Muisti nenässä
Kävelinpari viikkoa sitten alas Pääskylänkatua. Haistoin kevään eli mädäntyneen
nurmikon, katupölyn ja häivähdyksen virtsaa. Sijainti ruoppasi mieleen erään
kaikkien aikojen suosikkikohtauksistani kirjallisuudessa. Henrik Tikkanen
muistelee teoksessaan Minun Helsinkini (1972)
lapsuutensa automatkoja keskustasta Kulosaaren kotiin. Tikkasen isällä oli
ollut tapana rullata auton ikkunat kiinni Sörnäisissä juuri Pääskylänkadulla, ”jotta
työläishaju ei tunkeutuisi nenäämme.” (s. 17)
Itse
olen vaikeuksissa lumen sulamisen ja valon kanssa. Entisen pimeän viinan kadun asukkaat
ovat minua rikkaampia.
olen vaikeuksissa lumen sulamisen ja valon kanssa. Entisen pimeän viinan kadun asukkaat
ovat minua rikkaampia.
Se,
sulkiko porvaripatriarkka todella autonsa ikkunat, on toissijaista. 1900-luvun
alun huvilasaaren ja rahvaan korttelien välinen aggressiivinen luokkaero
piirtyy julmaan mutta kohottavaan fiktioon, jota Tikkanen luo punnitsemalla
faktoja. Näin taidokkaasti asetellun yksityiskohdan voima on hirmuinen. Vaikka
paneutuisin Kulosaaren eliitin ja Sörnäisten trokarien historiaan, löytäisin totuuden edelleen muutamista Henrik
Tikkasen riveistä.
sulkiko porvaripatriarkka todella autonsa ikkunat, on toissijaista. 1900-luvun
alun huvilasaaren ja rahvaan korttelien välinen aggressiivinen luokkaero
piirtyy julmaan mutta kohottavaan fiktioon, jota Tikkanen luo punnitsemalla
faktoja. Näin taidokkaasti asetellun yksityiskohdan voima on hirmuinen. Vaikka
paneutuisin Kulosaaren eliitin ja Sörnäisten trokarien historiaan, löytäisin totuuden edelleen muutamista Henrik
Tikkasen riveistä.
Siteeraamisen
halun herättävä teksti on päässyt yli kuolevaisuudestaan. Pidemmälle ei voi
olla asiaa.
halun herättävä teksti on päässyt yli kuolevaisuudestaan. Pidemmälle ei voi
olla asiaa.
***
Tänä
keväänä en ole lukenut Tikkasen vaan Elias Canettin muistelmateoksia.
Bulgarialaissyntyinen ja espanjanjuutalainen Canetti (1905–1994) palkittiin
Nobelilla vuonna 1981 kesken muistelmatrilogiansa ilmestymissyklin. Teokset
julkaistiin pian myös suomeksi Kyllikki Villan käännöksinä: Pelastunut kieli (1984), Soihtu korvassa (1985) ja Silmäpeli (1986).
keväänä en ole lukenut Tikkasen vaan Elias Canettin muistelmateoksia.
Bulgarialaissyntyinen ja espanjanjuutalainen Canetti (1905–1994) palkittiin
Nobelilla vuonna 1981 kesken muistelmatrilogiansa ilmestymissyklin. Teokset
julkaistiin pian myös suomeksi Kyllikki Villan käännöksinä: Pelastunut kieli (1984), Soihtu korvassa (1985) ja Silmäpeli (1986).
Canetti
ja Tikkanen eivät enimmäkseen muistuta toisiaan muistelijoina. Tikkanen
hyökkää, karrikoi ja suosii aforistista ilmaisua. Lisäksi hänen egonsa on
suunnaton verrattuna Canettiin, joka varoo korostamasta itseään etenkin kun
kirjoittaa itsestään satojen sivujen verran. Canetti kuvaa miljöötä ja ihmistä laveammin
kuin Tikkanen, jonka pääasiallinen tehtävä on tuottaa räjähdemäisiä virkkeitä.
Tikkanen terrorisoi luomiaan muistikuvia väliintuloillaan, Canetti taas
immersoi lukijaa menneisyyteensä.
ja Tikkanen eivät enimmäkseen muistuta toisiaan muistelijoina. Tikkanen
hyökkää, karrikoi ja suosii aforistista ilmaisua. Lisäksi hänen egonsa on
suunnaton verrattuna Canettiin, joka varoo korostamasta itseään etenkin kun
kirjoittaa itsestään satojen sivujen verran. Canetti kuvaa miljöötä ja ihmistä laveammin
kuin Tikkanen, jonka pääasiallinen tehtävä on tuottaa räjähdemäisiä virkkeitä.
Tikkanen terrorisoi luomiaan muistikuvia väliintuloillaan, Canetti taas
immersoi lukijaa menneisyyteensä.
Yhtäläisyyksiäkin
löytyy. Pelastuneen kielen alussa
Canetti asemoi trilogian keskeiseksi henkilöksi äitinsä, Shakespearea ja
Strindbergiä arvostavan, sivistyneen ja kovin ristiriitaisen naisen. Canetti
lähtee liikkeelle ihmetyksestä: kuinka kirjallisuuden ja monipuolisen
kielitaidon koulima äiti saattoikaan olla sietämätön nurkkapatriootti, joka
jaksoi korostaa taustaansa ”hyvässä perheessä”:
löytyy. Pelastuneen kielen alussa
Canetti asemoi trilogian keskeiseksi henkilöksi äitinsä, Shakespearea ja
Strindbergiä arvostavan, sivistyneen ja kovin ristiriitaisen naisen. Canetti
lähtee liikkeelle ihmetyksestä: kuinka kirjallisuuden ja monipuolisen
kielitaidon koulima äiti saattoikaan olla sietämätön nurkkapatriootti, joka
jaksoi korostaa taustaansa ”hyvässä perheessä”:
Hänen ylpeytensä oli löytänyt omat
kanavansa jo aikaisin ja kulki erehtymättömästi niitä pitkin, mutta tämä
ahtaus, jota en hänessä voinut käsittää, nostatti minut jo varhain kaikenlaista
syntyperäylpeyttä vastaan.
(s. 12)
kanavansa jo aikaisin ja kulki erehtymättömästi niitä pitkin, mutta tämä
ahtaus, jota en hänessä voinut käsittää, nostatti minut jo varhain kaikenlaista
syntyperäylpeyttä vastaan.
(s. 12)
Kuten
Sörnäisten autoanekdootista huomaa, Henrik Tikkanen ei arvostanut isänsä
yläluokkatietoisuutta. Etenkin teos Kulosaarentie
8 (1975) on luettavissa väkivaltaisena irtiottona suomenruotsalaisesta porvaristosta
ja heidän tekopyhyyksistään. Tikkanen kiittää vanhempiaan hyvin vähästä,
äitiään lähinnä veistoksellisesta ulkonäöstä.
Sörnäisten autoanekdootista huomaa, Henrik Tikkanen ei arvostanut isänsä
yläluokkatietoisuutta. Etenkin teos Kulosaarentie
8 (1975) on luettavissa väkivaltaisena irtiottona suomenruotsalaisesta porvaristosta
ja heidän tekopyhyyksistään. Tikkanen kiittää vanhempiaan hyvin vähästä,
äitiään lähinnä veistoksellisesta ulkonäöstä.
Canettin
isä kuoli, kun poika oli täyttänyt seitsemän. Varhainen poistuminen takaa isälle
pyhimysmäisen aseman, mutta äidistäkään ei luonnostella sataprosenttista
paholaista. Lukeneisuuden ohella Canetti arvostaa muun muassa äitinsä ehdotonta
antimilitarismia – riehuihan Eliaksen lapsuuden Euroopassa ensimmäinen
maailmansota. Pääosin äiti näyttäytyy kuitenkin uhkana, esteenä tai vähintään
varjona Canettin itsenäistymisen tiellä. Soihtu
korvassa upottautuu äiti-poika-konfliktiin, jossa vanhempi pettyy lapsensa
epämiehekkyyteen ja -käytännöllisyyteen, lapsi puolestaan vanhempansa
takinkääntöön. Eikö taiteelle saanutkaan omistautua?
isä kuoli, kun poika oli täyttänyt seitsemän. Varhainen poistuminen takaa isälle
pyhimysmäisen aseman, mutta äidistäkään ei luonnostella sataprosenttista
paholaista. Lukeneisuuden ohella Canetti arvostaa muun muassa äitinsä ehdotonta
antimilitarismia – riehuihan Eliaksen lapsuuden Euroopassa ensimmäinen
maailmansota. Pääosin äiti näyttäytyy kuitenkin uhkana, esteenä tai vähintään
varjona Canettin itsenäistymisen tiellä. Soihtu
korvassa upottautuu äiti-poika-konfliktiin, jossa vanhempi pettyy lapsensa
epämiehekkyyteen ja -käytännöllisyyteen, lapsi puolestaan vanhempansa
takinkääntöön. Eikö taiteelle saanutkaan omistautua?
Äiti
huomaa luoneensa hirviön perehdytettyään poikansa varhaisessa vaiheessa
maailmankirjallisuuden suurtöihin. Oikea elämä sai jäädä iäksi, mistä tunnen
Elias Canettin lukijana huomattavaa kiitollisuutta.
huomaa luoneensa hirviön perehdytettyään poikansa varhaisessa vaiheessa
maailmankirjallisuuden suurtöihin. Oikea elämä sai jäädä iäksi, mistä tunnen
Elias Canettin lukijana huomattavaa kiitollisuutta.
***
Canettin
äiti saattoi vastustaa murhaamista, mikä ei estänyt häntä naureskelemasta
poikansa vegetaristisille sympatioille. Ehtaa yläluokkaista kaksinaismoralismia
edustaa myös äidin suhde työläisiin. 1920-luvun alun Wienissä hän käytti
taloustöissä Lischka-nimistä naista, joka odotti lasta. Motiivit olivat
näennäisen ylevät: muut hienostorouvat kieltäytyivät ottamaan rouva Lischkaa
töihin, sillä pitkälle edenneen raskauden pelättiin vaikuttavan työtehoon.
Lischka vannoi raatavansa normaaliin tahtiin ja Canettin äiti sai tuntea
olevansa hyväntekijä kaataessaan tälle pyykkiä pestäväksi.
äiti saattoi vastustaa murhaamista, mikä ei estänyt häntä naureskelemasta
poikansa vegetaristisille sympatioille. Ehtaa yläluokkaista kaksinaismoralismia
edustaa myös äidin suhde työläisiin. 1920-luvun alun Wienissä hän käytti
taloustöissä Lischka-nimistä naista, joka odotti lasta. Motiivit olivat
näennäisen ylevät: muut hienostorouvat kieltäytyivät ottamaan rouva Lischkaa
töihin, sillä pitkälle edenneen raskauden pelättiin vaikuttavan työtehoon.
Lischka vannoi raatavansa normaaliin tahtiin ja Canettin äiti sai tuntea
olevansa hyväntekijä kaataessaan tälle pyykkiä pestäväksi.
Canetti
muistelee, kuinka rouva Lischka joutui piiskaamaan mattoja ”omituisella
kiertoliikkeellä” valtavan vatsansa vuoksi. Äidin sydän lämpeni entisestään:
muistelee, kuinka rouva Lischka joutui piiskaamaan mattoja ”omituisella
kiertoliikkeellä” valtavan vatsansa vuoksi. Äidin sydän lämpeni entisestään:
[H]än antoi rouvalle ruokaa
matonpiiskauspäivinä. Rouva oli siitä iloinen ja piiskasi sen vuoksi erityisen
lujaa. Kun hän tuli ylös mattoja kantaen, hän oli yltäpäältä hiessä, sanoi
äiti, silloin keittiössä haisi niin ettei siellä voinut olla, sen vuoksi äiti
sellaisina päivinä kantoi itse ruuan ruokasaliin ja antoi nälkäisen Lischkan
huolehtia itsestään keittiössä.
(Soihtu korvassa, s. 112)
matonpiiskauspäivinä. Rouva oli siitä iloinen ja piiskasi sen vuoksi erityisen
lujaa. Kun hän tuli ylös mattoja kantaen, hän oli yltäpäältä hiessä, sanoi
äiti, silloin keittiössä haisi niin ettei siellä voinut olla, sen vuoksi äiti
sellaisina päivinä kantoi itse ruuan ruokasaliin ja antoi nälkäisen Lischkan
huolehtia itsestään keittiössä.
(Soihtu korvassa, s. 112)
Henrik
Tikkanen iskee samaan luokkakuiluun automuistossaan. Sekä hän että Canetti
viittaavat detaljeissaan hajuaistimuksiin, joiden avulla ihminen kykenee
palauttamaan mieleensä odottamattomia asioita. Samalla jätetään haistamatta eli tehdään selväksi, että hyvän perheen jäsen
elää hajujen ulkopuolella. Koska syntyperäkriittiset Tikkanen ja Canetti eivät
ole typeriä, he eivät kiirehdi romantisoimaan nk. elämän makua vaan pysyttelevät
taiteellisesti hedelmällisessä välitilassa, yksilöinä.
Tikkanen iskee samaan luokkakuiluun automuistossaan. Sekä hän että Canetti
viittaavat detaljeissaan hajuaistimuksiin, joiden avulla ihminen kykenee
palauttamaan mieleensä odottamattomia asioita. Samalla jätetään haistamatta eli tehdään selväksi, että hyvän perheen jäsen
elää hajujen ulkopuolella. Koska syntyperäkriittiset Tikkanen ja Canetti eivät
ole typeriä, he eivät kiirehdi romantisoimaan nk. elämän makua vaan pysyttelevät
taiteellisesti hedelmällisessä välitilassa, yksilöinä.
***
Canettin
äiti vaali puhtauden ihanteita myös poikansa seksuaalikasvatuksessa. 17-vuotiaanakaan
Elias ei tiennyt, mistä ja minkä seurauksena vauvat tulevat. Äiti kieltäytyi
käsittelemästä aihetta ja koska hänen valtansa oli hirmuinen, Elias ei uskonut,
mitä isot pojat koulussa kertoivat.
äiti vaali puhtauden ihanteita myös poikansa seksuaalikasvatuksessa. 17-vuotiaanakaan
Elias ei tiennyt, mistä ja minkä seurauksena vauvat tulevat. Äiti kieltäytyi
käsittelemästä aihetta ja koska hänen valtansa oli hirmuinen, Elias ei uskonut,
mitä isot pojat koulussa kertoivat.
Muistelmatrilogian
vavahduttavimpiin hetkiin kuulu kuvaus Strindbergin Hullun puolustuspuheen lukemisesta ja suhtautumisesta
seksuaalisuuden olemassaoloon. Äiti oli kieltänyt koskemasta tuohon turmelevaan
teokseen – joka kuului hänen omiin suosikkeihinsa. Elias rohkeni kapinoida,
luki, eikä ymmärtänyt Strindbergin kostonhimosta mitään. Mutta kohtaus, jossa
Strindbergin minäkertoja luonnehtii lattialle kaatamansa kaartinupseerin vaimon
rintoja, jäi vaivaamaan naiivia Canettia. Strindbergin kuvaushan oli mahdoton!
Ei noin tehty, ei ainakaan samanlaisten ylhäisöhuoneiden lattioilla, missä
Canetti itsekin asui:
vavahduttavimpiin hetkiin kuulu kuvaus Strindbergin Hullun puolustuspuheen lukemisesta ja suhtautumisesta
seksuaalisuuden olemassaoloon. Äiti oli kieltänyt koskemasta tuohon turmelevaan
teokseen – joka kuului hänen omiin suosikkeihinsa. Elias rohkeni kapinoida,
luki, eikä ymmärtänyt Strindbergin kostonhimosta mitään. Mutta kohtaus, jossa
Strindbergin minäkertoja luonnehtii lattialle kaatamansa kaartinupseerin vaimon
rintoja, jäi vaivaamaan naiivia Canettia. Strindbergin kuvaushan oli mahdoton!
Ei noin tehty, ei ainakaan samanlaisten ylhäisöhuoneiden lattioilla, missä
Canetti itsekin asui:
Minussa kehkeytyi jonkinlainen
kamppailu asiaa vastaan: vaikka kaikki ihmiset kävisivät heikoiksi ja
antaisivat uskotella itselleen että jotain tuollaista oli olemassa, minä en sitä uskonut, en tulisi ikinä uskomaan. (Soihtu korvassa, s. 44)
kamppailu asiaa vastaan: vaikka kaikki ihmiset kävisivät heikoiksi ja
antaisivat uskotella itselleen että jotain tuollaista oli olemassa, minä en sitä uskonut, en tulisi ikinä uskomaan. (Soihtu korvassa, s. 44)
***
Muistelmasarjan
lumous lieventyy, kun Canetti siirtyy kuvaamaan aikuisempia vuosiaan. Soihdun korvassa loppupuolen ja Silmäpelin katkelmia Karl Krausista,
Robert Musilista ja Thomas Mannista lukee toki mielellään, mutta Canetti ei saa
luotua suurmiehistä äitinsä veroista henkilöhahmoa proosaansa.
lumous lieventyy, kun Canetti siirtyy kuvaamaan aikuisempia vuosiaan. Soihdun korvassa loppupuolen ja Silmäpelin katkelmia Karl Krausista,
Robert Musilista ja Thomas Mannista lukee toki mielellään, mutta Canetti ei saa
luotua suurmiehistä äitinsä veroista henkilöhahmoa proosaansa.
Onneksi
Silmäpelin loppuhetkillä Canetti
malttaa palata moniselitteiseen perheraivoonsa. Hän kumartuu äitinsä
kuolinvuoteelle Pariisissa ja saa vanhan kunnon todistuksen arvostaan. ”Mene
pois!” äiti toistelee. Canetti menee ja palaa, koska:
Silmäpelin loppuhetkillä Canetti
malttaa palata moniselitteiseen perheraivoonsa. Hän kumartuu äitinsä
kuolinvuoteelle Pariisissa ja saa vanhan kunnon todistuksen arvostaan. ”Mene
pois!” äiti toistelee. Canetti menee ja palaa, koska:
[K]äsitin olevani paikalla jotta
hän saisi rangaista ja nöyryyttää minua – siihen hän nyt tarvitsi minua. (Silmäpeli, s. 325)
hän saisi rangaista ja nöyryyttää minua – siihen hän nyt tarvitsi minua. (Silmäpeli, s. 325)
Matkalla
Père-Lachaisen hautausmaalle Canetti turhautuu. Hänen veljillään, Pariisilla ja
maailmankaikkeudella ei ole käsitystä, kuinka mahtavaa ja vaikuttavaa naista
ollaan saattamassa viimeiseen lepoon. Ajatus äidistä arkussa on korvautunut
ajatuksella arkusta äitinä, hygienisenä ja veistettynä – varmasti myös
hajuttomana:
Père-Lachaisen hautausmaalle Canetti turhautuu. Hänen veljillään, Pariisilla ja
maailmankaikkeudella ei ole käsitystä, kuinka mahtavaa ja vaikuttavaa naista
ollaan saattamassa viimeiseen lepoon. Ajatus äidistä arkussa on korvautunut
ajatuksella arkusta äitinä, hygienisenä ja veistettynä – varmasti myös
hajuttomana:
[S]illä tavoin hänen kaltaisensa
ihminen on kannettava hautaan, siten että häntä ihaillaan kuonasta
puhdistuneena.
(mts 328)
ihminen on kannettava hautaan, siten että häntä ihaillaan kuonasta
puhdistuneena.
(mts 328)