisten puoluesihteeri
Riikka Slunga-Poutsalo käyttää termejä ”elintasosurffari” ja ”laiton
turvapaikanhakija” ja pahastuu, kun puhetapaa pidetään rasistisena. Kansanedustaja
Olli Immonen (ps) ja kirjailija Timo Hännikäinen ovat kirjoitelleet
pikkujuttujaan verkkoon.
Ja niin edelleen kertaa kymmenentuhatta.
…Is
not so crude as our wish:
What
mad Nijinsky wrote
About
Diaghilev
Is
true of the normal heart;
For
the error bred in the bone
Of
each woman and each man
Craves
what it cannot have,
Not
universal love
But
to be loved alone.
“Järkyttävä
tieto. Olisi ensin kysynyt asukkaiden mielipidettä. Nyt vain tylysti
ilmoitetaan. Erilaisia pelkoja se herättää. Me olemme vasta rakentaneet talon
tänne. Luulimme, että saamme asua rauhallisella alueella”, kommentoi anonyymi
perheenäiti pääministeri Juha Sipilän (kesk) Kempeleen kodin naapurista, kun
Sipilä on ilmoittanut antavansa rakennuksen turvapaikanhakijoiden käyttöön. Perheenäidillä
ja perheellä oli talo täynnä rakkautta. Lapsista ja vanhemmista välitettiin
yksilöinä. Nyt onnea uhataan.
Who
can reach the deaf,
Who
can speak for the dumb?
W.
H. Auden kirjoitti runon “September 1, 1939” New Yorkissa, kun toinen
maailmansota syttyi. Yhdeksässä säkeistössä hän limittää kilvoittelevien
kansakuntien taudinkuvat henkilökohtaisiin. Auden pienentää suurta ja pakottaa
ymmärtämään. Ollaanhan täystuhon partaalla. Edes tiukassa tilanteessa
runoilijan ei kannata aliarvioida lukijoitaan. Tulee tietää, kuka “psykopaattinen
jumala” varttui Itävallan Linzissä:
Accurate
scholarship can
Unearth
the whole offence
From
Luther until now
That
has driven a culture mad,
Find
what occurred at Linz,
What
huge imago made
A
psychopatic god:
I
and the public know
What
all schoolchildren learn,
Those
to whom evil is done
Do evil in return.
Ajat
ovat eri tavalla helvetilliset. Ruumiita naarataan Välimerestä ja Ukrainassa
kuollaan kadulle kun erehdytään osoittamaan mieltä. Ihmisen luupäisyys,
itsekkyys ja kostonhalu mukautuvat uusiin konflikteihin aiheutettuaan niitä. W.
H. Audenin eettiselle horjumattomuudelle olisi käyttöä pitkin Eurooppaa, Lähi-itää,
Venäjää – liian suurta osaa maailmasta, joka on päätynyt puukottamaan itseään:
There
is no such thing as the State
And
no one exists alone;
Hunger
allows no choice
To
the citizen or the police;
We
must love one another or die.
Auden
ei myöhemmällä iällä sietänyt ”September 1, 1939”-runoaan, joka julkaistiin
kokoelmassa Another Time (1940).
Vuonna 1955 hän päivitti ikonisimman rivin muotoon: We must love one another and die. Alkuperäinen, radikaalin valinnan
versio soi messiaanisella voimalla. Rakkaus voi voittaa kuoleman, minkä vuoksi
välittäminen ei ole leikin asia. Valintaa tehdään nyt; perheenäidin sielussa ja
Unkarin rajalla.
Vanhemman
Audenin tulkinta vaikuttaa kyynisemmältä. Olemme rakastaessammekin kuoleman
omia. Halaus muuttuu ennen pitkää kuristukseksi. Toisaalta realiteettien
myöntämisen voi katsoa tuovan runoon urhoollisuutta: Pysyvästi armottomissa
olosuhteissa, jos missä, kysytään moraalista selkärankaa. Audenin mainitsema
Martti Luther puhuu viisaasti maailmanlopusta ja taimen istuttamisesta.
Varsinkin
Yhdysvalloissa ”September 1, 1939” tunnetaan laajalti. Presidentti Lyndon B.
Johnson hyödynsi runon avainriviä vuoden 1964 vaalimainoksessaan. Karkea
ydinsodalla pelottelu saattaa hymyilyttää nykykatsojaa, mutta ajat olivat
tuolloinkin eri tavalla helvetilliset kuin aiemmin tai myöhemmin.

Sitä
paitsi: Kuinka moni suomalainen presidenttiehdokas uskaltaisi siteerata
kampanjassaan Audenia? Tai ketään muutakaan kirjailijaa, joka ei ole Runeberg
tai Linna? Panen toivoni Paavo Väyryseen, joka on vuoteen 2018 mennessä saattanut
toipua 1980-luvun habituksestaan, olkoonkin fiktiivisestä
Kommentit (1)
  1. Tommi Uschanov
    13.9.2015, 16:44

    No, Johnson itse ei kyllä todennäköisesti ollut koskaan edes kuullut koko Audenista. Hänen äänensä päätyi mainokseen puoli vuotta aiemmin pidetystä puheesta, joka tavanomaiseen tapaan oli avustajien kirjoittama. Mainostoimisto Doyle Dane Bernbach, eräs Mad Menin keskeinen inspiroija, sai kampanjaa suunniteltaessa kuunneltavakseen viisi tuntia Johnsonin puheita, ja joku siellä poimi tuon mukaan.

    Kotimaisista siteeraajista täytyy mainita rajatapauksena Urho Kekkonen, joka otti taululleen Niin on jos siltä näyttää nimen Luigi Pirandellolta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *